Friday, July 30, 2010

China Miéville: Kraken

China Miévillen uusin kirja piti ostaa heti kun tuli kaupassa vastaan, on sen verran mielenkiintoisesta kirjailijasta kuitenkin kyse.

Kraken kertoo Lontoosta, maailmanlopun kulteista, varkaudesta, taikuudesta ja - kuinka ollakaan - lonkeroista. Mitä tapahtuu, kun maailmanlopun ennustukset ja -kultit alkavatkin olla totta, ja mitä ja ketä palvotaan jumalina? Kauheasti ei juonesta tee mieli tässä sanoa.

Toisin kuin vaikkapa The City & The City, Kraken on paikoitellen todella hauska ja täynnä mustaa huumoria (myös ei-aivan-niin-mustaa). Vaikka kyseessä on vakava aihe (maailmanloppu), on tyyli ja kerronta kuitenkin suhteellisen kevyttä. Ja mielikuvituksellista! Miévillen Lontoota kansoittavat ihmisten lisäksi mm. patsaissa asuva hahmo, hieman re-made-tyyppiset olennot joita kontrolloi elävä Tatuointi ja laumoittain muita omituisia otuksia. Lontoo on todellakin elossa! Tämä ehkä vetoaa Miévillen kirjoissa kaikkein eniten: hänen tarinoissaan kaupunki, on se sitten "oikea" Lontoo tai fiktiivinen New Crobuzon/Beszel, on aina kulisseja tärkeämmässä roolissa. Siinä missä The City & The City:n fantastisista elementeistä voidaan kinastella, Krakenissa fantasia on voimakkaammin läsnä. Tietenkään kyseessä ei ole Tolkien-kopio, vaan Miévillelle tyypillisempää, groteskimpaa fantasiaa!

Toiseksi hauskin kirja maailmanlopusta!

Wednesday, July 21, 2010

Ellen Kushner & Delia Sherman: The Fall of Kings

Finncon 2010 valmisteluissa piti lukea tietenkin vielä se viimeinen Ellen Kushnerin kirjoittama kirja (muut siis jo luettu aikaa sitten). Mukavasti myös Delia Sherman tuli Finnconiin, eli pääsi juttelemaan Riverside-kirjoista heidän molempien kanssa.

The Fall of Kings on toinen Riverside-kirjoista, mutta sijoittuu kronologisesti viimeiseksi. Swordspointin tapahtumista on kuutisenkymmentä vuotta, Priviledge of the Swordista noin neljäkymmentä. Muutamia ensimmäisestä ja kolmannesta kirjoista tuttuja hahmoja on vielä mukana, mutta pääpaino on uusissa hahmoissa: Theronissa ja Basilissa, joista toinen on herttuan perijä ja toinen taas yliopiston tohtori. Basil tutkii kuninkaiden arvoitusta: olivatko he todella hulluja ja pahoja, ja - ennen kaikkea - mikä oli kuninkaiden suhde velhoihinsa? Oliko velhojen magia oikeaa magiaa? Tämä kaikki on tietenkin hyvin vallankumouksellista, ja politiikka onkin tärkeässä osassa tarinaa. Yliopistotutkimus voi oikeasti vaikuttaa yhteiskuntaan! Tärkeänä juonena on toki myös Theorinin ja Basilin suhde, ja sen syyt ja seuraukset.

The Fall of Kings oli loistava kirja, ja silti pidin siitä vähiten Riverside-kirjoista. Yksityiskohtiin menemättä, Theronissa oli paljon samaa kuin Alecissa (perustellusti, toki), mikä oli ihanaa. Sarjan synkin kirja tämä oli, ehdottomasti, mutta kyllä herätti taas halun lukea uudestaan kaksi muutakin osaa. Tällainen ihmisten välinen "fantasy of manners" on kyllä monella tavalla vielä mielenkiintoisempaa kuin suuret taistelut ja hirviöt! Äh, olisipa Riverside-kirjoja enemmän!

Finnconista vielä muutama sana: uskomattoman loistava tapahtuma! Järjettömästi mielenkiintoista ohjelmaa (joka jäi väliin, kun piti olla itse ohjelmassa), mahtavat ja todella mukavat kunniavieraat (sekä ulkomaiset että kotimaiset) ja poikkeuksellisen korkeatasoiset naamiaiset! Ja oli tietenkin ihanaa tavata taas kaikkia vanhoja ja uusiakin kavereita! Ensi vuonna Turussa ja 2012 Tampereella!

Thursday, July 15, 2010

Terry Pratchett: Unseen Academicals

Jalkapallon MM-kisojen aikaan oli syytä lukea tietenkin jalkapalloaiheista kirjallisuutta. Onnekkaana sattumana (?) Terry Pratchettin viimeisin pokkarimuodossa julkaistu Discworld-kirja käsitteli juurikin jalkapalloa.

Jalkapalloa on tavallaan aina pelattu Ankh-Morporkissa, mutta nyt on tosi (ja Yliopiston maine, kunnia ja tulevaisuus) kyseessä. Pääpaino on siis velhoissa, mutta myös Yliopiston "vähäisemmissä" työntekijöissä, eli keittäjissä ja kynttilänsytyttäjissä. Sivujuonena pohditaan sitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen (tai ei-ihmisestä, niin kuin tässä tapauksessa), rasismia ja supermalleja.

Unseen Academicals oli hyvin tyypillinen Discworld. Muutama aidosti hauska idea ja vitsi, hieman pitkitetty keskivaiheiltaan. On hyvä, että Pratchett on onnistunut siirtymään pois suosituimmista hahmoistaan, tai ainakin ottamaan heitä mukaan vain sivurooleissa (Rincewind, Vimes jne). Uudet hahmot ovat pääasiassa ihan toimivia, ja vähemmän "kovia", eli on helpompi keksiä vastustajia. Tosin Patriisi on toki hyvä vastustaja ihan kelle tahansa... Ei tämä nyt suuria odotuksia seuraaviin kirjoihin saanut aikaan, mutta kyllä silti ihan lukemisen arvoinen.

Monday, July 12, 2010

Justina Robson: Silver Screen

Ennen Condensea (ja sen aikana...) tuli luettua toinekin Justina Robsonin romaani. Tällä kertaa hänen esikoisromaaninsa, Silver Screen.

Anjuli O'Connell löytää ystävänsä Royn kuolleena. Kuoleman takana on tietenkin jotain kummallista, ja niinpä Anjuli alkaa selvittää miksi Roy kuoli. Samaan aikaan - ja tähän liittyen - selvitellään tekoälyn oikeutta elämään sekä Anjulin poikaystävän obsessiota kyborgeista. Eli pohditaan missä ihminen alkaa ja kone loppuu tai päinvastoin.

Tekoäly-juonikuvio oli mielenkiintoinen, ja tietyllä tavalla Anjulin murhatutkimuksetkin. Hieman sirpaleinen olo romaanista kuitenkin jäi: ehdottomasti ei Robsonin parhaita. No, oli myös toki ensimmäinen. Anjuli on hahmona mielenkiintoinen, ja hänen persoonansa tulee loistavasti esiin ruoka-kuvauksista: harvassa kirjassa syödään aivan näin paljon ja kuvaillaan erilaisia ruokia niin yksityiskohtaisesti. Suhteellisen kevyttä kamaa tämä myös on (verrattuna esim. MappaMundiin), mutta toki "raskaampaa" kuin Quantum Gravityt. Pelkästään Silver Screenin pohjalta olisi vaikea päättää kannattaako Robsonia lukea enempää, mutta siis jos Robsonin tuotantoon on jo tutustunut, kannattaa tämäkin lukaista. Näkee myös hyvin Robsonin kehityksen kirjailijana.

Saturday, July 10, 2010

Justina Robson: Chasing the Dragon

Justina Robsonin Quantum Gravity -sarjan neljäs osa oli hyvä lukea ennen Condense-conia, jossa Justina oli kunniavieraana.

Chasing the Dragon alkaa kolmannen osan lopun melko dramaattistenkin tapahtumien jälkeen hieman sekavana. Maailmankaikkeutta ollaan taas pelastamassa, tällä kertaa hieman erilaiselta uhalta. Sankarit ovat levinneet ympäriinsä, ja seurattavia näkökulmia on monta. Kaiken keskipisteessä on tietenkin edelleen Lila, joka on kehittänyt kaikenlaisia uusia jännittäviä juttuja sitten ensimmäisen kirjan (ja jolla on uusi, mielenkiintoinen mekko). Nyt pelataan useammalla eri aikajanalla, mikä ei varsinaisesti tee kirjasta helppoa seurattavaa.

Chasing the Dragon oli kuitenkin jotenkin yhtenäisempi kokonaisuus kuin edellinen osa. Myös huumoria tuntui olevan mukana enemmän, ja etenkin loppupuolen ABBA-viittaus oli hauska. Koko sarja pitäisi varmaan lukea yhteen pötköön jahka viimeinen osa ilmestyy.