Tätä on luettu pitkään ja hartaasti Morelin Teetä ja Tolkienia -lukupiirissä ja vihdoinkin saatiin loppuun. Eli siis J.R.R. Tolkienin "jälkeenjääneitä papereita", Húrinin lasten tarina.
Tarina oli sinänsä tietty tuttu Silmarillionista (vaikken kovin hyvin muistanutkaan), ei sinänsä mitään uutta. Ja kuitenkin paljon uutta oli. Kummasti Silman tarinaa oli saatu lihotettua ihan kokonaiseksi kirjaksi. Synkkä kertomus, totta kai, mutta se oli odotettavissakin.
Ehkä tässä versiossa Túrinista on saatu hieman monitahoisempi hahmo (mutta tyhmä, edelleen!) ja muutamat sivuhahmotkin saavat hieman persoonallisuutta. Tolkienin vahvuus ei koskaan oikein ollut monipuolisissa hahmoissa ja tässäkin ns. Suuren Kohtalon ja taisteluiden kuvaukset nousevat henkilöhahmojen yli. Túrin tosin saa monesta asiasta syyttää enemmän itseään kuin Morgothia...
Kannatti lukea, ja Alan Leen upea kuvitus tuki tarinaa mahtavalla tavalla! Oli hienoa havaita kuinka pieniä Leen ihmishahmot aina olivat; se entisestään korosti hahmojen ponnisteluita melko mahdotonta vihollista vastaan. Tästä oli myös kiva jutella Morelissa: tarkemmin Tolkieninsa tuntevat osasivat kertoa mielenkiintoisia viittauksia myös HoME-sarjaan sekä Silmarillioniin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment