Adam Roberts: Polystom

Taas voisi luulla, että mitään ei ole tullut luettua, mutta jälleen kerran arvostelukirjat ovat vieneet aikaa (ja - totuuden nimissä - on tullut luettua hieman normaalia vähemmän, on tässä ollut "hieman" muita kiireitä).

Mutta juu, Adam Robertsilta piti lukea toinenkin kirja ja se toinen kirja oli Polystom. Polystom on paikallisen hallitsijan poika, jonka maailmankuva järkkyy kun hänen setänsä tapetaan. Itse asiassa, Polystomin juoni oli häiritsevästi samanlainen kuin On'in: päähenkilö on verrattain suojattua elämää viettänyt nuori mies, jonka elämää kohtaa suuri järkytys (maailman laidalta putoaminen/sedän kuolema). Mies/poika hämmentyy suuresti ja päätyy - osittain tarkoituksella, osittain tahattomasti - osaksi sotatoimia. Lopussa ihmetellään kaiken olemusta ja mikä maailmassa oikeastaan onkaan totta.

Ja tämä oli hieman häiritsevää. Polystomissa oli paljon hyviä juttuja (vähemmän graafista väkivaltaa kuin On'issa, vaikka hieman tässäkin sitä oli), ihmissuhdeasiat huomattavasti paremmin ja perustellummin kuvailtuja, mutta silti tuli sellainen fiilis, että vähän samasta tarinasta oli kyse. Scifi-elementti oli eri, ja se olikin tässä se mielenkiintoinen kohta. Ei tämä siis todellakaan huono ollut, ja tavallaan tekisi mieli lukea vielä joku kolmas kirja, joka toivottavasti olisi erilasempi, mutta ainakaan ennen Sweconia siihen ei ole aikaa, etenkin kun Robertsin kirjojen löytäminen Suomesta on melko mahdotonta.