Tuesday, September 30, 2008

Bryan Talbot: The Adventures of Luther Arkwright / Tuhman rotan tarina

Viime aikoina on taas tullut luettua Kuvastaja-ehdokkaita ja arvostelukirjoja (sekä Teetä ja Tolkienia -kirjoja, joista ehkä lisää myöhemmin), mutta väliin onneksi mahtui jotain muutakin. Eli pitkäaikainen "pitäisi lukea": The Adventures of Luther Arkwright, Bryan Talbotin eeppinen saaga sekä saman taiteilijan Tuhman rotan tarina, nyt ties kuinka monetta kertaa.

Ensin Lutherista... Monella eri tasolla (kirjaimellisesti!) toimiva tarina ei ole ihan nopein mahdollinen lukea. Luther Arkwright seikkailee useassa eri maailmassa ja yrittää pelastaa maailmankaikkeuden, samalla kun selvittää kuka oikeastaan itse onkaan... Pikkujuttuja, siis. Tarinassa on hyvin voimakasta politiikan ja uskonnonkin kritiikkiä, mikä tietenkin tekee tarinasta entistä mielenkiintoisemman. Scifi-elementti on luonnollisesti voimakas, mutta - niin kuin usein on - tarinan vahvuus on muualla.

Hankala tästä on sanoa... Vaikka Talbotin piirustustyylistä pidänkin, oli TAoLAssa muutamia liiankin tummia ja raskassävyisiä sivuja. Tekstiä on paljon, kuvissa on paljon yksityiskohtia ja tarina piti lukea useammssa lyhyemmässä pätkässä. Ei siinä mitään pahaa, tietenkään. Kyllä tämä ehdottomasti pitää lukea uudestaan!

Siinä missä Luther Arkwright on juonellisesti monimutkainen, on Tuhman rotan tarina näennäisesti yksinkertaisempi, mutta tunnetasolla vielä voimakkaampi (eikä lainkaan scifiä tai fantasiaa). Tuhman rotan tarina on kertomus kotoaan karanneesta tytöstä, karkauksen syistä ja lopulta voitosta (niinkin voi ehkä sanoa). Tämä on taas niitä sarjakuvia, jotka luettuaan ei voi parhaalla tahdollakaan väittää että sarjakuvat olisivat vain lasten juttu tai että niillä ei voitaisi kertoa "oikeista" ongelmista. Talbot kuitenkin välttää liiallisen raskauden tässä, ja vakavasta aiheestaan huolimatta (tai siitä johtuen) Tuhman rotan tarinasta jää erittäin positiivinen fiilis. Tekisi mieli vaan lähteä Englannin järviseudulle... Tuhman rotan tarina on yksi kauneimmista ja voimakkaimmista sarjakuvista ikinä ja sitä voi suositella melkein kaikille, myös ehdottomasti niille, jotka sarjakuvia eivät juuri lue.

Tuesday, September 2, 2008

Ellen Kushner: The Priviledge of the Sword

Kuten todettua, pakko saada lisää Kushneria! The Priviledge of the Sword oli luonteva jatko Swordspointille (kronologisesti maailman sisällä, siis).

Ja alussa Swordspointia kaipasikin. Pääh, tyhmä Katherine, haluan lukea lisää Richardista (ja nuoresta Alecista). Mutta sitten... mielenkiintoinen maailma kerrottuna tällä kertaa ihan eri näkökulmasta. Miten nuori nainen, joka on "opetettu" pelaamaan maailman säännöillä ("naisen asema määräytyy hänen miehensä aseman mukaan") sopeutuukin täysin uudenlaiseen tilanteeseen, jossa valta onkin hänellä itsellään? Tärkeän aviomiehen löytämisen sijaan onkin yhtäkkiä muita vaihtoehtoja. Ja mitä oikein on tapahtunut niiden vajaan 20 vuoden aikana mitä kirjojen välissä on ollut? Paikallinen maailma on muuttunut radikaalisti, mikä on tietenkin varsin realistista.

The Priviledge of the Swordissa oli monta sellaista asiaa, mihin ei usein fantasiakirjallisuudessa törmää (ja joihin ei kaikissa kirjoissa haluakaan törmätä), kuitekin hyvin ja tilanteeseen sopivasti kirjoitettuna. Olipa nyt kierrellen sanottua, mutta spoilerit eivät ole kiva asia.

Sitten vielä The Fall of the Kings (jonka posti toi viime viikolla Amazonilta...)!