Wednesday, January 28, 2009

Alfred Bester: Murskattu mies

Hugo-listan lyhentämistä, tällä kertaa ihka ensimmäinen voittaja Alfred Bester ja kirja Murskattu mies (joka tuli kirjastossa vastaan suomeksi).

Murskattu mies kertoo maailmasta jossa esperit eli kurkistajat (=telepaatit) näkevät kaikkien mieliin ja rikosten tekeminen onkin sen takia mahdotonta. Toinen päähenkilöistä, Ben Reich, päättää kuitenkin tehdä murhan ja päästä pakoonkin, välttyä pelätyltä Murskaamiselta. Reichin vastavoimana toimii esperi Lincoln Powell, joka yrittää selvittää sekä miten Reich murhansa teki että ennenkaikkea miksi.

Telepaatit ovat toki scifissä usein nähty teema ja siksi olikin virkistävää lukea ns. alkuteos, joka on - epäilemättä - toiminut esikuvana monelle muulle vastaavaa teemaa käsittelevälle kirjalle (ja muullekin, B5 nousee tietenkin heti mieleen). Besterin tapa kirjoittaa (kuvailla?) esperien äänetöntä, ajatuksista muodostuvaa keskustelua lauseista muodostetuilla kuvilla oli myös varsin hyvä ja pidin tavasta jolla Reich peitti ajatuksensa Powelilta.

Ymmärrettävästi alansa klassikko. Ei nyt varsinaisesti innostanut heti lukemaan lisää Besteriä, mutta varmasti tulee jossain vaiheessa hänenkin teoksiin taas tartuttua.

Wednesday, January 21, 2009

Jasper Fforde: The Eyre Affair

Tämän olen kyllä lukenut aikaisemminkin, mutta kun nyt kirja sattui (kirjaimellisesti) kulkemaan kauttani, niin päätin lukea sen uudestaan, eli Jasper Fforden The Eyre Affair uusintakierroksella.

On vuosi 1985 maailmassa, jossa Krimin sota jatkuu edelleen, Wales on itsenäinen valtio ja kloonatut dodot suosittuja lemmikkejä (vaikkakaan eivät enää aivan tredikkäitä). Kirjallisuuteen liittyviä rikoksia on niin paljon, että niitä tutkii oma osastonsa, johon päähenkilö Thursday Next kuuluu. Thursday tutkii kirjallisuusväärennöksiä ja piraattikopioita ja muuta normaalia, kunnes kirjoihin liittyvät rikokset siirtyvä ihan muihin sfääreihin... Onko mahdollista kidnapata fiktiivistä hahmoa? Thursdaylla onkin vastassaan suunnattoman vaarallinen vastustaja, jonka kynsistä ei vielä kukaan ole selvinnyt hengissä!

Syvällistähän tämä ei sinänsä ole, mutta ehdottoman viihdyttävää ja täynnä ihania kirjallisuusvitsejä (hienovaraisia ja vähemmän sellaisia), jotka vetoavat minuun. Ja tietenkin dodoja: Pickwick (Thursdayn dodo) on ehkä kirjallisuushistorian sympaattisin lemmikki! (Destructionin/Deliriumin Barnabasta ehkä lukuunottamatta, mutta hän ei ehkä ollutkaan varsinaisesti lemmikki...). Hieman kirjallisuustaustaahan tällaisesta huumorista nauttiminen ehkä vaatii (=tietyntyyppistä nörttiyttä), mutta ilmankin sitä The Eyre Affair on mitä viihdyttävin ja actionpainotteinen dekkari! Pitääkin lukea koko sarja uudestaan (ja uusin osa ensimmäistä kertaa!)

Friday, January 16, 2009

Michael Chabon: The Yiddish Policemen's Union

Viimeisimmän romaani-Hugon voitti Michael Chabon kirjastaan The Yiddish Policemen's Union. Aiemmin Chabonilta oli tullut luettua ainoastaan loistava Kesämaa (joka on hieno fantasiakirja baseballista!).

Vaihtoehtoisesta historiasta on kyse, juutalaisasutusta Alaskassa. The Yiddish Policemen's Union on dekkari, pääosassa alkoholisoitunut, vaimostaan eronnut poliisi Landsman. Landsman päätyy selvittelemään mysteeristä murhaa, jonka seuraukset ja syyt voivat olla huomattavasti syvemmällä kuin hän aluksi kuvittelikaan. Koko ajan mukana kulkee ajatus uudesta diasporasta: USA haluaa Alaskan takaisin juutalaisilta ja kaikkien tulevaisuus on vaakalaudalla. Landsmanilla on vielä - tietenkin - henkilökohtaisiakin ongelmia, joista vähäisin ei liene se, että hänen ex-vaimonsa onkin yhtäkkiä hänen pomonsa...

The Yiddish Policemen's Union on niitä kirjoja, jotka oikeastaan pitäisi lukea useampaan kirjaan. Chabon ei alleviivaa, ja etenkin hänen vaihtoehtoinen historiansa kuvaillaan hienovaraisesti rivien välissä, eikä selitetä rautalangasta väännetysti. Mikä ei tietenkään tee tästä helppoa, iltaisin väsyneenä luettavaa kirjaa. Tarinassa on paljon tietyntyyppistä kuivaa huumoria, mikä vetosi. Yhtä kevyt tämä ei ollut kuin Kesämaa, mutta aihe ja kohdelukijatkin ovat huomattavan eri. Chabon kuvasi kivasti Landsmanin nykyisyyttä preesensissä ja menneisyyttä imperfektissä, mikä loi hienon kontrastin useamman aikajanan välille (ja loi tavallaan myös lisäjännitystä: preesensissä voi tapahtua mitä tahansa!)

Pitäisi varmaan tutustua amerikanjuutalaisten kulttuuriin tarkemmin ja lukea tämä sitten uudestaan!

Sunday, January 4, 2009

Steph Swainston: No Present Like Time

Jatketaan Åcon-linjalla: Steph Swainstonin toinen kirja No Present Like Time jatkaa samassa maailmassa kuin ensimmäinekin (The Year of Our War).

Viisi vuotta on kulunut 1.kirjan tapahtumista ja heti alkuun Kuolemattomien Piiriin tulee uusi jäsen. Jant kumppaneineen lähetetään tutkimaan vastalöydettyä saarta, ja - kuten arvata saattaa - kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan.

Swainston kertoo toisessa romaanissaan enemmän luomansa maailman historiaa, mikä on varsin hyvä asia. Liikaa infodumppausta ei tässäkään tule, onneksi, vaan tapahtumat etenevät sujuvasti. Hahmojen kuvaukseen käytetään entistäkin enemmän aikaa, erityisesti Jant itse sekä Lightning ovat kovasti tapetilla. Tämän seurauksena hahmoihin kiintyy entistä enemmän, mikä taas lupaa hyvää jatkon kannalta. Pääpaino on siirtynyt myös pois Ötököistä, eli vanhan toistolta vältytään (tosin lopussa oli yksi hieman "hm, tämä on melkein nähty jo" -fiilis, mutta sekään ei häirinnyt).

Odotan innolla sarjan 3.osaa (joka pitäisi siis hankkia, se on jo ilmestynyt)!

Thursday, January 1, 2009

Vuosi 2008: Tilastointia

Kun nyt viime vuonnakin tuli tällainen kirjoitettua... Elieli:

Romaaneja ehdin lukea yhteensä 87 kappaletta, mikä on yksi vähemmän kuin viime vuonna. Senkin olisin ehtinyt lukea, ellei olisi iskenyt niin kamala flunssa, että kaikki yhtään keskittymistä vaativa oli täysin mahdotonta. Noista 87:stä peräti 49 oli suomeksi, mikä on vähän enemmän kuin se "tavoiteltu" 50%! Arvostelu/Kuvastaja-kirjoja joukkoon mahtui 26, ja ne siis olivat kaikki suomeksi, mikä selittää korkeaa lukua. Arvostelukirjoista en ole blogannut, ne mielipiteet voi lukea Portti-lehdestä.

Muutama kirja tuli luettua uudestaan, "syynä" tähän oli tietenkin Morelin Teetä ja Tolkienia -lukupiiri, jossa luimme Tolkienin kirjat Seppä ja satumaa, Maamies ja lohikäärme sekä Herra Bliss. Näiden jälkeen lukukierrokselle lähtivät Muumit, nekin olen "joskus" ja "pari kertaa" aiemmin lukenut. Åconin vuoksi tuli uudelleen luettua myös Dan Simmonsin Hyperion. Virkistävää lukea "vanhoja" kirjoja. Työpaikan lukupiiristä taas tuli sellaisia kirjoja, joita muuten ehkä ei olisi tullut luettua (kotimaiset dekkarit eivät ole kovin korkealla lukulistallani).

Ehkä parhaita kirjoja viime vuonna olivat Ellen Kushnerin Swordspoint / Priviledge of the Sword, Päivi Honkapään Viides tuuli (joka voitti Kuvastajan!) sekä Justina Robsonin Quantum Gravity -sarjan 2.ekaa osaa (Guy Gavriel Kayn Ysabelia unohtamatta).

Sarjakuvia en taaskaan listannut, mutta viime vuonna tuli luettua ainakin täälläkin mainutut Testament sekä Alice in Sunderland. Jotain muutakin, varmasti (ainakin American Virgin, osa 1), mutta nuo olivat ehdottomasti parhaat. Lopullinen sortuminen mangaan tapahtui myös: Azuman Yotsuba& (ja Azumanga Daioh) veivät lopullisesti mukanaan. Myös Death Note -klassikkoon tuli sorruttua ja se on kyllä yllättävän hyvä... ja vielä siis kesken

Kirjallisuustapahtumien suhteen vuosi 2008 olikin sitten melko kiireinen: ehdin käydä/olla mukana järjestämässä peräti kuutta tapahtumaa vuoden aikana (Tampere Kuplii! / Åcon 2 / Swecon / Finncon&Animecon / OSFF / Helsingin kirjamessut). Melkoista haipakkaa, siis, mutta tämän vuoden tapahtumia odottelen jo innolla.

Ja toivottavasti pääsen bloggaamaan vuoden ekasta kirjastakin pian!