Jatketaan kunniavieraslinjalla, tällä kertaan Sweconin kunniavieraan Cory Doctorowin Someone comes to town, someone leaves town.
Kirjailija itse kuvailee kirjaansa "a contemporary fantasy about wireless networking, revenge, and secrets" ja niinpä se kyllä onkin. Taustalla perhetarina (kostosta ja salaisuuksista), päällä juttua langattomista verkoista ja koko hommaa kuorruttaa melkoinen outous. Tietenkään Alanin perhe ei ole aivan tavallinen perhe, onhan hänen isänsä vuori ja äitinsä pesukone (ei, ei ainoastaan kuvainnollisesti), mutta silti perinteisiä sisaruskateuden ja rakkauden/rakkaudettomuuden motiiveja tarinassa kyllä on. Ja toisaalta myös verkostoitumisen (niin teknisen kuin ihmisten välistenkin) elementtejä, eli hyvin inhimillisiä teemoja siinäkin.
Jaa, tästä on vaikea sanoa mitään paljastamatta liikaa. Erikoinen, moderni fantasiatarina (enemmän fantasiaa kuin scifiä, sanoisin). Pidin kovasti! Aivan erilainen tämä oli kuin Down and Out In Magic Kingdom, mutta sehän on vain hyvä. Jos Someone comes to town, someone leaves town kiinnostaa, löytyy se ihan laillisesti netistäkin. Itse preferoin kirjamuotoa...
Wednesday, May 21, 2008
Thursday, May 15, 2008
Ian McDonald: Brazyl ja Desolation Road
Kaksi kirjaa yhdellä iskulla tai postilla ainakin, eli Åconin kunniavieraan Ian McDonaldin kirjat Brazyl (jonka luin ennen conia) ja Desolation Road (jonka ostin conista ja luin sen jälkeen). Myös samaisen kirjailijan ensimmäinen (DR) ja viimeisin (B) kirja.
Brazyl jatkoi monella tavalla samoilla linjoilla River of Gods'in kanssa. Samantyyppinen "vieraan kulttuurin" kuvaus tässäkin. Mutta oikeasti kirjat olivat tietysti täysin erilaiset. Brazyl'issä seurattiin kolmea erillistä/yhtenevää tarinaa menneisyydessä, nykypäivässä ja tulevaisuudessa, Brasiliassa toki (ainakin jossain Brasiliassa). Voimakkaana teemana kirjassa oli - kuinka ollakaan - jalkapallo. Myös yksilöllisyyttä ja uskontoa kuvattiin voimakkaasti. Brazyl saattoi vedota minuun enemmän kuin River of Gods ihan sen tyhmän syyn takia että Brasiliassa (ja juuri Sao Paolossa) olen käynyt, Intiassa en. Omia kokemuksia oli siis helpompi verrata kirjailijan kokemuksiin. Hieno kirja! Tarkemman ruotimisen jätän myöhäisempään ajankohtaan ja johonkin toiseen paikkaan.
Desolation Road oli taas ihan erilainen. Marsiin sijoittuva "uudisraivaaja"-tarina, jossa kuitenkin oli hyvin voimakkaan oloisia fantastisia elementtejä (eikä niinkään "mies elementtejä vastaan!", mihin usein näissä kirjoissa törmää). Desolation / destiny -rinnastus nousi usein esiin. Desolation Road kertoo pienestä Desolation Roadin kaupungista, sen perustamisesta aina väistämättömään (niinkö?) tuhoon asti. Monet pienet asiat ja ihmiset nivoutuvat yhteen ja tuntuu että monilla kaupungin asukkailla on selkeä kohtalo Marsin ja Desolation Roadin historiassa, monen sukupolven ajanjaksolla. Paikoitellen tarina hieman keskikohdallaan junnaa, mutta onneksi ei kovin pitkää aikaa. Pidin kovasti kirjoitustavasta: monet luvuista muodostavat ihan oman kokonaisuutensa ja tarinassa vain vierailevista sivuhenkilöistä on saatu novellinkaltaisia tarinoita kerrottua. Olipa kiva lukea tällaista scifiä taas pitkästä aikaa!
Brazyl jatkoi monella tavalla samoilla linjoilla River of Gods'in kanssa. Samantyyppinen "vieraan kulttuurin" kuvaus tässäkin. Mutta oikeasti kirjat olivat tietysti täysin erilaiset. Brazyl'issä seurattiin kolmea erillistä/yhtenevää tarinaa menneisyydessä, nykypäivässä ja tulevaisuudessa, Brasiliassa toki (ainakin jossain Brasiliassa). Voimakkaana teemana kirjassa oli - kuinka ollakaan - jalkapallo. Myös yksilöllisyyttä ja uskontoa kuvattiin voimakkaasti. Brazyl saattoi vedota minuun enemmän kuin River of Gods ihan sen tyhmän syyn takia että Brasiliassa (ja juuri Sao Paolossa) olen käynyt, Intiassa en. Omia kokemuksia oli siis helpompi verrata kirjailijan kokemuksiin. Hieno kirja! Tarkemman ruotimisen jätän myöhäisempään ajankohtaan ja johonkin toiseen paikkaan.
Desolation Road oli taas ihan erilainen. Marsiin sijoittuva "uudisraivaaja"-tarina, jossa kuitenkin oli hyvin voimakkaan oloisia fantastisia elementtejä (eikä niinkään "mies elementtejä vastaan!", mihin usein näissä kirjoissa törmää). Desolation / destiny -rinnastus nousi usein esiin. Desolation Road kertoo pienestä Desolation Roadin kaupungista, sen perustamisesta aina väistämättömään (niinkö?) tuhoon asti. Monet pienet asiat ja ihmiset nivoutuvat yhteen ja tuntuu että monilla kaupungin asukkailla on selkeä kohtalo Marsin ja Desolation Roadin historiassa, monen sukupolven ajanjaksolla. Paikoitellen tarina hieman keskikohdallaan junnaa, mutta onneksi ei kovin pitkää aikaa. Pidin kovasti kirjoitustavasta: monet luvuista muodostavat ihan oman kokonaisuutensa ja tarinassa vain vierailevista sivuhenkilöistä on saatu novellinkaltaisia tarinoita kerrottua. Olipa kiva lukea tällaista scifiä taas pitkästä aikaa!
Sunday, April 27, 2008
Kate Jacobs: The Friday Night Knitting Club
Työmatkahöttöä, siis. Kate Jacobsin The Friday Night Knitting Club on oikein perinteistä "chick-lit'iä": ikäviä asioita tapahtuu periaatteessa ihan hyville ihmisille.
Yksinhuoltajaäiti Georgia omistaa lankakaupan, ja koko juoni nivoutuu (ehkä jopa kutoutuu) lankakaupassa syntyvien ystävyyksien ympärille. Perjantai-iltaisin porukka kokoontuu kutomaan yhdessä ja jakamaan huoliaan. Tätä puolta olisikin saanut olla enemmän: klubi-idea jäi hieman ohueksi ja siitä olisi ihan mielellään lukenut hieman enemmän.
Tarinaa kerrotaan melkein kaikkien hahmojen näkökulmista, mikä tekee siitä hieman rikkonaisen. Muutamaan tärkeimpään hahmoon (Georgia, Anita, Cat, Darwin) keskittyminen olisi tiivistänyt tarinaa olennaisesti, ja etenkin Georgian lapsen isän Jamesin näkökulma oli ihan "turha". Monia juonenpätkiä solmittiin lopussa myös hieman liian pikaisesti yhteen ja loppu oli muutenkin epäuskottava (enkä pitänyt siitä muutenkaan).
Ihan hyvin kirjoitettu, ihan viihdyttävä paikoitellen. Kauhea nälkä tuli: Georgian tytär Dakota leipoi koko kirjan ajan toinen toistaan paremman kuuloisia leivonnaisia. Myös ihan minimaalisen pieni into kokeilla kutomista syntyi, mikä lienee sekin ihan hyvä asia? The Friday Night Knitting Clubista on - kuinka ollakaan - tekeillä myös elokuva jossa näyttäisi olevan Julia Roberts pääosassa. Se jäänee väliin, mutta tämä varmaan suomennetaan leffan yhteydessä. On sitä huonompiakin kirjoja suomennettu.
Yksinhuoltajaäiti Georgia omistaa lankakaupan, ja koko juoni nivoutuu (ehkä jopa kutoutuu) lankakaupassa syntyvien ystävyyksien ympärille. Perjantai-iltaisin porukka kokoontuu kutomaan yhdessä ja jakamaan huoliaan. Tätä puolta olisikin saanut olla enemmän: klubi-idea jäi hieman ohueksi ja siitä olisi ihan mielellään lukenut hieman enemmän.
Tarinaa kerrotaan melkein kaikkien hahmojen näkökulmista, mikä tekee siitä hieman rikkonaisen. Muutamaan tärkeimpään hahmoon (Georgia, Anita, Cat, Darwin) keskittyminen olisi tiivistänyt tarinaa olennaisesti, ja etenkin Georgian lapsen isän Jamesin näkökulma oli ihan "turha". Monia juonenpätkiä solmittiin lopussa myös hieman liian pikaisesti yhteen ja loppu oli muutenkin epäuskottava (enkä pitänyt siitä muutenkaan).
Ihan hyvin kirjoitettu, ihan viihdyttävä paikoitellen. Kauhea nälkä tuli: Georgian tytär Dakota leipoi koko kirjan ajan toinen toistaan paremman kuuloisia leivonnaisia. Myös ihan minimaalisen pieni into kokeilla kutomista syntyi, mikä lienee sekin ihan hyvä asia? The Friday Night Knitting Clubista on - kuinka ollakaan - tekeillä myös elokuva jossa näyttäisi olevan Julia Roberts pääosassa. Se jäänee väliin, mutta tämä varmaan suomennetaan leffan yhteydessä. On sitä huonompiakin kirjoja suomennettu.
Sunday, April 20, 2008
Dan Simmons: Hyperion
Kuten on jo miljoona kertaa tullut tässäkin blogissa kuulutettua, ensi kuun alussa (1.-4.5, tarkalleen ottaen) osallistun vaihteeksi taas scifi-coniin eli tällä kertaa Åconiin. Åconin kirjakunniavieraana on tänä(kin) vuonna Dan Simmonsin Hyperion, jota piti hieman kertailla.
Hyperion on Canterburyn tarinoita -tyyppinen kertomus, jossa 7 pyhiinvaeltajaa matkaa Hyperion-planeetalla kohdatakseen mystisen ja vaarallisen Shrike-olennon. Matkan aikana kukin kertoo oman tarinansa ja miten hänen menneisyytensä liittyy Hyperioniin ja väistämättä myös Shrikeen. Kehyskertomusta tärkeämmäksi nousevatkin yksittäisten ihmisten tarinat.
Ja kaikki tarinat ovat erilaisia, hieman eri tavoin kerrottuja, osa kevyempiä, osa raskaampia. Kokonaisuus ei ensimmäisellä lukukerralla joskus kauan sitten jäänyt aktiivisesti mieleen, mutta näin uudelleen luettaessa huomasi tosi paljon sellaisia "ai niin, tämän muistankin" -juttuja. Muistan myös miksi silloin pidin Hyperionista: paikoitellen kuvattu "toiseus" ja - uskaltaako sanoakaan? - sense of wonder pitivät otteessaan alusta loppuun asti. Muistan myös mistä Hyperionissa en pitänyt, mutta sitä en tässä kerro.
Seuraavaksi työmatka-höttöä ja sitten ehkä Brazyl...?
Hyperion on Canterburyn tarinoita -tyyppinen kertomus, jossa 7 pyhiinvaeltajaa matkaa Hyperion-planeetalla kohdatakseen mystisen ja vaarallisen Shrike-olennon. Matkan aikana kukin kertoo oman tarinansa ja miten hänen menneisyytensä liittyy Hyperioniin ja väistämättä myös Shrikeen. Kehyskertomusta tärkeämmäksi nousevatkin yksittäisten ihmisten tarinat.
Ja kaikki tarinat ovat erilaisia, hieman eri tavoin kerrottuja, osa kevyempiä, osa raskaampia. Kokonaisuus ei ensimmäisellä lukukerralla joskus kauan sitten jäänyt aktiivisesti mieleen, mutta näin uudelleen luettaessa huomasi tosi paljon sellaisia "ai niin, tämän muistankin" -juttuja. Muistan myös miksi silloin pidin Hyperionista: paikoitellen kuvattu "toiseus" ja - uskaltaako sanoakaan? - sense of wonder pitivät otteessaan alusta loppuun asti. Muistan myös mistä Hyperionissa en pitänyt, mutta sitä en tässä kerro.
Seuraavaksi työmatka-höttöä ja sitten ehkä Brazyl...?
Sunday, April 13, 2008
J.R.R. Tolkien: Maamies ja lohikäärme / Seppä ja Satumaa
Jälleen kerran Morelin Teetä ja Tolkienia -satoa (asiaan vihkiytymättömille: Teetä ja Tolkienia on lukupiiri, jossa luetaan pääasiassa Tolkienia (duh), vaikka myös muuta fantasiaa on lueskeltu. Tapaamme n. 2 viikon välein ja keskustelu polveilee hyvin laidasta laitaan. Joskus jutellaan ihan fiksuja, melko usein hieman... sekavampia).
Mutta nyt oli siis Tolkienia, ensin Maamies ja lohikäärme ja sitten Seppä ja Satumaa, molemmat Tolkienin "lastenkirjamaisempaa" tuotantoa. Maamies ja lohikäärme on itse asiassa ihan herttainen pikku satu, sijoituu jopa ihan oikeaan Englantiin ja Walesiin. Toisin kuin Tolkienin monet muut tarinat, Maamies ja lohikäärme on varsin hauska. Siinä on paljon huumoria ja se on varsin kevyt palanen (ja siinä on hieno lohikäärmekin!). Siihen verrattuna Seppä ja Satumaa onkin jo huomattavan synkempi ja allegorisempi: luopumisen tuska ja elämän rajallisuus (mielikuvituksen kuolema, ehkä myöskin?) nousevat ainakin näin "aikuisnäkökulmasta" (hah!) voimakkaasti esille. Vaikka Seppä ja Satumaa on kaunis, ei se kuitenkaan vedonnut yhtä paljon kuin Tolkienin muut "syvällisemmät" tarinat.
Molemmat kirjat on kuvitettu hienosti. Itse en välttämättä olisi kumpaankaan tosin kansikuvan perustella kirjastossa tarttunut, en lapsena enkä vieläkään (olettaen siis että kirjailijan nimi on vieras). Kyllä nämä kannattaa lukea, jos Tolkienista/fantasiasta/saduista pitää. Ei tosiaan Tolkienia parhaimmillaan, Tolkien parhaimmillaan on kuitenkin jotain ihan muuta. (Ja joo, olin tietysti nämä lukenut aikaisemminkin).
Mutta nyt oli siis Tolkienia, ensin Maamies ja lohikäärme ja sitten Seppä ja Satumaa, molemmat Tolkienin "lastenkirjamaisempaa" tuotantoa. Maamies ja lohikäärme on itse asiassa ihan herttainen pikku satu, sijoituu jopa ihan oikeaan Englantiin ja Walesiin. Toisin kuin Tolkienin monet muut tarinat, Maamies ja lohikäärme on varsin hauska. Siinä on paljon huumoria ja se on varsin kevyt palanen (ja siinä on hieno lohikäärmekin!). Siihen verrattuna Seppä ja Satumaa onkin jo huomattavan synkempi ja allegorisempi: luopumisen tuska ja elämän rajallisuus (mielikuvituksen kuolema, ehkä myöskin?) nousevat ainakin näin "aikuisnäkökulmasta" (hah!) voimakkaasti esille. Vaikka Seppä ja Satumaa on kaunis, ei se kuitenkaan vedonnut yhtä paljon kuin Tolkienin muut "syvällisemmät" tarinat.
Molemmat kirjat on kuvitettu hienosti. Itse en välttämättä olisi kumpaankaan tosin kansikuvan perustella kirjastossa tarttunut, en lapsena enkä vieläkään (olettaen siis että kirjailijan nimi on vieras). Kyllä nämä kannattaa lukea, jos Tolkienista/fantasiasta/saduista pitää. Ei tosiaan Tolkienia parhaimmillaan, Tolkien parhaimmillaan on kuitenkin jotain ihan muuta. (Ja joo, olin tietysti nämä lukenut aikaisemminkin).
Saturday, April 5, 2008
Ian McDonald: River of Gods
Kuten sanottu, Åconin kunniavieraan, Ian McDonaldin, kirjoja pitää lukea (vaikka yhden olenkin joskus kauan sitten lukenutkin), joten River of Gods oli luonteva aloituspaikka.
Intia, 2047. Sotaa, politiikkaa, seksuaalisuutta (ja gender-identiteettiä), tekoälyä, traditioita, robotteja, uskontoa, ihmisiä, kuivuutta ja kaiken taustalla Ganges-joki. River of Gods yhdistää hienosti Intian perinteiset aspektit scifi-elementteihin ja nivoo monipolvisen tarinan. McDonaldin päähenkilöt kaikki liittyvät samaan tarinaan sen eri osapuolina. Osa heistä on tärkeämpiä "pelaajia", osa enemmän tai vähemmän olosuhteiden uhreja, mutta kaikki mielenkiintoisia ja erilaisia.
Intia kuvataan mieleenpainuvasti. En ole koskaan siellä käynyt, mutta McDonald saa kuvattua sen niin värikkäästi, että tuntuu siltä kuin olisi paikan päällä. Äänet, hajut, värit, kaikki. Myös joen merkitys sekä tarinalle että intialaisille tulee hyvin esille. Ganges on kaiken alku ja loppu, niin kuin vesi usein on. Vaikka tarinassa kuivuus onkin tärkeässä osassa, Ganges ei kuitenkaan koskaan lakkaa virtaamasta. Ihmisiä tulee ja menee, joki pysyy.
Mielenkiintoinen kirja! Seuraavaksi pitää lukea pari arvostelukirjaa, mutta ehkä sitten McDonaldin Brazyl...? Vai kenties (uudestaan) Dan Simmonsin Hyperion...?
Intia, 2047. Sotaa, politiikkaa, seksuaalisuutta (ja gender-identiteettiä), tekoälyä, traditioita, robotteja, uskontoa, ihmisiä, kuivuutta ja kaiken taustalla Ganges-joki. River of Gods yhdistää hienosti Intian perinteiset aspektit scifi-elementteihin ja nivoo monipolvisen tarinan. McDonaldin päähenkilöt kaikki liittyvät samaan tarinaan sen eri osapuolina. Osa heistä on tärkeämpiä "pelaajia", osa enemmän tai vähemmän olosuhteiden uhreja, mutta kaikki mielenkiintoisia ja erilaisia.
Intia kuvataan mieleenpainuvasti. En ole koskaan siellä käynyt, mutta McDonald saa kuvattua sen niin värikkäästi, että tuntuu siltä kuin olisi paikan päällä. Äänet, hajut, värit, kaikki. Myös joen merkitys sekä tarinalle että intialaisille tulee hyvin esille. Ganges on kaiken alku ja loppu, niin kuin vesi usein on. Vaikka tarinassa kuivuus onkin tärkeässä osassa, Ganges ei kuitenkaan koskaan lakkaa virtaamasta. Ihmisiä tulee ja menee, joki pysyy.
Mielenkiintoinen kirja! Seuraavaksi pitää lukea pari arvostelukirjaa, mutta ehkä sitten McDonaldin Brazyl...? Vai kenties (uudestaan) Dan Simmonsin Hyperion...?
Thursday, March 27, 2008
Beowulf
Aina unohdan listailla tänne Teetä ja Tolkienia -lukupiirissä lukemiani kirjoja. Viimeksi saimme luettua Beowulfin, mikä tunnetusti oli Tolkienillekin suuri inspiraatio.
En kovin usein lue runomuotoisia teoksia, joten oli hauskaa lukea Beowulfia. Luimme siis kirjan suomeksi, englanniksikin se olisi epäilemättä ollut mielenkiintoinen, mutta suomennos oli helpompi saada käsiin (nidotussa kirjamuodossa, netistähän tuo kyllä löytyisi). Muinaisenglanti ei ihan myöskään sujuisi...
Tarina oli toki tuttu ja mielenkiintoinen (Beowulf tappaa hirviöitä), mutta kertomuksen rakenne oli oikeastaan vielä mielenkiintoisempi. Tarinan joukkoon on upotettu paljon kerrontaa "menneiltä ajoilta" ja sen seuraaminen vaati oikeasti hieman keskittymistä. Muuten runomuotoista juonenkerrontaa oli helppo seurata.
Kyllä tätä voi suositella jos haluaa lukea jotain oikeasti erilaista. Kielellisesti suomennos on hyvin onnistunut ja rikas ja monet kohdat suorastaan halusivat tulla ääneen luetuiksi. Tarinana kertomus on toki jännittävä, mutta ainakin minulle sen voima tuli nimenomaan käytetystä kielestä.
En kovin usein lue runomuotoisia teoksia, joten oli hauskaa lukea Beowulfia. Luimme siis kirjan suomeksi, englanniksikin se olisi epäilemättä ollut mielenkiintoinen, mutta suomennos oli helpompi saada käsiin (nidotussa kirjamuodossa, netistähän tuo kyllä löytyisi). Muinaisenglanti ei ihan myöskään sujuisi...
Tarina oli toki tuttu ja mielenkiintoinen (Beowulf tappaa hirviöitä), mutta kertomuksen rakenne oli oikeastaan vielä mielenkiintoisempi. Tarinan joukkoon on upotettu paljon kerrontaa "menneiltä ajoilta" ja sen seuraaminen vaati oikeasti hieman keskittymistä. Muuten runomuotoista juonenkerrontaa oli helppo seurata.
Kyllä tätä voi suositella jos haluaa lukea jotain oikeasti erilaista. Kielellisesti suomennos on hyvin onnistunut ja rikas ja monet kohdat suorastaan halusivat tulla ääneen luetuiksi. Tarinana kertomus on toki jännittävä, mutta ainakin minulle sen voima tuli nimenomaan käytetystä kielestä.
Subscribe to:
Posts (Atom)