Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti

Stieg Larssonin Millenium-sarjan kolmas osa toi toki ratkaisuja, mutta...

Pilvilinna joka romahti alkaa siitä, mihin edellinen osa loppui, ja hyvä niin. Tarina onkin ihan suoraa jatkoa, ja oikeastaan kaksi kirjaa muodostavat yhden melko massiivisen kokonaisuuden. Nyt onneksi saadaan selvitettyä asioita, ja tarinalle parempi "loppu." Mikael Blomkvistin ja Lisbeth Salanderin lisäksi mukana on aikamoinen kaarti enemmän tai vähemmän tärkeitä sivuhenkilöitä.

Onhan Larsson toki monisanainen. Ja kantaaottava. Nyt pelataan vielä paljon isommilla panoksilla kuin aiemmissa osissa, ja Ruotsi-kriittisyys nousee voimakkaasti läpi. Larsson kuvaa myös kaikkea hyvin yksityiskohtaisesti. Ehkä jopa hieman liiankin yksityiskohtaisesti: aivan kaikkien aamiaisten ja vaatteiden vaihtojen kuvaus ei ollut välttämätöntä. Toisaalta, hahmoihin saa luotua ihan erilaista kosketuspintaa, kun heistä tietää enemmän. Eikä Larsson sorru jaarittelemaan, vaan tarina etenee koko ajan melko vauhdikkaastikin. Sopivaa kesälukemista! (Pokkariversion kansikuva häiritsi: se on kaiketi olevinaan Lisbeth, mutta yksityiskohdat ovat pielessä!)

Hal Duncan: Escape from Hell!

Escape from Hell! ei ole ehkä ihan romaanimittainen vaan pienoisromaani ("novella"), mutta pitihän se lukea kun Hal oli Suomeen tulossa (vastaanottamaan Tähtivaeltaja-palkintoa ja lomailemaan).

Siinä missä Vellum tai Ink ovat melko korkealentoisia ja paikoitellen jopa monimutkaisia, on Escape from Hell! huomattavasti suoraviivaisempi. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on tarina Helvetistä pakenemisesta. Neljä enemmän tai vähemmän viatonta henkilöä ("a hitman, a hooker, a hobo and a homo") kuolee ja joutuu Helvettiin, mikä ei tietenkään ole mikään mukava paikka. Joten sieltä pitää päästä pois, aseet laulaen.

Pääpaino on siis toki toiminnalla, ja sitä Duncan kuvaakin kiitettävän hyvin. Sivulauseissa mietitään toki sitäkin, millaiset synnit johtavat Helvettiin ja onko kaikki aivan oikeutettua. Helvetin kuvaus on myös mielenkiintoinen, sillä Helvetti on paitsi toiset ihmiset, myös esimerkiksi media, jota Duncan kohtelee varsin raa'asti. Helvetissä on eri tasoja, ja niitä kuvaillaan yksityiskohtaisesti. Kovin pahaan goreen ei kuitenkaan Duncan sorru. Hieman puolivälin jälkeen tapahtuva näkökulma muutos jätti hieman kylmäksi, mutta jatko-osaan Assault! on Heaven! pitää toki tutustua (kunhan se ilmestyy). Escape from Hell! sopinee mainiosti ihmisille, joita kiinnostaa Duncanin kiihkeä ja nopeatempoinen kerronta, mutta jotka eivät halua uhrata aivan niin paljon aikaa ja aivoja mitä Vellum tai Ink vaatisivat.

Catherynne M. Valente: Palimpsest

Mitä tapahtui huhti- ja toukokuulle? Hyvä kysymys, kirjoja ei ainakaan tullut luettua (paitsi arvostelukirjoja ja aika paljon sarjakuvia). Mutta jotain sentään, esimerkiksi Hugo-ehdokkaanakin oleva Catherynne M. Valenten Palimpsest.

Palimpsest on neljän toisensa tuntemattoman henkilön tarina. Se sijoittuu "oikeaan" maailmaan ja Palimpsest-nimiseen paikkaan, jonne on vaikea päästä, ja jossa on vielä vaikeampi pysyä. Kovasti enempää siitä ei pidä tässä sanoa, mutta kyseessä on siis urbaania fantasiaa siinä merkityksessä, jossa urbaani tapahtumapaikka on tärkeässä roolissa, oikeastaan hahmo itsekin.

Palimpsest on todella kauniisti kirjoitettu ja unenomainen tarina. Pääidea on hieno, eikä tarina sorru liiallisiin turhanpäiväisiin monimutkaistumisiin vaan pysyy koko ajan raiteillaan. Tietyntyyppistä toistoa esiintyy, mutta se on oikeastaan jopa juonen kannalta perusteltua. Suositeltava kirja! Toivottavasti Valentelta tulee pian jotain muuta (vanhempia kirjoja pitää myös hankkia, vaikka niiden hankkiminen voi kyllä olla hankalaa).

Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella

Millennium-trilogian toinen osa jatkaa lähes siitä mihin ensimmäinen osa loppui. Mikael Blomkvist tutkii siis jälleen, tällä kertaa Tukholmassa.

Tällä kertaa tutkitaan seksi- ja ihmiskauppaa Ruotsissa. Pahoja asioita tapahtuu, ja Lisbeth Salander käyttäytyy huolestuttavasti. Lisbethin mielenterveyden epäilyyn käytetäänkin melko iso osa ajasta, mutta kaikelle lienee luonnollinen selitys?

Larsson miettiin sivuhahmonsakin huolellisesti. Lähes kaikista, vähemmänkin merkittävistä hahmoista, kerrotaan pitkät pätkät historiaa. Tämä saa toki hahmot vaikuttamaan luonnollisilta ihmisiltä, mutta onko kaikella juonen kannalta niin paljon merkitystä? Kirjaa tämä tietenkin pidentää. Ajoittain tuntui siltä, että hieman lyhentääkin olisi voinut: nyt tarina pääsee kunnolla vauhtiin vasta noin sivun 250 kohdalla. Onneksi Larssonin proosaa lukee ihan sujuvasti, eikä missään vaiheessa tarina kovin paljoa tunnu junnaavan paikallaan. Kantaaottavahan tämäkin on - samoin kuin 1.osa - mutta ei onneksi saarnaava. Loppuratkaisu oli sen verran jännittävä, että kolmaskin osa pitää kyllä lukea, kunhan arvostelukirjoja saa taas pois alta.

Jay Lake: Escapement

Aiemmin mainitun (Mainspring) Jay Laken toinen kirja Escapement sijoittuu muutamaa vuotta ensimmäisen osan jälkeen, samaan maailmaan.

Tällä kertaa seurataan kolmea hahmoa. Yksi heistä on Muurilla kasvanut tyttö Paolina, joka haluaa paeta kylänsä miesten ahdasmielisyyttä. Eikä mikään ihme: Paolina on todellinen nero. Toisaalla Al-Wazir joutuu matkaamaan kohti Muuria, jälleen kerran, tällä kertaa melko mammuttimaisen tehtävän kera. Ja kolmannessa tarinassa kirjastonhoitaja Childress (jonka Hethorkin tapasi Mainspringissä) joutuu toteuttamaan kohtaloaan, tai muokkaamaan sitä. Kaikkien kolmen kertomukset tietenkin liittyvät toisiinsa.

Escapement alkaa loistavasti. Lake kuvailee maailmaansa nyt eri näkökulmasta, ja miten ihana maailma se onkaan! Kirjan ehdoton vahvuus on sen alussa. Valitettavasti sitten tapahtumat alkavat junnata paikallaan, ja tekstiä on liikaa. Vaikka hahmotkin ovat ihan mielenkiintoisia (Childressia ehkä lukuunottamatta), olisi tapahtumia voinut hieman tiivistää. Lake käsittelee maailmaansa kohtaavia suuriakin mullistuksia (tai niiden mahdollisuuksia), mutta valitettavasti paikoitellen kirja käy jopa hieman tylsäksi... Olisikin mielenkiintoista lukea Lakelta johonkin muuhun maailmaan sijoittuva kirja, eli todennäköisesti tulee luettua myös seuraavaksi ilmestynyt Green. Escapement on selvästi niitä kirjoja, josta joko pitää voimakkaasti tai joka kyllästyttää, ja valitettavasti nyt osui tuo jälkimmäinen vaihtoehto.

Terry Pratchett: Nation

Terry Pratchettin Discworld kirjat ovat olleet varsin hauskoja, mutta taso on viime vuosina alkanut hieman hiipua (mikä ei olekaan kovin ihmeellistä: Discworld on todella pitkä sarja!). Niinpä suhtautumineen Nation-romaaniin oli aluksi hieman nihkeä: tämä ei ole edes Discworldia.

Nation-romaanin maailma alkaa valtavalla aallolla, joka käytännössä lopettaa Mau-pojan maailman. Hän ainoana kansastaan ("Nation") selviää hengissä, ja huomaa pian, että hänen kansansa saarelle on huuhtoutunut kummallinen valkoihoinen kummitustyttö, Ermintrude. Yhdessä Mau ja Daphne (joksi Ermintrude haluaa itseään kutsuttavan) alkavat rakentaa uutta maailmaa, jossa on paljon vanhaa ja jotain uuttakin.

Nationin maailma on melkein kuin omamme, mutta ei kuitenkaan. Näennäisesti 1800-luvun puoliväliin sijoittuvan kirjan maailmassa Darwinin Lajien synty on juuri ilmestynyt, ja se onkin temanttisesti tärkeässä asemassa. Pratchett viittaa usein viktoriaaniseen sukupuolten väliseen kanssakäymiseen, ja siitä saadaankin paljon ihan hauskaakin huumoria. Toki kyseessä on kasvukertomus: Mau on juuri lähes läpikäynyt mieheksikasvamisrituaalinsa, mutta ei ehtinyt saada tatuointejaan ennen tuhoisaa aaltoa, ja niinpä hän uskoo ettei hänellä ole lainkaan sielua. Onko sielu sitten kovin tarpeellinen, sitä pohditaan myös ja luonnollisesti myös ihmisten suhdetta jumaliin. Pratchett on onnistunut pitkästä aikaa kirjoittamaan paitsi mielenkiintoisia hahmoja, myös mielenkiintoista pohdintaa. Nation yllättikin tosi positiivisesti ja vaikka sitä nuortenkirjana markkinoidaan, sopii se hyvin vanhemmillekin (se tuntuu olevan vähemmän "nuortenkirja" kuin esimerkiksi Tiffany Aching -sarja, jotka nekin ihan hauskoja kirjoja ovat).

Stieg Larsson: Miehet, jotka vihaavat naisia

Välillä jotain muuta kuin spefiä, eli ruotsalaista dekkaria. Stieg Larssonin Millenium-trilogiasta on kohkattu vaikka missä, niin pitihän sitä katsoa mistä on kyse. Ensimmäisenä tietenkin sarjan ensimmäinen osa, Miehet, jotka vihaavat naisia.

Taloustoimittaja Mikael Blomkvist on joutumassa vankilaan kunnianloukkauksesta. Hänelle tarjoutuu kuitenkin mahdollisuus tutkia 60-luvulla kadonneen nuoren naisen tapausta, ja palkkioksi luvataan mahdollisuus maineensa puhdistamiseen. Niinpä Mikael sitten tutkii tapausta, apunaan nuori ja erikoinen Lisbeth Salander, jolla on omatkin ongelmansa.

Larssonin kirjassa oikeastaan parempaa oli yhteiskunnan kuvaus kuin varsinainen dekkarijuoni (sillä dekkarihan tämä on, vaikka päähenkilöt eivät etsiviä olekaan). Ruotsi ei vaikuta todellakaan miltään unelmayhteiskunnalta ja - kuten kirjan nimikin antaa ymmärtää - tarinassa käsitellään naisten tuttujen ja tuntemattomien miesten taholta kokemaa vihaa ja väkivaltaa. Sama teema toistuu niin Mikaelin tutkimuksissa kuin Lisbethin elämässäkin. Kantaaottavaa dekkaria, siis, mutta ei kuitenkaan saarnaavaa. Larsson kuvaa hahmonsa hyvin tarkkaan, ja niinpä sekä Mikaelista että Lisbethistä muodostuu varsin selkeä kokonaisuus, mikä taas tietenkin pitää mukanaan kiitettävästi. Varsin monisanainen Larsson kyllä on: muutamassa kohdassa kävi mielessä olisiko tarina toiminut ehkä hieman ohuempanakin. Mutta varsinkin loppupuolella kirjaa alkaa olla vaikea jättää kesken, eli ehkäpä ei. Pitänee lukea kaksi seuraavaakin osaa.

Hm, Wikipedian mukaan Stieg Larsson julkaisi kahta scifi-fanzinea!