Bryan Talbot: Alice in Sunderland

Vaikka en ole koskaan Luther Arkwright'istä innostunut, Bryan Talbotin The Tale of One Bad Rat on uskomattoman hieno sarjakuva! Joten kun Talbot käy Alicen kimppuun, niin toki heti kiinnostuin (ja tajusin sanoa sen ääneenkin, niin sain sarjakuvan ystävänpäivälahjaksi).

Alice in Sunderland kertoo... no, vaikka mitä! Se kuvaa Sunderlandin historiaa, Alice in Wonderland kirjaan ja ennen kaikkea sen syntyyn liittyviä myyttejä ja totuuksia mutta toisaalta pohtii myös pitkälti samoja teemoja kuin Lewis Carrollkin aikoinaan Alicessa pohti. Lapsuutta, kaiken katoavaisuutta ja ajan olemusta. Talbotin tapa kuvittaa ja kertoa on värikästä ja vaihtelevaa ja vaikka albumi on paikoitellen hyvin raskas (historiaa on paljon!), pysyy se kuitenkin koko ajan kasassa ja liikkeessä monipuolisen ja tilanteisiin sopivan kuvituksensa ansiosta. Lewis Carrollista Talbot saa aikaan kuvan aidosti mielenkiintoisena henkilönä ja hänen suhteensa Alice Liddelliin kuvataan erinomaisesti.


Alice in Sunderland ei siis ole "juonellinen romaani" vaan enemmänkin aitoa historiaa, tarinoita, totutta ja valheita yhdistelevä historiankirja. Kuinka paljon tarinasta on totta? Ja mikä on unta? Mikä taas valetta? Syökö kissa yökön? Yökön kissa syökö?

Evelyn Waugh: Brideshead Revisited

No nyt, joululahjakirja! Joulupukki toi kombo-lahjan, eli siis Brideshead Revisited -kirjan ja Mennyt maailma DVD-boksin. Kirja on luettu, DVD't vielä katsomatta (en ole nähnyt sarjaa koskaan!).

Brideshead Revisited on kirjoitettu 1944-1945 ja kuvaa - jo silloin - mennyttä maailmaa, eli 2.maailmansotaa edeltänyttä Britanniaa. Maailmaa kuvataan Charles Ryder-nimisen hahmon näkökulmasta (kertojahahmo). Ryderin maailmassa hyvin tärkeässä osassa on Flyte'jen perhe, ja varsinkin kaksi perheen lapsista, Sebastian ja Julia. Sebastian on Ryderin läheinen ystävä nuoruudessa, Julia taas hieman myöhemmin. (Sebastianin ja Charlesin suhteesta voisi tehdä - ja on tietysti tehtykin - kaikenlaisia tulkintoja, joihin en tässä nyt mene. Niin on Frodon ja Saminkin suhteesta!). Kantavana teemana kirjassa on uskonto, etenkin katolisuus.

Evelyn Waugh kirjoittaa todella koukeroisesti ja virkkeet ovat pitkiä. Kirjan lukemisessa siis meni tovi jos toinenkin, vaikka kyse on lyhyestä romaanista. "Lukemisen vaiva" kannatti kuitenkin nähdä: Waugh kuvaa upeasti maailmaa, jossa on elänyt ja jota ei enää ole (ja taas tekee mieli rinnastaa Tolkieniin...). Tunnelma on surumielinen, mutta kuitenkin toiveikas.

Suosittelen ehdottomasti historiallisesta ajankuvauksesta pitäville! Tämä on ilmeisesti suomennettukin, kai...?