Takaisin urbaanin fantasian pariin. Tällä kertaa Patricia Briggs'in urbaanifantasiasarjan ensimmäinen osa, Moon Called. Ihmissusia vampyyrien sijaan. Tosin toki verenimijöitäkin tavataan.
Moon Called -kirjan kertojaminä Mercedes "Mercy" Thompson on autonkorjaaja ja "kulkija" (walker). Hän osaa muuttua ihmisestä kojootiksi ja päinvastoin ja muutakin magiaa hieman tuntuu veressä olevan. Mercyn naapuri on ihmissusi ja sitä(kin) kautta Mercy päätyy mukaan ihmissusien välienselvittelyyn. Tai ainakin johonkin...
OK, onhan tämä sitä samaa urbaania fantasiaa, mutta ei paranormaalia romanssia. Ja se oli hyvä asia. Hieman romantiikkaa toki mukana on (tosi vähän!), mutta esim. Hamiltonin tyyliä odottavat pettyvät pahasti. Väkivaltakin on suht hillittyä (ihmissusien kanssa siltä ei voi kokonaan välttyä). Ei tosiaan mitään maailmanhistorian suurta kirjallisuutta, mutta keskivertoa viihdyttävämpää, hahmot oikeastaan aika mielenkiintoiset ja juonikin ihan mukiinmenevä. Lisääkin voisi lukea... ja hyllyssä onneksi lisää onkin.
Tuesday, February 17, 2009
Friday, February 13, 2009
C.J.Cherryh: Downbelow Station
Hugo-voittaja tämäkin, eli C.J. Cherryhin Downbelow Station. Sijoittuu Alliance-Union -universumiin (joka oli ihan vieras ennen tätä kirjaa).
Monen kertojan näkökulmasta kerrottu sotakirja, avaruusasemalle sijoittuva (nimestä voinee arvata jotain). Mukana tarinassa tärkeässä osassa myös avaruusaseman vieressä oleva planeetta Pell, jolla asuu rauhanomainen rotu, hisa. Sota koskettaa toki myös heitä ja he eivät ole siihen lainkaan varautuneet. Aseman väki joutuu nopeasti sotivien osapuolten "puun ja kuoren" väliin ja joutuu tekemään tulevaisuuttaan koskevia, hankaliakin ratkaisuja.
OK, monen kertojan tarinassa oli ehdottomasti se hyvä puoli, että sodan eri osapuolet saivat - ainakin osittain - äänensä kuuluviin. Ongelmaksi (minulle) muodostui se, että mieleenpainuvia ja koskettavia hahmoja oli melko vähän. Muutama (Talley, Satin) hahmo nousi onneksi ylitse muiden ja etenkin hisa oli varsin mielenkiintoinen rotu (ja hyvä esimerkki ihmisten ahneudesta ja sortovallasta...). Mutta verrattuna niihin kahteen muuhun Cherryhin kirjaan, jotka olen aiemmin lukenut, ei Downbelow Station ollut mitenkään erityisen hyvä. 200 sivua käytettiin juonen alustamiseen ja vasta sen jälkeen alkoi tapahtua. Osa alustuksesta oli toki tärkeää ja hahmoja tosiaan oli paljon, mutta hieman nopeammin olisi voinut asia edetä. Onnistuneita kohtia oli (ja muutama oikein koskettavakin kuvaus), mutta ne jäivät ikävästi vähemmistöön.
Paladin ja Foreigner olivat hahmoiltaan parempia, mutta kaipa Cyteen (joka näytti pelottavan paksulta... ja on siis tämän jatko-osa) pitää lukea, sekin kun voitti Hugon.
Monen kertojan näkökulmasta kerrottu sotakirja, avaruusasemalle sijoittuva (nimestä voinee arvata jotain). Mukana tarinassa tärkeässä osassa myös avaruusaseman vieressä oleva planeetta Pell, jolla asuu rauhanomainen rotu, hisa. Sota koskettaa toki myös heitä ja he eivät ole siihen lainkaan varautuneet. Aseman väki joutuu nopeasti sotivien osapuolten "puun ja kuoren" väliin ja joutuu tekemään tulevaisuuttaan koskevia, hankaliakin ratkaisuja.
OK, monen kertojan tarinassa oli ehdottomasti se hyvä puoli, että sodan eri osapuolet saivat - ainakin osittain - äänensä kuuluviin. Ongelmaksi (minulle) muodostui se, että mieleenpainuvia ja koskettavia hahmoja oli melko vähän. Muutama (Talley, Satin) hahmo nousi onneksi ylitse muiden ja etenkin hisa oli varsin mielenkiintoinen rotu (ja hyvä esimerkki ihmisten ahneudesta ja sortovallasta...). Mutta verrattuna niihin kahteen muuhun Cherryhin kirjaan, jotka olen aiemmin lukenut, ei Downbelow Station ollut mitenkään erityisen hyvä. 200 sivua käytettiin juonen alustamiseen ja vasta sen jälkeen alkoi tapahtua. Osa alustuksesta oli toki tärkeää ja hahmoja tosiaan oli paljon, mutta hieman nopeammin olisi voinut asia edetä. Onnistuneita kohtia oli (ja muutama oikein koskettavakin kuvaus), mutta ne jäivät ikävästi vähemmistöön.
Paladin ja Foreigner olivat hahmoiltaan parempia, mutta kaipa Cyteen (joka näytti pelottavan paksulta... ja on siis tämän jatko-osa) pitää lukea, sekin kun voitti Hugon.
Wednesday, January 28, 2009
Alfred Bester: Murskattu mies
Hugo-listan lyhentämistä, tällä kertaa ihka ensimmäinen voittaja Alfred Bester ja kirja Murskattu mies (joka tuli kirjastossa vastaan suomeksi).
Murskattu mies kertoo maailmasta jossa esperit eli kurkistajat (=telepaatit) näkevät kaikkien mieliin ja rikosten tekeminen onkin sen takia mahdotonta. Toinen päähenkilöistä, Ben Reich, päättää kuitenkin tehdä murhan ja päästä pakoonkin, välttyä pelätyltä Murskaamiselta. Reichin vastavoimana toimii esperi Lincoln Powell, joka yrittää selvittää sekä miten Reich murhansa teki että ennenkaikkea miksi.
Telepaatit ovat toki scifissä usein nähty teema ja siksi olikin virkistävää lukea ns. alkuteos, joka on - epäilemättä - toiminut esikuvana monelle muulle vastaavaa teemaa käsittelevälle kirjalle (ja muullekin, B5 nousee tietenkin heti mieleen). Besterin tapa kirjoittaa (kuvailla?) esperien äänetöntä, ajatuksista muodostuvaa keskustelua lauseista muodostetuilla kuvilla oli myös varsin hyvä ja pidin tavasta jolla Reich peitti ajatuksensa Powelilta.
Ymmärrettävästi alansa klassikko. Ei nyt varsinaisesti innostanut heti lukemaan lisää Besteriä, mutta varmasti tulee jossain vaiheessa hänenkin teoksiin taas tartuttua.
Murskattu mies kertoo maailmasta jossa esperit eli kurkistajat (=telepaatit) näkevät kaikkien mieliin ja rikosten tekeminen onkin sen takia mahdotonta. Toinen päähenkilöistä, Ben Reich, päättää kuitenkin tehdä murhan ja päästä pakoonkin, välttyä pelätyltä Murskaamiselta. Reichin vastavoimana toimii esperi Lincoln Powell, joka yrittää selvittää sekä miten Reich murhansa teki että ennenkaikkea miksi.
Telepaatit ovat toki scifissä usein nähty teema ja siksi olikin virkistävää lukea ns. alkuteos, joka on - epäilemättä - toiminut esikuvana monelle muulle vastaavaa teemaa käsittelevälle kirjalle (ja muullekin, B5 nousee tietenkin heti mieleen). Besterin tapa kirjoittaa (kuvailla?) esperien äänetöntä, ajatuksista muodostuvaa keskustelua lauseista muodostetuilla kuvilla oli myös varsin hyvä ja pidin tavasta jolla Reich peitti ajatuksensa Powelilta.
Ymmärrettävästi alansa klassikko. Ei nyt varsinaisesti innostanut heti lukemaan lisää Besteriä, mutta varmasti tulee jossain vaiheessa hänenkin teoksiin taas tartuttua.
Wednesday, January 21, 2009
Jasper Fforde: The Eyre Affair
Tämän olen kyllä lukenut aikaisemminkin, mutta kun nyt kirja sattui (kirjaimellisesti) kulkemaan kauttani, niin päätin lukea sen uudestaan, eli Jasper Fforden The Eyre Affair uusintakierroksella.
On vuosi 1985 maailmassa, jossa Krimin sota jatkuu edelleen, Wales on itsenäinen valtio ja kloonatut dodot suosittuja lemmikkejä (vaikkakaan eivät enää aivan tredikkäitä). Kirjallisuuteen liittyviä rikoksia on niin paljon, että niitä tutkii oma osastonsa, johon päähenkilö Thursday Next kuuluu. Thursday tutkii kirjallisuusväärennöksiä ja piraattikopioita ja muuta normaalia, kunnes kirjoihin liittyvät rikokset siirtyvä ihan muihin sfääreihin... Onko mahdollista kidnapata fiktiivistä hahmoa? Thursdaylla onkin vastassaan suunnattoman vaarallinen vastustaja, jonka kynsistä ei vielä kukaan ole selvinnyt hengissä!
Syvällistähän tämä ei sinänsä ole, mutta ehdottoman viihdyttävää ja täynnä ihania kirjallisuusvitsejä (hienovaraisia ja vähemmän sellaisia), jotka vetoavat minuun. Ja tietenkin dodoja: Pickwick (Thursdayn dodo) on ehkä kirjallisuushistorian sympaattisin lemmikki! (Destructionin/Deliriumin Barnabasta ehkä lukuunottamatta, mutta hän ei ehkä ollutkaan varsinaisesti lemmikki...). Hieman kirjallisuustaustaahan tällaisesta huumorista nauttiminen ehkä vaatii (=tietyntyyppistä nörttiyttä), mutta ilmankin sitä The Eyre Affair on mitä viihdyttävin ja actionpainotteinen dekkari! Pitääkin lukea koko sarja uudestaan (ja uusin osa ensimmäistä kertaa!)
On vuosi 1985 maailmassa, jossa Krimin sota jatkuu edelleen, Wales on itsenäinen valtio ja kloonatut dodot suosittuja lemmikkejä (vaikkakaan eivät enää aivan tredikkäitä). Kirjallisuuteen liittyviä rikoksia on niin paljon, että niitä tutkii oma osastonsa, johon päähenkilö Thursday Next kuuluu. Thursday tutkii kirjallisuusväärennöksiä ja piraattikopioita ja muuta normaalia, kunnes kirjoihin liittyvät rikokset siirtyvä ihan muihin sfääreihin... Onko mahdollista kidnapata fiktiivistä hahmoa? Thursdaylla onkin vastassaan suunnattoman vaarallinen vastustaja, jonka kynsistä ei vielä kukaan ole selvinnyt hengissä!
Syvällistähän tämä ei sinänsä ole, mutta ehdottoman viihdyttävää ja täynnä ihania kirjallisuusvitsejä (hienovaraisia ja vähemmän sellaisia), jotka vetoavat minuun. Ja tietenkin dodoja: Pickwick (Thursdayn dodo) on ehkä kirjallisuushistorian sympaattisin lemmikki! (Destructionin/Deliriumin Barnabasta ehkä lukuunottamatta, mutta hän ei ehkä ollutkaan varsinaisesti lemmikki...). Hieman kirjallisuustaustaahan tällaisesta huumorista nauttiminen ehkä vaatii (=tietyntyyppistä nörttiyttä), mutta ilmankin sitä The Eyre Affair on mitä viihdyttävin ja actionpainotteinen dekkari! Pitääkin lukea koko sarja uudestaan (ja uusin osa ensimmäistä kertaa!)
Friday, January 16, 2009
Michael Chabon: The Yiddish Policemen's Union
Viimeisimmän romaani-Hugon voitti Michael Chabon kirjastaan The Yiddish Policemen's Union. Aiemmin Chabonilta oli tullut luettua ainoastaan loistava Kesämaa (joka on hieno fantasiakirja baseballista!).
Vaihtoehtoisesta historiasta on kyse, juutalaisasutusta Alaskassa. The Yiddish Policemen's Union on dekkari, pääosassa alkoholisoitunut, vaimostaan eronnut poliisi Landsman. Landsman päätyy selvittelemään mysteeristä murhaa, jonka seuraukset ja syyt voivat olla huomattavasti syvemmällä kuin hän aluksi kuvittelikaan. Koko ajan mukana kulkee ajatus uudesta diasporasta: USA haluaa Alaskan takaisin juutalaisilta ja kaikkien tulevaisuus on vaakalaudalla. Landsmanilla on vielä - tietenkin - henkilökohtaisiakin ongelmia, joista vähäisin ei liene se, että hänen ex-vaimonsa onkin yhtäkkiä hänen pomonsa...
The Yiddish Policemen's Union on niitä kirjoja, jotka oikeastaan pitäisi lukea useampaan kirjaan. Chabon ei alleviivaa, ja etenkin hänen vaihtoehtoinen historiansa kuvaillaan hienovaraisesti rivien välissä, eikä selitetä rautalangasta väännetysti. Mikä ei tietenkään tee tästä helppoa, iltaisin väsyneenä luettavaa kirjaa. Tarinassa on paljon tietyntyyppistä kuivaa huumoria, mikä vetosi. Yhtä kevyt tämä ei ollut kuin Kesämaa, mutta aihe ja kohdelukijatkin ovat huomattavan eri. Chabon kuvasi kivasti Landsmanin nykyisyyttä preesensissä ja menneisyyttä imperfektissä, mikä loi hienon kontrastin useamman aikajanan välille (ja loi tavallaan myös lisäjännitystä: preesensissä voi tapahtua mitä tahansa!)
Pitäisi varmaan tutustua amerikanjuutalaisten kulttuuriin tarkemmin ja lukea tämä sitten uudestaan!
Vaihtoehtoisesta historiasta on kyse, juutalaisasutusta Alaskassa. The Yiddish Policemen's Union on dekkari, pääosassa alkoholisoitunut, vaimostaan eronnut poliisi Landsman. Landsman päätyy selvittelemään mysteeristä murhaa, jonka seuraukset ja syyt voivat olla huomattavasti syvemmällä kuin hän aluksi kuvittelikaan. Koko ajan mukana kulkee ajatus uudesta diasporasta: USA haluaa Alaskan takaisin juutalaisilta ja kaikkien tulevaisuus on vaakalaudalla. Landsmanilla on vielä - tietenkin - henkilökohtaisiakin ongelmia, joista vähäisin ei liene se, että hänen ex-vaimonsa onkin yhtäkkiä hänen pomonsa...
The Yiddish Policemen's Union on niitä kirjoja, jotka oikeastaan pitäisi lukea useampaan kirjaan. Chabon ei alleviivaa, ja etenkin hänen vaihtoehtoinen historiansa kuvaillaan hienovaraisesti rivien välissä, eikä selitetä rautalangasta väännetysti. Mikä ei tietenkään tee tästä helppoa, iltaisin väsyneenä luettavaa kirjaa. Tarinassa on paljon tietyntyyppistä kuivaa huumoria, mikä vetosi. Yhtä kevyt tämä ei ollut kuin Kesämaa, mutta aihe ja kohdelukijatkin ovat huomattavan eri. Chabon kuvasi kivasti Landsmanin nykyisyyttä preesensissä ja menneisyyttä imperfektissä, mikä loi hienon kontrastin useamman aikajanan välille (ja loi tavallaan myös lisäjännitystä: preesensissä voi tapahtua mitä tahansa!)
Pitäisi varmaan tutustua amerikanjuutalaisten kulttuuriin tarkemmin ja lukea tämä sitten uudestaan!
Sunday, January 4, 2009
Steph Swainston: No Present Like Time
Jatketaan Åcon-linjalla: Steph Swainstonin toinen kirja No Present Like Time jatkaa samassa maailmassa kuin ensimmäinekin (The Year of Our War).
Viisi vuotta on kulunut 1.kirjan tapahtumista ja heti alkuun Kuolemattomien Piiriin tulee uusi jäsen. Jant kumppaneineen lähetetään tutkimaan vastalöydettyä saarta, ja - kuten arvata saattaa - kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan.
Swainston kertoo toisessa romaanissaan enemmän luomansa maailman historiaa, mikä on varsin hyvä asia. Liikaa infodumppausta ei tässäkään tule, onneksi, vaan tapahtumat etenevät sujuvasti. Hahmojen kuvaukseen käytetään entistäkin enemmän aikaa, erityisesti Jant itse sekä Lightning ovat kovasti tapetilla. Tämän seurauksena hahmoihin kiintyy entistä enemmän, mikä taas lupaa hyvää jatkon kannalta. Pääpaino on siirtynyt myös pois Ötököistä, eli vanhan toistolta vältytään (tosin lopussa oli yksi hieman "hm, tämä on melkein nähty jo" -fiilis, mutta sekään ei häirinnyt).
Odotan innolla sarjan 3.osaa (joka pitäisi siis hankkia, se on jo ilmestynyt)!
Viisi vuotta on kulunut 1.kirjan tapahtumista ja heti alkuun Kuolemattomien Piiriin tulee uusi jäsen. Jant kumppaneineen lähetetään tutkimaan vastalöydettyä saarta, ja - kuten arvata saattaa - kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan.
Swainston kertoo toisessa romaanissaan enemmän luomansa maailman historiaa, mikä on varsin hyvä asia. Liikaa infodumppausta ei tässäkään tule, onneksi, vaan tapahtumat etenevät sujuvasti. Hahmojen kuvaukseen käytetään entistäkin enemmän aikaa, erityisesti Jant itse sekä Lightning ovat kovasti tapetilla. Tämän seurauksena hahmoihin kiintyy entistä enemmän, mikä taas lupaa hyvää jatkon kannalta. Pääpaino on siirtynyt myös pois Ötököistä, eli vanhan toistolta vältytään (tosin lopussa oli yksi hieman "hm, tämä on melkein nähty jo" -fiilis, mutta sekään ei häirinnyt).
Odotan innolla sarjan 3.osaa (joka pitäisi siis hankkia, se on jo ilmestynyt)!
Thursday, January 1, 2009
Vuosi 2008: Tilastointia
Kun nyt viime vuonnakin tuli tällainen kirjoitettua... Elieli:
Romaaneja ehdin lukea yhteensä 87 kappaletta, mikä on yksi vähemmän kuin viime vuonna. Senkin olisin ehtinyt lukea, ellei olisi iskenyt niin kamala flunssa, että kaikki yhtään keskittymistä vaativa oli täysin mahdotonta. Noista 87:stä peräti 49 oli suomeksi, mikä on vähän enemmän kuin se "tavoiteltu" 50%! Arvostelu/Kuvastaja-kirjoja joukkoon mahtui 26, ja ne siis olivat kaikki suomeksi, mikä selittää korkeaa lukua. Arvostelukirjoista en ole blogannut, ne mielipiteet voi lukea Portti-lehdestä.
Muutama kirja tuli luettua uudestaan, "syynä" tähän oli tietenkin Morelin Teetä ja Tolkienia -lukupiiri, jossa luimme Tolkienin kirjat Seppä ja satumaa, Maamies ja lohikäärme sekä Herra Bliss. Näiden jälkeen lukukierrokselle lähtivät Muumit, nekin olen "joskus" ja "pari kertaa" aiemmin lukenut. Åconin vuoksi tuli uudelleen luettua myös Dan Simmonsin Hyperion. Virkistävää lukea "vanhoja" kirjoja. Työpaikan lukupiiristä taas tuli sellaisia kirjoja, joita muuten ehkä ei olisi tullut luettua (kotimaiset dekkarit eivät ole kovin korkealla lukulistallani).
Ehkä parhaita kirjoja viime vuonna olivat Ellen Kushnerin Swordspoint / Priviledge of the Sword, Päivi Honkapään Viides tuuli (joka voitti Kuvastajan!) sekä Justina Robsonin Quantum Gravity -sarjan 2.ekaa osaa (Guy Gavriel Kayn Ysabelia unohtamatta).
Sarjakuvia en taaskaan listannut, mutta viime vuonna tuli luettua ainakin täälläkin mainutut Testament sekä Alice in Sunderland. Jotain muutakin, varmasti (ainakin American Virgin, osa 1), mutta nuo olivat ehdottomasti parhaat. Lopullinen sortuminen mangaan tapahtui myös: Azuman Yotsuba& (ja Azumanga Daioh) veivät lopullisesti mukanaan. Myös Death Note -klassikkoon tuli sorruttua ja se on kyllä yllättävän hyvä... ja vielä siis kesken
Kirjallisuustapahtumien suhteen vuosi 2008 olikin sitten melko kiireinen: ehdin käydä/olla mukana järjestämässä peräti kuutta tapahtumaa vuoden aikana (Tampere Kuplii! / Åcon 2 / Swecon / Finncon&Animecon / OSFF / Helsingin kirjamessut). Melkoista haipakkaa, siis, mutta tämän vuoden tapahtumia odottelen jo innolla.
Ja toivottavasti pääsen bloggaamaan vuoden ekasta kirjastakin pian!
Romaaneja ehdin lukea yhteensä 87 kappaletta, mikä on yksi vähemmän kuin viime vuonna. Senkin olisin ehtinyt lukea, ellei olisi iskenyt niin kamala flunssa, että kaikki yhtään keskittymistä vaativa oli täysin mahdotonta. Noista 87:stä peräti 49 oli suomeksi, mikä on vähän enemmän kuin se "tavoiteltu" 50%! Arvostelu/Kuvastaja-kirjoja joukkoon mahtui 26, ja ne siis olivat kaikki suomeksi, mikä selittää korkeaa lukua. Arvostelukirjoista en ole blogannut, ne mielipiteet voi lukea Portti-lehdestä.
Muutama kirja tuli luettua uudestaan, "syynä" tähän oli tietenkin Morelin Teetä ja Tolkienia -lukupiiri, jossa luimme Tolkienin kirjat Seppä ja satumaa, Maamies ja lohikäärme sekä Herra Bliss. Näiden jälkeen lukukierrokselle lähtivät Muumit, nekin olen "joskus" ja "pari kertaa" aiemmin lukenut. Åconin vuoksi tuli uudelleen luettua myös Dan Simmonsin Hyperion. Virkistävää lukea "vanhoja" kirjoja. Työpaikan lukupiiristä taas tuli sellaisia kirjoja, joita muuten ehkä ei olisi tullut luettua (kotimaiset dekkarit eivät ole kovin korkealla lukulistallani).
Ehkä parhaita kirjoja viime vuonna olivat Ellen Kushnerin Swordspoint / Priviledge of the Sword, Päivi Honkapään Viides tuuli (joka voitti Kuvastajan!) sekä Justina Robsonin Quantum Gravity -sarjan 2.ekaa osaa (Guy Gavriel Kayn Ysabelia unohtamatta).
Sarjakuvia en taaskaan listannut, mutta viime vuonna tuli luettua ainakin täälläkin mainutut Testament sekä Alice in Sunderland. Jotain muutakin, varmasti (ainakin American Virgin, osa 1), mutta nuo olivat ehdottomasti parhaat. Lopullinen sortuminen mangaan tapahtui myös: Azuman Yotsuba& (ja Azumanga Daioh) veivät lopullisesti mukanaan. Myös Death Note -klassikkoon tuli sorruttua ja se on kyllä yllättävän hyvä... ja vielä siis kesken
Kirjallisuustapahtumien suhteen vuosi 2008 olikin sitten melko kiireinen: ehdin käydä/olla mukana järjestämässä peräti kuutta tapahtumaa vuoden aikana (Tampere Kuplii! / Åcon 2 / Swecon / Finncon&Animecon / OSFF / Helsingin kirjamessut). Melkoista haipakkaa, siis, mutta tämän vuoden tapahtumia odottelen jo innolla.
Ja toivottavasti pääsen bloggaamaan vuoden ekasta kirjastakin pian!
Subscribe to:
Posts (Atom)