Emily Gee: Thief With No Shadow

Olin lukemassa yhtä kirjaa mutta unohdin sen ravintolaan ja piti pikanapata joku muu matkaan: Euroconista vänkäripalkkiona mukaan lähti Emily Geen esikoisteos Thief With No Shadow (jonka nimessä on siis tosiaan jokainen sana isolla alkukirjaimella).

Fantasiaahan tämä on, ihan selvästi. On taikutta ja maagisia otuksia, ihan oma maailmansakin. Gee on kuitenkin onnistunut tarttumaan kohtaan, joka ei ainakaan minusta vaikuttanut lainkaan loppuunkulutetulta. Toinen päähenkilöistä, Melke, varastaa toiselta, Bastianilta, kaulakorun. Hyvin pian käy ilmi että sekä Melke että Bastian todella tarvitsevat ko.kaulakorua. Siis ihan oikeasti. Tarinaa kerrotaan vuoronperään molempien näkökulmasta mikä toimii ihan hyvin. Maailmaa ei kuvailla liian laajasti eikä tässä ollakaan pelastamassa koko valtakuntaa, mitkä ovat molemmat oikein hyviä asioita. Maagisten otusten maagisuus onnistutaan säilyttämään erittäin hyvin pitämällä ne hieman etäämmällä ihmisten maailmasta.

OK, hahmot ovat pahimmillaan hieman liian itseään toistavia ja samanlaisia keskenään. Itsensäsyyllistäminen on ihan hieno luonteenpiirre, mutta rajansa kaikella. Tämä ei kuitenkaan oikeastaan haittaa, hahmot ovat ihan onnistuneita. Gee käsittelee tuon syyllisyyden ohella hyvin paljon seksuaalisia teemoja: seksin ja tunteen yhteyttä, seksin käyttöä vallan välineenä (monella tasolla) ja seksuaalista väkivaltaa. Vaikka osa väkivaltakuvauksista on hieman graafisia, ei missään ylitetä hyvän maun rajaa. Thief With No Shadow ei ole kuitenkaan ihan nuoremmille fantasianystäville sopivaa luettavaa, vaikka muuten sadunomaisuutta kirjassa onkin (tosin saduissakin on näitä teemoja, joten...).

Eli: ei ihan nuorten kirja, kuitenkin selvästi hyvää ja omaperäistä fantasiaa! Tämähän on todella hyvä asia!