Jim Butcher: White Night

Pitkän tauon jälkeen palaaminen Dresden files -sarjan pariin. Pieni kertaaminen olisi voinut tehdä terää, muutamat sivuhenkilöt olivat ehtineet jo unohtua.

Chicagossa on taas ongelmia, kuinka ollakaan. Joku tappaa noitia, ts. "vähäisempiä" magian harjoittajia, ja haluaa selvästi Harry Dresdenin tutkivan asiaa. Ikävästi näyttää siltä, että Harryn oma velipuoli olisi sotkeentunut asiaan, ja niinpä veljen nimeä pitää lähteä puhdistamaan. Vampyyrien valtataistelu pörrää taustalla ja edellisen osan Langennut yrittää sekin nostaa rumaa päätään. Kaiken muun hyvän lisäksi Harrylla on nyt oppilas, josta myös pitää pitää huolta.

Paljon tapahtuu, ja kerronta on todella tiivistä. Harrylle ei juuri jää aikaa hengittää ja taas pitää tehdä ikäviä päätöksiä. Tällä kertaa mukana on myös hieman flashbackeja Harryn menneisyyteen, sillä mukana on muutama aiemmista kirjoista tuttu sivuhahmo (joiden muistaminen tässä vaiheessa alkoi olla hankalaa). Harrylla ei ole näköjään mennyt kovin hyvin aiemminkaan. Koska edellisestä Dresden files -kirjasta oli jo pitkä aika, tuntuivat Harryn seikkailut ja jopa Butcherin huumori taas aika raikkailta, ja heti teki mieli lukea lisää. Mutta ensin pitää lukea arvostelu- ja Kuvastaja-kirjoja.

David Eagleman: SUM: Fourty tales from the Afterlives

Sum on yhtä aikaa syvällinen, masentava, hauska ja toivoa antava. David Eagleman on kehittänyt neljäkymmentä lyhyttä kuvausta siitä, millaista kuoleman jälkeinen elämä voisi olla.

Osa tarinoista on uskonnollissävytteisiä, osa tietenkään ei. Kaikissa yhteistä on se, että kuoleman jälkeen todellakin on jotakin, on se sitten hyvää tai pahaa. Tai hyvää, joka vaikuttaa pahalta tai päinvastoin. Mitään perinteistä ei Eaglemanin kuvitelmista löydy, vaan hän on nimenomaan lähtenyt pohdiskelemaan muita vaihtoehtoja. Eli tavallaan spefiä... Mielenkiintoisesti Wikipedian mukaan Sum on saanut suosiota sekä ateistien että uskovaisten parissa, mikä tietenkin kertoo siitä, että Eagleman on jossain onnistunut!

Sum olisi varmasti toiminut paremmin pienempinä palasina luettuna, eikä kerralla tenttivalvonnassa ahmaistuna. Mutta oikein suositeltava pieni/suuri kirja, jota jää miettimään pitkäksi aikaa.

Alan Moore: The League of Extraordinary Gentlemen: Black Dossier

Alan Mooren The League of Extraordinary Gentlemen: Black Dossier -sarjakuvaa ei valitettavasti ole julkaistu USA:n ulkopuolella (eli tuskin tulee suomeksikaan), mutta onneksi on mahdollisuus lainata kavereilta... Black Dossierissa on myös sen verran sarjakuvallisia kikkailuita (3-lasit vaativia kuvia, TijuanaBible-henkisiä lehtiä) että sen suomeksi julkaisu voisi olla melko tyyristä.

Black Dossier sijoittuu tavallaan osien 2 ja 3 väliin (jotka on siis molemmat suomennettu) ja kertoo melko kattavasti Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liigan synnystä, menneisyydestä ja jopa tulevaisuudestakin. Moore nivoo Liigan historian Englannin ja Yhdysvaltojen historiaan ja heittää mukaan mausteeksi lovecraftilaisia lonkeroita. Shakespeare, Kerouac ja P.H.Wodehouse - kaikilta löytyy Mooren mukaan Liiga-tarinoita!

Black Dossier on perinteinen Moore tarina siinä, että intertekstuaalisuutta ja mystiikkaa riittää! Toisin kuin monet muut Mooren kertomukset, se on paikoitellen jopa hysteerisen hauska (Bertie Wooster -pätkä oli aivan loistava!). Black Dossier avasi myös monia sellaisia asioita, jotka pelkän 1910-sarjakuvan jäljiltä olivat jääneet epäselviksi, eli selvästi tarinalla on kokonaisuudessa paikkansa.