Taas on monta kirjaa kesken ja arvostelukirjojakin, mutta välissä hieman scifiä. Peter Suchin Earthbaby on enemmän tai vähemmän eko-scifiä, paikoitellen hyvinkin mukaansatempaavaa.
Tulevaisuuden maapalloa on koetellut ekokatastrofi ja henkiinjääneet selviävät miten selviävät. Toisaalla USA on lähettämässä avaruuteen Earthbaby-avaruusalusta jossa rahoittajina ovat NASAn lisäksi yksityiset tahot. Earthbabyn viisihenkinen miehistö huomaa nopeasti että heidän missionsa ei ehkä ole ihan niin suoraviivainen kuin he olivat kuvitelleet ja vaaralliseksihan se menee. Toisaalla seurataan maan pinnalla "vastarintaliikkeen" jäsenten toimintaa ja myös hieman mystisempiä elementtejä mukaan on hienosti saatu.
Mielenkiintoisinta tässä kirjassa on juuri Earthbaby-osuus. Se kerrotaan avaruusaluksen "psykologin" näkökulmasta ja on hauska lukea hänen pohdintojaan ryhmädynamiikasta ja siihen vaikuttavista asioista. Eko-scifinä Earthbabysta ehkä puuttui "jotakin": olisi ollut ehkä mielenkiintoisempaa lukea ajasta juuri katastrofin jälkeen. Mutta scifinä oikein hyvää: tarpeeksi tekonolgiaa ja kuitenkin ihmisiä. Earthbabyn kirjoittaja on asunut ilmeisesti Kanadan lisäksi myös Suomessa (tai ainakin hän tuntee suomalaisia), ja kirjan loppuosassa onkin pari "Suomi matkailumainos"-pätkää, jotka hieman häiritsivät... Suomalaisia nimiä on sentään käytetty oikein!
Olipa kiva lukea pitkästä aikaa scifiä!
Wednesday, November 21, 2007
Monday, November 5, 2007
Emily Gee: Thief With No Shadow
Olin lukemassa yhtä kirjaa mutta unohdin sen ravintolaan ja piti pikanapata joku muu matkaan: Euroconista vänkäripalkkiona mukaan lähti Emily Geen esikoisteos Thief With No Shadow (jonka nimessä on siis tosiaan jokainen sana isolla alkukirjaimella).
Fantasiaahan tämä on, ihan selvästi. On taikutta ja maagisia otuksia, ihan oma maailmansakin. Gee on kuitenkin onnistunut tarttumaan kohtaan, joka ei ainakaan minusta vaikuttanut lainkaan loppuunkulutetulta. Toinen päähenkilöistä, Melke, varastaa toiselta, Bastianilta, kaulakorun. Hyvin pian käy ilmi että sekä Melke että Bastian todella tarvitsevat ko.kaulakorua. Siis ihan oikeasti. Tarinaa kerrotaan vuoronperään molempien näkökulmasta mikä toimii ihan hyvin. Maailmaa ei kuvailla liian laajasti eikä tässä ollakaan pelastamassa koko valtakuntaa, mitkä ovat molemmat oikein hyviä asioita. Maagisten otusten maagisuus onnistutaan säilyttämään erittäin hyvin pitämällä ne hieman etäämmällä ihmisten maailmasta.
OK, hahmot ovat pahimmillaan hieman liian itseään toistavia ja samanlaisia keskenään. Itsensäsyyllistäminen on ihan hieno luonteenpiirre, mutta rajansa kaikella. Tämä ei kuitenkaan oikeastaan haittaa, hahmot ovat ihan onnistuneita. Gee käsittelee tuon syyllisyyden ohella hyvin paljon seksuaalisia teemoja: seksin ja tunteen yhteyttä, seksin käyttöä vallan välineenä (monella tasolla) ja seksuaalista väkivaltaa. Vaikka osa väkivaltakuvauksista on hieman graafisia, ei missään ylitetä hyvän maun rajaa. Thief With No Shadow ei ole kuitenkaan ihan nuoremmille fantasianystäville sopivaa luettavaa, vaikka muuten sadunomaisuutta kirjassa onkin (tosin saduissakin on näitä teemoja, joten...).
Eli: ei ihan nuorten kirja, kuitenkin selvästi hyvää ja omaperäistä fantasiaa! Tämähän on todella hyvä asia!
Fantasiaahan tämä on, ihan selvästi. On taikutta ja maagisia otuksia, ihan oma maailmansakin. Gee on kuitenkin onnistunut tarttumaan kohtaan, joka ei ainakaan minusta vaikuttanut lainkaan loppuunkulutetulta. Toinen päähenkilöistä, Melke, varastaa toiselta, Bastianilta, kaulakorun. Hyvin pian käy ilmi että sekä Melke että Bastian todella tarvitsevat ko.kaulakorua. Siis ihan oikeasti. Tarinaa kerrotaan vuoronperään molempien näkökulmasta mikä toimii ihan hyvin. Maailmaa ei kuvailla liian laajasti eikä tässä ollakaan pelastamassa koko valtakuntaa, mitkä ovat molemmat oikein hyviä asioita. Maagisten otusten maagisuus onnistutaan säilyttämään erittäin hyvin pitämällä ne hieman etäämmällä ihmisten maailmasta.
OK, hahmot ovat pahimmillaan hieman liian itseään toistavia ja samanlaisia keskenään. Itsensäsyyllistäminen on ihan hieno luonteenpiirre, mutta rajansa kaikella. Tämä ei kuitenkaan oikeastaan haittaa, hahmot ovat ihan onnistuneita. Gee käsittelee tuon syyllisyyden ohella hyvin paljon seksuaalisia teemoja: seksin ja tunteen yhteyttä, seksin käyttöä vallan välineenä (monella tasolla) ja seksuaalista väkivaltaa. Vaikka osa väkivaltakuvauksista on hieman graafisia, ei missään ylitetä hyvän maun rajaa. Thief With No Shadow ei ole kuitenkaan ihan nuoremmille fantasianystäville sopivaa luettavaa, vaikka muuten sadunomaisuutta kirjassa onkin (tosin saduissakin on näitä teemoja, joten...).
Eli: ei ihan nuorten kirja, kuitenkin selvästi hyvää ja omaperäistä fantasiaa! Tämähän on todella hyvä asia!
Monday, October 29, 2007
Kuvastaja-palkinto Lumikolle!
Joskus päätin etten bloggaa arvostelemistani kirjoista enkä Kuvastaja-ehdokkaista...
Toisin kuitenkin on käynyt: helmikuussa kehuin Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta -kirjaa osana Jänismainos-kampanjaa (joka sittemmin on meikäläiseltä surullisesti jäänyt) ja nyt eilen Lumikko voitti Suomen Tolkien-seuran parhaalle kotimaiselle fantasiakirjalle jakaman Kuvastaja-palkinnon! (Ja kyllä minä sen arvostelinkin...)
Lumikko oli kuitenkin kehumisen arvoinen silloin ja se on kehumisen arvoinen nytkin: Kuvastaja meni oikeutettuun osoitteeseen! Onnittelut vielä kerran! Kaikille tiedoksi: lukekaa Lumikko!
Toisin kuitenkin on käynyt: helmikuussa kehuin Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta -kirjaa osana Jänismainos-kampanjaa (joka sittemmin on meikäläiseltä surullisesti jäänyt) ja nyt eilen Lumikko voitti Suomen Tolkien-seuran parhaalle kotimaiselle fantasiakirjalle jakaman Kuvastaja-palkinnon! (Ja kyllä minä sen arvostelinkin...)
Lumikko oli kuitenkin kehumisen arvoinen silloin ja se on kehumisen arvoinen nytkin: Kuvastaja meni oikeutettuun osoitteeseen! Onnittelut vielä kerran! Kaikille tiedoksi: lukekaa Lumikko!
Saturday, October 27, 2007
Martin Scott: Thraxas
Jatkan edelleen projektiani lukea kaikki World Fantasy Award ja Hugo-voittajat (romaanit) ja nyt vuorossa oli WFA-voittaja Thraxas.
Martin Scottin Thraxas on humoristinen pulp-dekkari, joka sijoittuu mystiseen Turain suurkaupunkiin, jossa asuu velhoja, haltioita jne, mutta jossa on kuitenkin myös selvästi huumeita, prostituutiota ja muita "ei-perinteisiä" fantasiamaailman elementtejä. Turaissa toimii Thraxas-niminen yksityisetsivä, joka on melko hyvä yksityisetsivä mutta huono velho. Hän ei myöskään ole sankarillisin sankari: hän on syö, juo, pelaa ja polttaa liikaa. Thraxas palkataan etsimään nippu kirjeitä ja pian häntä syytetäänkin jo murhasta. Niin kuin näissä aika usein käykin.
Thraxas oli ihan hauska kirja. Ja tosiaan, ihan hauska, muttei ehkä ihan WFA:n tasoisesti hyvä. Ehkä olen lukenut jo aivan liikaa urbaania fantasiaa, mutta monet Thraxasin ideoista olivat ehtineet jo tulla vastaan. OK, tämä kirja on tietysti kirjoitettu aikaisemmin, eli täältähän varmasti monet ovat ideoita napanneet, mutta silti. Thraxas on hahmona ihan hauska ja Scott kirjoittaa todella hyvin, eli kyllä tätä ihan ilokseen luki. Tuskin hankin seuraavia osia, mutta jos nyt kirjastossa tai jossain muualla (halvalla) vastaan tulee, niin ehkä sitten kuitenkin...
Martin Scottin Thraxas on humoristinen pulp-dekkari, joka sijoittuu mystiseen Turain suurkaupunkiin, jossa asuu velhoja, haltioita jne, mutta jossa on kuitenkin myös selvästi huumeita, prostituutiota ja muita "ei-perinteisiä" fantasiamaailman elementtejä. Turaissa toimii Thraxas-niminen yksityisetsivä, joka on melko hyvä yksityisetsivä mutta huono velho. Hän ei myöskään ole sankarillisin sankari: hän on syö, juo, pelaa ja polttaa liikaa. Thraxas palkataan etsimään nippu kirjeitä ja pian häntä syytetäänkin jo murhasta. Niin kuin näissä aika usein käykin.
Thraxas oli ihan hauska kirja. Ja tosiaan, ihan hauska, muttei ehkä ihan WFA:n tasoisesti hyvä. Ehkä olen lukenut jo aivan liikaa urbaania fantasiaa, mutta monet Thraxasin ideoista olivat ehtineet jo tulla vastaan. OK, tämä kirja on tietysti kirjoitettu aikaisemmin, eli täältähän varmasti monet ovat ideoita napanneet, mutta silti. Thraxas on hahmona ihan hauska ja Scott kirjoittaa todella hyvin, eli kyllä tätä ihan ilokseen luki. Tuskin hankin seuraavia osia, mutta jos nyt kirjastossa tai jossain muualla (halvalla) vastaan tulee, niin ehkä sitten kuitenkin...
Sunday, October 21, 2007
Jim Butcher: Proven Guilty
Dresden-files'iä, taas. Näitä riittää vielä ainakin hetkeksi aikaa (vaikka nyt pitää taas turvautua kavereiden kirjahyllyihin).
Proven Guiltyssä Harry vierailee kauhuelokuvaConissa, jossa tapahtuu todella kauheita. Mukana kuvioissa ovat tällä kertaa Thomasin ja Mousen lisäksi Harryn vanhan ystävän tytär Molly sekä samaisen ystävän vaimo Charity. Mollyn poikaystävää syytetään raa'asta pahoinpitelystä em. conissa ja Dresdenin pitää tutkia asiaa. Mikään ei - tietenkään - selviä helposti ja kohta ollaan taas hengenvaarassa useammankin tahon suunnalta.
Samaa kauraa tämä on kuin ne edellisetkin, hyvässä ja pahassa. Con-vierailu oli varsin hupaisa, Butcher on selvästi itse käynyt conissa jos toisessakin (ja vaikka Harry ei tiedä mitä filkkaaminen on, tulee sellainen tunne että Butcher kyllä tietää, mikä oli varsin hupaisaa). Harryn menneisyydestä selviää taas uusia juttuja ja tulevaisuuteen aukeaa uusia polkuja, joista saadaan epäilemättä paljon juonta aikaiseksi jatkossakin.
Kirjan keskivaiheilla oli pitkähkö action-pätkä, joka tuli ahmittua ihan hirvittävällä nopeudella. Ei ihan heti tule mieleen kirjaa jota olisi todella ahminut samaan tyyliin (vaikka hyviä kirjoja onkin tullut luettua), joten oli hauskaa törmätä taas vaihteeksi totaalisen mukaansatempaavaan tekstiin.
Proven Guiltyssä Harry vierailee kauhuelokuvaConissa, jossa tapahtuu todella kauheita. Mukana kuvioissa ovat tällä kertaa Thomasin ja Mousen lisäksi Harryn vanhan ystävän tytär Molly sekä samaisen ystävän vaimo Charity. Mollyn poikaystävää syytetään raa'asta pahoinpitelystä em. conissa ja Dresdenin pitää tutkia asiaa. Mikään ei - tietenkään - selviä helposti ja kohta ollaan taas hengenvaarassa useammankin tahon suunnalta.
Samaa kauraa tämä on kuin ne edellisetkin, hyvässä ja pahassa. Con-vierailu oli varsin hupaisa, Butcher on selvästi itse käynyt conissa jos toisessakin (ja vaikka Harry ei tiedä mitä filkkaaminen on, tulee sellainen tunne että Butcher kyllä tietää, mikä oli varsin hupaisaa). Harryn menneisyydestä selviää taas uusia juttuja ja tulevaisuuteen aukeaa uusia polkuja, joista saadaan epäilemättä paljon juonta aikaiseksi jatkossakin.
Kirjan keskivaiheilla oli pitkähkö action-pätkä, joka tuli ahmittua ihan hirvittävällä nopeudella. Ei ihan heti tule mieleen kirjaa jota olisi todella ahminut samaan tyyliin (vaikka hyviä kirjoja onkin tullut luettua), joten oli hauskaa törmätä taas vaihteeksi totaalisen mukaansatempaavaan tekstiin.
Monday, October 15, 2007
Max Barry: Jennifer Valtiovalta
Työpaikan kirjapiiri iskee jälleen! Tällä kertaa luettavaksi tuli Max Barryn Jennifer Valtiovalta, joka onkin ollut "pitäisi lukea" -listallani jo ilmestymisestään asti. NationStates-peliä tuli pelattua muinoin enemmänkin, ja silloin piti tämäkin lukea, mutta ei vaan mukamas kerinnyt. No, nyt tuli luettua.
Jennifer Valtiovalta on satiiri äärimmäisyyteen viedystä kapitalismista maailmassa, jossa paras tapa markkinoida lenkkareita on ampua niiden ostajia. Tarinassa seurataan nimihenkilön lisäksi noin viittä muuta hahmoa, joiden elämät nivoutuvat yhteen. Heistä osa on suuryritysten puolella, osa niitä vastaan ja osa yrittää vain pysyä hengissä.
Melko synkähköstä aiheestaan huolimatta Jennifer Valtiovalta on erittäin hauska kirja. Se on tarpeeksi äärimmäinen ja kärjistetty jotta satiiri toimii. Hahmot ovat paikoitellen hyvinkin mustavalkoisia, mutta sekin toimii tässä tapauksessa. Osa hahmoista on varsin sympaattisia ja heidän henkiinjäämisensä kyllä kiinnostaa. Teemallisesti Barry ottaa selvästi kantaa suuryrityksiä vastaan (duh) ja se on myös mielenkiintoista. Jennifer Valtiovalta on ilmestynyt 2003 ja onneksi aivan vielä ei sen kuvaamassa yhteiskunnassa eletä, mutta pelottavasti siihen suuntaan ollaan kyllä menossa.
Suositeltavaa spefiä! Myös niille, joille scifi on kauhistus: tämä ei ole lainkaan teknologista tulevaisuudenkuvausta. Varsin ajatuksia herättävää, tosin.
Jennifer Valtiovalta on satiiri äärimmäisyyteen viedystä kapitalismista maailmassa, jossa paras tapa markkinoida lenkkareita on ampua niiden ostajia. Tarinassa seurataan nimihenkilön lisäksi noin viittä muuta hahmoa, joiden elämät nivoutuvat yhteen. Heistä osa on suuryritysten puolella, osa niitä vastaan ja osa yrittää vain pysyä hengissä.
Melko synkähköstä aiheestaan huolimatta Jennifer Valtiovalta on erittäin hauska kirja. Se on tarpeeksi äärimmäinen ja kärjistetty jotta satiiri toimii. Hahmot ovat paikoitellen hyvinkin mustavalkoisia, mutta sekin toimii tässä tapauksessa. Osa hahmoista on varsin sympaattisia ja heidän henkiinjäämisensä kyllä kiinnostaa. Teemallisesti Barry ottaa selvästi kantaa suuryrityksiä vastaan (duh) ja se on myös mielenkiintoista. Jennifer Valtiovalta on ilmestynyt 2003 ja onneksi aivan vielä ei sen kuvaamassa yhteiskunnassa eletä, mutta pelottavasti siihen suuntaan ollaan kyllä menossa.
Suositeltavaa spefiä! Myös niille, joille scifi on kauhistus: tämä ei ole lainkaan teknologista tulevaisuudenkuvausta. Varsin ajatuksia herättävää, tosin.
Sunday, October 14, 2007
Julie Powells: Julie and Julia: My Year of Cooking Dangerously
Vähemmän fiktiota tällä kertaa. Julie Powells'in Julia-projekti on ihan reaalimaailman juttu (ja blogosfäärin).
Julie on vajaa 30-vuotias nainen joka ei ihan tiedä mitä elämällään tekisi. Niinpä hän päättää yhden vuoden aikana kokata legendaarisen Julia Childin Mastering the Art of Frech Cooking -keittokirjan läpi. Hän piti kokemuksestaan myös blogia.
OK, ymmärrän miksi Julie on halunnut tämän kirjan kirjoittaa. Epäilemättä tärkeä osuus itsensä löytämisessä. Mutta sen julkaisu... noh, on tämä ihan mielenkiintoinen. Mutta siihen se sitten jääkin: "ihan mielenkiintoinen." Julialla on vaikeuksia kokata kaikkea, ihmissuhteissa ja muutenkin elämässä toki ongelmia (kuten kaikilla muillakin) ja aktiivisia blogilukioita. Itse asiassa, sen blogin julkaisu olisi saattanut olla paljon mielenkiintoisempi kuin tämä kirja. Julia ei nimittäin ole varsinaisesti kirjailija ja sen huomaa. Jotain jäi puuttumaan ja lopputulos oli hieman lässähtävä.
Ihan kivaa välipalalukemista ja nälkä tuli lukieassa. Nyt tekee tietysti mieli hankkia se Child'in keittokirja ihan vaan nähdäkseen onko se niin vaikea... ja mielenkiintoinen!
Julie on vajaa 30-vuotias nainen joka ei ihan tiedä mitä elämällään tekisi. Niinpä hän päättää yhden vuoden aikana kokata legendaarisen Julia Childin Mastering the Art of Frech Cooking -keittokirjan läpi. Hän piti kokemuksestaan myös blogia.
OK, ymmärrän miksi Julie on halunnut tämän kirjan kirjoittaa. Epäilemättä tärkeä osuus itsensä löytämisessä. Mutta sen julkaisu... noh, on tämä ihan mielenkiintoinen. Mutta siihen se sitten jääkin: "ihan mielenkiintoinen." Julialla on vaikeuksia kokata kaikkea, ihmissuhteissa ja muutenkin elämässä toki ongelmia (kuten kaikilla muillakin) ja aktiivisia blogilukioita. Itse asiassa, sen blogin julkaisu olisi saattanut olla paljon mielenkiintoisempi kuin tämä kirja. Julia ei nimittäin ole varsinaisesti kirjailija ja sen huomaa. Jotain jäi puuttumaan ja lopputulos oli hieman lässähtävä.
Ihan kivaa välipalalukemista ja nälkä tuli lukieassa. Nyt tekee tietysti mieli hankkia se Child'in keittokirja ihan vaan nähdäkseen onko se niin vaikea... ja mielenkiintoinen!
Subscribe to:
Posts (Atom)