Jim Butcher: Side Jobs

Dresden Files -sarjan kesken ilmestyi sitten novellikokoelma, johon on kerätty Harryn seikkailuita ennen Changes -kirjaa (ja yksi sen jälkeen sijoittuva novelli). Kuten arvata saattaa, osa oli hyviä, osa huonoja (mutta tämä ei silti ollut se Dresden-kirja, jonka olisin halunnut seuraavaksi lukea...)

Tarinoista huomaa sen, että vanhemmat kertomukset ovat oikeastaan pääsääntöisesti heikompia kuin uudemmat, eli Butcher on selvästi kehittynyt kirjailijana (mitä Codex Alerasta ei voinut päätellä). On myös kiva lukea kirjailijan kommentteja omista kertomuksistaan ja siitä mihin ne sijoittuvat Dresden Files -aikajanalla. Mielenkiintoisesti novelleista osa on myös jonkun muun kuin Harryn näkökulmasta kerrottuja: etenkin Murphyn ja Thomasin näkökulmat olivat ihan jänniä, vaikkakaan eivät yhtä persoonallisia kuin Harryn itsensä, eli samaa ohueksi jäämistä kuin Alerassa oli havaittavissa. Ehkä paras novelli oli The Warrior, jossa Michael painii uskonkysymysten kanssa.

Loistavia novelleja? No, ei oikeastaan. Viihdyttäviä? Kyllä. Saavatko odottamaan seuraavaa Dresden Files -romaania? No takuuvarmasti!

Martin Millar: Lonely Werewolf Girl

Vakavammasta kirjallisuudesta takaisin urbaanin fantasian pariin. Tosin kovin, kovin vakavia ollaan myös Martin Millarin kirjassa Lonely Werewolf Girl, etenkin nimihenkilö.

Yksinäinen teini-ihmissusityttö Kalix pakenee Lontooseen yritettyään tappaa isänsä, ihmissusiklaanin johtajan (thane?). Kohta ihmissusilla onkin käsissään uuden johtajan valinta, ja Kalixin teot nivoutuvat olennaisesti siihen, mitä itse kukin klaanilainen äänestää. Selviääkö häädetty Kalix edes hengissä johtajan vaihdoksesta? Muissa (monissa muissa!) juonissa seurataan mm. ihmissusi-vaatesuunnittelijan epätoivoista kanssakäymistä tulielementaalin kanssa, kahden rapajuopon ihmissuden bändiambitioita sekä Kalixin ihmisystävien ihmissuhdesotkuja.

Tarinaa ja hahmoja siis riittää. Suurin osa hahmoista on varsin hauskoja (Kalix on tässä poikkeus: hän on vain angstinen ja rasittava), mutta juonet junnaavat paikallaan. Samankaltaisia tapahtumia piisaa ja Millar toistaa itseään aivan liian paljon. Hahmogalleriasta on myös ajoittain hieman hankala pitää lukua. Lonely Werewolf Girl on kuitenkin varsin hupaisa kirja, ja sen käsittelemä yliluonnollisten Skotlanti ja Lontoi ovat ihan kiintoisia paikkoja. Jos tästä olisi leikannut pois n. 150 sivua, olisi tarina ollut sujuvampi. Editointi olisi tehnyt kirjalle hyvää.

(Niin, tämä on siis sama kirjailija, jonka Martin Scott -nimellä kirjoittama Thraxas voitti World Fantasy Awardin... Lonely Werewolf Girl on, hyvässä ja pahassa, varsin erilainen!)

Holly Black & Ellen Kushner: Welcome to Bordertown

7 arvostelukirjaa myöhemmin, lisää novelleja. Tällä kertaa aidosti urbaania fantasiaa edustava novellikokoelma, eli klassiseen Bordertowniin sijoittuva (duh) Welcome to Bordertown.

Bordertownin rajat ovat olleet kiinni kolmetoista päivää. Täällä meillä 13 vuotta on kuitenkin ehtinyt vierähtää ennen kuin portit taas aukesivat. Nyt kaikenlaiset väliinputoajat löytävät taas tiensä Bordertowniin, meidän maailmamme ja Keijumaan rajamaastoon, missä kaikki on toisin. Osa heistä palaa etsimään kadotettuja rakkaitaan, osalla on muut motiivit.

Jälleen kerran, osa novelleista oli todella loistavia, ja osa jäi hieman puolitiehen. Osa kirjoittajista on pitkäaikaisia bordertownilaisia, osa ensimmäistä kertaa mukana. Novellien lisäksi mukana on myös runoja, ja ne olivat ehkä kirjan mielenkiintoisin osuus (etenkin Jane Yolenin runot olivat hyviä ja niistä Soulja Grrrl loistava!). A Tangle of Green Men (Charles deLint) oli kaunis, ja niminovelli (Kushner & Terri Windling) erittäin hyvä. Toisaalta taas Tim Prattin Our Stars, Our Selves taas jäi ohueksi (ja siinä oli yksi perustavaa laatua oleva virhekin).

Vaikka Bordertown on periaatteessa nuortenkirjallisuutta (ja hyvin ymmärrettävästi onkin: kukapa nuori ei haluaisi päästä jonnekin muualle, jonnekin minne varmasti kuuluu - tosin onko Bordertown sitten se paikka onkin ihan toinen asia), on Welcome to Bordertown oikein hyvin luettavissa vanhempanakin. Tämä toimi jotenkin jopa paremmin kuin Emma Bullin Finder, mikä johtui ehkä siitä, että Welcome to Bordertown -kirjan lukijoilta ei selvästi odotettu aiempaa maailman tuntemusta (vaikka siitä varmasti apua olikin, ts. novelleissa oli paljon viittauksia vanhempiin kirjoihin). Tähän maailmaan olisi kiva tutustua tarkemmin, mutta vanhojen kirjojen saatavuus on.. heikko. Harmi: tällaista urbaani fantasia parhaimmillaan on!

Ellen Datlow & Terri Windling: Teeth

Vampyyrit eivät ole enää ihan niin uusi musta kuin aiemmin, mutta vieläkin tarinoita riittää. Ellen Datlown ja Terri Windlingin nuorisolle suunnattu vampyyriantologia Teeth on onneksi paremmasta päästä.

Teeth sisältää nipun vampyyriaiheisia novelleja, enemmän (Neil Gaiman, Ellen Kushner, Holly Black, Garth Nix) tai vähemmän (Catherynne M. Valente, Kathe Koja, Kaaron Warren) tunnetuilta kirjailijoilta. Kuten arvata saattaa, osa novelleista (no, muutamat ovat runojakin) on parempia kuin toiset. Muutama todella siirappinen teos mahtui mukaan, mutta onneksi pääasiassa lukijaa ei aliarvioitu eikä liialliseen vampyyriromantiikkaan sorruttu. Delia Shermanin "Flying" oli varsin itse asiassa kaunis, ja Jeffrey Fordin "Sit the Dead" viihdyttävä. Gaimanilta oli ihan nätti runo, ei kuitenkaan mitään erityisen spesiaalia. Kathe Kojan "Doll" oli taas loistavan karmiva, eikä ollenkaan siirappinen, toisin kuin taas Cecil Castelluccin "Best Friends Forever", mikä ei vedonnut lainkaan. Mutta tämä on tilanne aina novelliantologioiden kanssa: osasta tykkää, osasta ei.

Yritin kesällä lukea toistakin vampyyriantologiaa, "Love Bites 2", minkä piti olla nimenomaan vampyyriromantiikkaa (ja vieläpä "synkkää ja hieman erilaista!"), mutta se oli vain kauheaa itseään toistavaa roskaa. Teeth on, vaikka sinänsä nuortenkirja onkin, merkittävästi parempi eivätkä vampyyrit ole kaikissa tarinoissa samanlaisia. Kyllä tätä suosittelee vampyyrifiktion ystäville, ikään katsomatta.

Jim Butcher: Changes

Dresden files -sarjan viimeisin osa piti sitten lukea, vaikka monet kaverit sanoivat ettei siihen kannata koskea ennen kuin seuraava osa on ilmestynyt, lopussa kun on hieman cliff-hangerin vikaa. Ehkei olisikaan pitänyt lukea vielä...

Harryn elämässä tapahtuu isoja muutoksia. Hänen vanha tyttöystävänsä Susan (se, josta tehtiin puolivampyyri jossain sarjan alkupuolella) palaa kuvioihin, ja Susanilla onkin paljon kerrottavaa. Harryn apua tarvitaan taas, ja nyt pelataan niin isoilla panoksilla, että Harrynkin on hankittava apua, mm. kummitädiltään Leanansidheltä (joka, kuten arvata saattaa, on voimakas keiju). Mustan Neuvoston salaisuutta pohditaan yhä, ja nopeasti Harry huomaakin, että hänen elämänsä on aikamoisessa syöksykierteessä. Eikä siinä vielä kaikki...

Butcher vetää siis oikein kunnolla maton päähenkilönsä jalkojen alta, ja hyvä niin. Sarjassa oli hieman toistoa, mutta Changes'in jälkeen mikään ei ole enää ennallaan ja on hyvin mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan Butcher lähtee hahmojaan kuljettamaan. Changes'issa riitti dramatiikkaa lähes useampaankin kirjaan, mutta onneksi Butcherin huumori on myös edelleen mukana. Eli seuraava tulee nyt sitten varmaan taas luettua, ei tätä tähän voi jättää!

Sen verran jäi kaivelemaan yhden hahmon kohtalo hampaankoloon, että oli pakko tehdä pikaista nettitutkimusta ja selvittää jääkö hahmo eloon vai ei....

Jim Butcher: Turn Coat

Aina voi lukea lisää Jim Butcheria... Dresden files -sarja on ainoa urbaanifantasiasarja joka on pitänyt otteessaan oikeasti pitkään; kaikki muut ovat jääneet kesken viimeistään noin 4-5 osan kohdalla. Mutta Dresden tekee tässä poikkeuksen, hänen seikkailunsa kiinnostavat jatkuvasti.

Turn Coatin alussa Dresdenin vanha verivihollinen, Vartija Morgan, pölähtää vakavasti haavoittuneena Harryn ovesta sisään ja kertoo olevansa pakomatkalla murhasta syytettynä. Dresden hyvin tietää millaista on olla syyttömänä syytetty (ks. kohta "vanha verivihollinen"), ja niinpä hän alkaa selvittää kuka murhaaja oikeasti on. Matka vie pitkälle Velhojen salaisuuksiin, vampyyrien koteihin ja puolijumaluuksiin.

Turn Coatissa Butcher selvästi maalaa tilannetta tulevaisuutta varten jo aika isolla siveltimellä. Monia asioita muuttuu ja aiempien kirjojen hieman ajoittain tylsäkin status quo horjuu vakavasti. Dresden saa, jälleen kerran, huomata kuinka kaikella on hintansa, ja nyt alkaa tuntua jo siltä, että jotkut menetykset ovat liian arvokkaita. Onhan tässäkin toki aiemmista osista tuttua toistoa, ja etenkin tässä osassa tiettyjä asioita kuvattiin selvästi samoin sanoin useampiin otteisiin (mm. Harryn tapaa sytyttää kynttilät kammiossaan sekä hänen kissansa painavuutta...), mikä hieman häiritsi ja mikä herättää kysymyksiä kustannustoimittajan tehokkuudesta (vai onko Butcher jo niin kuuluisa, ettei häntä saa enää toimittaa...?) Kaikesta huolimatta, Turn Coat oli oikein viihdyttävä ja pakkohan Dresden-files -sarjan lukemista on tästäkin jatkaa.

Jim Butcher: Small Favor

Iski sitten aikamoinen arvostelukirjasuma, siksi on ollut täällä hieman taukoa. Mutta Jim Butcherilla jatketaan taas, peräti 10. Harry Dresden -kirja Small Favor.

Chicagossa on kylmä. Poikkeuksellisen kylmä. Pakkasen takana on Talven Kuningatar Mab, joka haluaa Harryn tekevän hänelle pienen palveluksen. Koska Harry on pari palvelusta velkaa, ei siitä oikein voi kieltäytyäkään. Ja niin ollaan taas pian sotkeuduttu varsin syvälle demonien ja keijujen maailmaan.

Vauhtia piisaa tässä osassa, ja - tässäkin - aiemmista osista tuttuja hahmoja palaa takaisin pelikentälle. Pieni kertaaminen olisi voinut tehdä ihan terää. Onneksi Harry kertoilee lukijalle muistinvirkistysyksityiskohtia, mikä voi olla hyvin ärsyttävää, jos ne kaikki aiemmista osista muistaa. Tällä kertaa tehdään taas muutamia isompia päätöksiä, jotka epäilemättä vaikuttavat taas jatko-osissa. Vaikka kaikki meneekin perinteiseen tapaan varsin pitkälti päin mäntyä, on lopussa kuitenkin ehkä jopa jotain poikkeuksellisen positiivista. Ehkä. Small Favorisissa esiintyivät muuten varsin loistavat otukset, eli ne kolme kiliä, jotka ylittivät peikkosillan (Billy Goats Gruff). Eivät tosiaan olleet mitään tavallisia kilejä! Myös pääpahis on varsin onnistunut ja mieleenpainuva, eikä Harry taaskaan tietenkään helpolla pääse.

Omaperäistä? Ei enää tässä vaiheessa. Viihdyttävää? Edelleen. Jatkoa? Eiköhän.

Jim Butcher: White Night

Pitkän tauon jälkeen palaaminen Dresden files -sarjan pariin. Pieni kertaaminen olisi voinut tehdä terää, muutamat sivuhenkilöt olivat ehtineet jo unohtua.

Chicagossa on taas ongelmia, kuinka ollakaan. Joku tappaa noitia, ts. "vähäisempiä" magian harjoittajia, ja haluaa selvästi Harry Dresdenin tutkivan asiaa. Ikävästi näyttää siltä, että Harryn oma velipuoli olisi sotkeentunut asiaan, ja niinpä veljen nimeä pitää lähteä puhdistamaan. Vampyyrien valtataistelu pörrää taustalla ja edellisen osan Langennut yrittää sekin nostaa rumaa päätään. Kaiken muun hyvän lisäksi Harrylla on nyt oppilas, josta myös pitää pitää huolta.

Paljon tapahtuu, ja kerronta on todella tiivistä. Harrylle ei juuri jää aikaa hengittää ja taas pitää tehdä ikäviä päätöksiä. Tällä kertaa mukana on myös hieman flashbackeja Harryn menneisyyteen, sillä mukana on muutama aiemmista kirjoista tuttu sivuhahmo (joiden muistaminen tässä vaiheessa alkoi olla hankalaa). Harrylla ei ole näköjään mennyt kovin hyvin aiemminkaan. Koska edellisestä Dresden files -kirjasta oli jo pitkä aika, tuntuivat Harryn seikkailut ja jopa Butcherin huumori taas aika raikkailta, ja heti teki mieli lukea lisää. Mutta ensin pitää lukea arvostelu- ja Kuvastaja-kirjoja.

Catherynne M. Valente: Palimpsest

Mitä tapahtui huhti- ja toukokuulle? Hyvä kysymys, kirjoja ei ainakaan tullut luettua (paitsi arvostelukirjoja ja aika paljon sarjakuvia). Mutta jotain sentään, esimerkiksi Hugo-ehdokkaanakin oleva Catherynne M. Valenten Palimpsest.

Palimpsest on neljän toisensa tuntemattoman henkilön tarina. Se sijoittuu "oikeaan" maailmaan ja Palimpsest-nimiseen paikkaan, jonne on vaikea päästä, ja jossa on vielä vaikeampi pysyä. Kovasti enempää siitä ei pidä tässä sanoa, mutta kyseessä on siis urbaania fantasiaa siinä merkityksessä, jossa urbaani tapahtumapaikka on tärkeässä roolissa, oikeastaan hahmo itsekin.

Palimpsest on todella kauniisti kirjoitettu ja unenomainen tarina. Pääidea on hieno, eikä tarina sorru liiallisiin turhanpäiväisiin monimutkaistumisiin vaan pysyy koko ajan raiteillaan. Tietyntyyppistä toistoa esiintyy, mutta se on oikeastaan jopa juonen kannalta perusteltua. Suositeltava kirja! Toivottavasti Valentelta tulee pian jotain muuta (vanhempia kirjoja pitää myös hankkia, vaikka niiden hankkiminen voi kyllä olla hankalaa).

Carrie Vaughn: Kitty and the Midnight Hour

Luulisi että näihin urbaaneihin fantasiasarjoihin kyllästyisi, mutta aina pitää kokeilla uutta. Carrie Vaughnin Kitty-sarjaa oli kehuttu, joten parempi aloittaa ekasta osasta, Kitty and the Midnight Hour.

Kitty on myöhäsillan radio-DJ, joka ajautuu vetämään keskusteluohjelmaa yliluonnollisista jutuista. Tämä on tietysti ihan luontevaa, onhan Kitty ihmissusi. Tässä maailmassa tosin yliluonnollisen olemassaolo ei ole vielä ihan "julkista kamaa" ja ongelmiahan siitä seuraa, niin ihmissusien kuin muidenkin öttiäisten kanssa. Toisaalla Kitty auttaa poliiseja tutkimaan raatelumurhaa, joka vaikuttaa ihan ihmissusien hampaiden tekemältä.

Tämä oli taas vaihteeksi ihan mielenkiintoinen kirja. Vaughn kuvaa hyvin Kittyn ihmis/susipersoonien eroja ja - toisin kuin Briggsin Mercy - Kitty todellakin tuntuu olevan osa susilaumaa, hyvässä ja pahassa (Mercy tietenkään ei ollut ihmissusi, mikä selittää eron, mutta tämä toimi paremmin). Susivaisto vs. ihmismieli toimi hyvin, etenkin kun susipersoonassa oli muutakin kuin vain väkivaltaa (lauman johtajan miellyttäminen kuvattiin hyvin). Kitty on ihan vinkeä muutenkin hahmonakin (ja nimestä on pakko tykätä!), joten varmaan näitä tulee luettua toinenkin, jos jostain lainaksi saa. Urbaanifantsusarjoja ei jaksa ostaa, kirjahyllyt notkuvat jo entisestäänkin, mutta onneksi kaverit ostaa...

Patricia Briggs: Iron Kissed

Mercy Thompson jatkaa seikkailuitaan... Nyt mennään jo sitten reippaammin paranormaaliin romanssiin (muttei vieläkään kovin "graafisiin kuvailuihin", ei mitenkään Hamilton-tyyliin).

Tällä kertaa Mercyllä on ongelmia - ylläri, kun nimeä katsoo, Iron Kissed - keijujen kanssa. Lähtökohta olikin kiva, keijuja (ja etenkin tällaisia ei-tolkienilaisia vaan enemmän kansanperinteisiä ja vaarallisia), mitä ei ihan kaikissa urbaanin fantsun teoksissa kauheasti ole. Valitettavasti perusjuonikuvio oli melko samanlainen kuin kahdessa sarjan ekassakin osassa, joten... Mercyn pitää myös tehdä "vaikeita ratkaisuja" elämänsä miesten (=ihmissusien) suhteen. Tämä puoli meneekin ihan hötöksi ja varsinainen ratkaisu ei ollut kovin mielenkiintoinen tai onnistunut. Lopussa oli myös yksi selvästi lukijat kahtaalle jakanut juonikuvio: se sopi kuitenkin tarinaan ihan OK, vaikken siitä erityisesti välittänytkään. Samaa on käytetty paremminkin.

Ihmissusien kuvauksen ohuus iski nyt päälle oikein kunnolla ekaa kertaa. Niillä ei oikein ole kuin on/off-asento, ja vaikka toki ihmissusiin helposti suuttuminen ja malttinsa menettäminen kuuluu, niin raja kaikella. Nämä räjähtelevät ihan kaikesta ja joka kohtauksessa, jossa ihmissusia on, päädytään ainakin melkein tappelemaan. Blaah.

Kansikuvasta päätellen Mercy on hankkinut lisää tatskoja sarjan edetessä, kumma ettei näistä ole mainittu missään vaiheessa mitään... Taitaa tämä sarja jäädä tähän, paremman puutteessa voi tulla vielä lisää luettua.

Patricia Briggs: Blood Bound

Ja samaa sarjaa heti perään... tosin ei enää montaa tämän jälkeen, melko nopeaa lässähdystä havaittavissa. Briggs toistaa itseään ja kuvailee tosi tarkkaan 1.kirjassa jo selitettyjä asioita, mikä häiritsee melkoisesti jos/kun 1.osan on juuri lukenut.

Mercy Thompsonilla on taas ongelma, tällä kertaa vampyyrien suunnalta (vihje vampyyreihin jo kirjan nimessä). Kaupungissa on jotain, jolle vampyyritkään eivät tunnu pärjäävän ja Mercyn apua kaivataan. Kyseessä on tietenkin jotain todella suurta ja ihmeellistä... mutta miten ihmeessä Mercystä voisi olla apua?

Toisessa osassa Briggs pääseekin sitten jo enemmän sen paranormaalin romanssin pariin, ja sehän ärsyttää. Mitään Hamilton-tyyppistä teksti ei vieläkään ole, mutta Mercyn ympärillä pyörivät miehet alkavat käydä hermoille. Valinnan vaikeus on niin suuri... Vampyyri Stefan on myös jotenkin hahmona lälly, mikä ei tietenkään sinänsä ihmetytä: nämähän ovat pääasiallisesti ihmissusikirjoja. Ihmissusien sun muiden julkisuuteen tulemisesta olisi ollut kiva lukea enemmänkin, nyt se kuitataan aika nopeasti.

Kitinästä huolimatta: ihan sujuvaa, huonompaakin on (ja 3.osankin aion lukea, kun se hyllyssä on).

Patricia Briggs: Moon Called

Takaisin urbaanin fantasian pariin. Tällä kertaa Patricia Briggs'in urbaanifantasiasarjan ensimmäinen osa, Moon Called. Ihmissusia vampyyrien sijaan. Tosin toki verenimijöitäkin tavataan.

Moon Called -kirjan kertojaminä Mercedes "Mercy" Thompson on autonkorjaaja ja "kulkija" (walker). Hän osaa muuttua ihmisestä kojootiksi ja päinvastoin ja muutakin magiaa hieman tuntuu veressä olevan. Mercyn naapuri on ihmissusi ja sitä(kin) kautta Mercy päätyy mukaan ihmissusien välienselvittelyyn. Tai ainakin johonkin...

OK, onhan tämä sitä samaa urbaania fantasiaa, mutta ei paranormaalia romanssia. Ja se oli hyvä asia. Hieman romantiikkaa toki mukana on (tosi vähän!), mutta esim. Hamiltonin tyyliä odottavat pettyvät pahasti. Väkivaltakin on suht hillittyä (ihmissusien kanssa siltä ei voi kokonaan välttyä). Ei tosiaan mitään maailmanhistorian suurta kirjallisuutta, mutta keskivertoa viihdyttävämpää, hahmot oikeastaan aika mielenkiintoiset ja juonikin ihan mukiinmenevä. Lisääkin voisi lukea... ja hyllyssä onneksi lisää onkin.

Liz Williams: Snake Agent

Lukemattomien kirjojen pino kasvaa, kun uudet kirjat kirivät jonon edelle. Liz Williamsin kirja Snake Agent (etsivä Chen-romaani) tuli luettua jo ostopäivänä...

Snake Agentissä etsivä Chen selvittää mystisesti kuolleen rikkaan perheen tytön murhaa. Ja ennen kaikkea sitä, miksi tyttö ei kuolemansa jälkeen päässytkään heti Taivaallisille niityille vaan juuttui Helvettiin. Samaa asiaa, mutta hyvin eri näkökulmasta, tutkii myös demoni Zhu Irzh. Chenillä ei mene privaattielämässäänkään ihan hyvin... Eli urbaanifantasiaa, dekkari ja hieman scifi-elementtejäkin, tulevaisuudessa kun seikkaillaan eikä magia selitä aivan kaikkea.

Ihan uskomattoman viihdyttävää! Liz Williams on hyvä kirjailija, tässä ei ollut mitään uutta, mutta Chen-tarina oli juuri sellaista hyvin kirjoitettua viihdettä mitä ajoittain kaipaa. Tarpeeksi hauskaa, tarpeeksi vakavaa, mielenkiintoinen maailma (etenkin - luonnollisesti - Helvetti) ja hahmot. Nyt pitää vaan alkaa haalia lisää Williamsin kirjoja, mikä tarkoittanee shoppailureissua nettiin... Williamsin novelli "Seikkailuja aavekaupan parissa" (Tähtivaeltaja 3/2006) on muuten lähtökohdiltaan sama kuin Snake Agent, mutta novellin lukeneillekin voi romaania suositella: tarinat lähtevät hyvin eri suuntiin noin kahden luvun jälkeen.

Jim Butcher: Proven Guilty

Dresden-files'iä, taas. Näitä riittää vielä ainakin hetkeksi aikaa (vaikka nyt pitää taas turvautua kavereiden kirjahyllyihin).

Proven Guiltyssä Harry vierailee kauhuelokuvaConissa, jossa tapahtuu todella kauheita. Mukana kuvioissa ovat tällä kertaa Thomasin ja Mousen lisäksi Harryn vanhan ystävän tytär Molly sekä samaisen ystävän vaimo Charity. Mollyn poikaystävää syytetään raa'asta pahoinpitelystä em. conissa ja Dresdenin pitää tutkia asiaa. Mikään ei - tietenkään - selviä helposti ja kohta ollaan taas hengenvaarassa useammankin tahon suunnalta.

Samaa kauraa tämä on kuin ne edellisetkin, hyvässä ja pahassa. Con-vierailu oli varsin hupaisa, Butcher on selvästi itse käynyt conissa jos toisessakin (ja vaikka Harry ei tiedä mitä filkkaaminen on, tulee sellainen tunne että Butcher kyllä tietää, mikä oli varsin hupaisaa). Harryn menneisyydestä selviää taas uusia juttuja ja tulevaisuuteen aukeaa uusia polkuja, joista saadaan epäilemättä paljon juonta aikaiseksi jatkossakin.

Kirjan keskivaiheilla oli pitkähkö action-pätkä, joka tuli ahmittua ihan hirvittävällä nopeudella. Ei ihan heti tule mieleen kirjaa jota olisi todella ahminut samaan tyyliin (vaikka hyviä kirjoja onkin tullut luettua), joten oli hauskaa törmätä taas vaihteeksi totaalisen mukaansatempaavaan tekstiin.

Jim Butcher: Dead Beat

Viime aikoina on taas tullut luettua arvostelu- ja Kuvastaja-kirjoja niin paljon, että nyt piti välillä pitää "taukoa" ja lukea jotain muuta. Eli taas kerran, Jim Butcherin Dresden-files sarjaa.

Tällä kertaa Harry Dresdenillä on vastassaan nekromantikkoja, zombeja, langeneita enkeleitä ja kaiken muun lisäksi Valkoinen Neuvosto tekee asioita, joista Dresden ei lainkaan tykkää. Mukana menossa ovat vampyyri Thomas, kuolinsyyntutkija Butters sekä Dresdenin koira Mouse.

Aika samanlaistahan tämä oli kuin aikasemmatkin osat, mutta hyvin viihdyttävää. Butcher kuvailee erityisen hienosti erilaiset rituaalit ja varsinkin osat, joissa Dresden on tekemisissä keijujen kanssa ovat mielenkiintoisia. Uudet hahmot Butters ja Mouse (OK, Mouse oli jo edellisessäkin osassa) ovat sen verran onnistuneita, että oikeasti kiinnostaa onnistuuko Harry suojelemaan heitä (vai kuinka siinä sitten käykään). Tämän kirjan tapahtumat myös hyvin todennäköisesti vaikuttavat seuraaviin osiin, sen verran "merkittäviä" asioita Dresdenin elämässä ehti sattua

Vielä 2 osaa sarjaa jäljellä (tosin varmaan lisääkin tulee). Joo, eiköhän nekin tule luettua. Oikein hyvää välipalakirjallisuutta.

Jim Butcher: Blood Rites

Jepjep, lisää Jim Butcheria. Tämä on näköjään minulle "se" urbaanin fantasian sarja.

Sarjan 6.osassa (Blood Rites, huomaattekos kuinka näissä on aina tällainen "näppärä" sanaleikki?) Harry palkataan selvittämään kuka yrittää tapaa aikuisviihdetuottajan lähiympäristöä. Harry päätyykin sitten tietenkin niskaansa myöten liemeen, kun vanhat ja uudet viholliset käyvät päälle. Toisaalla taas Harry saa oikeasti selville asioita omasta menneisyydestään, ja näiden juttujen merkitys varmaan kantaa vielä pariin seuraavaankin kirjaan. Ai niin, kirjan ensimmäisessä luvussa Harry pelastaa koiranpentuja! Aww...

Tässä kirjassa Butcher tuo voimakkaammin mukaan vampyyrien Valkoisen hovin. Aikaisemmissa pääpaino on ollut Punaisella ja Mustalla, nyt siis Valkoisella. Valkoisen hovin vampyyrit eivät ime verta vaan elinvoimaa "muilla konsteilla", ja sopivat siksi tällaiseen aikuisviihdeteemaan (kuvaukset eivät ole missään vaiheessa liian graafisia, vaikka kuvauspaikoilla ollaankin). Nämä jotenkin nyt taas vetosivat minuun. OK; seksikkäitä vampyyrejä jotka haluavat seksiä elääkseen, mutta silti... Klisee mikä klisee, mutta minä pidin Thomasin hahmosta.

Mutta siis joo, ei tästä osasta kannata sarjaa aloittaa, mutta aion silti lukea varmaan lisääkin näitä. Seuraavaksi tosin lukulistalla on Suomen Tolkien-seuran jakaman Kuvastaja-palkinnon ehdokkaita, joista en voi tänne oikeastaan kommentoida mitään.

Jim Butcher: Death Masks

Vielä olisi tarkoitus lukea muutama Jim Butcherin Dresden Files -kirja. Nyt ollaan jo osassa 5.

Harry Dresden joutuu tällä kertaa mm. kaksintaisteluun vampyyrin kanssa, metsästämään Torinon käärinliinaa ja tappelemaan demonien (suunnilleen) kanssa. Toisaalla puidaan Harryn ja Susanin välistä mutkistunutta suhdetta. Susan kun on muuttunut kovasti eikä Harry enää oikein pysy mukana.

Ihan mukavaa luettavaa tämäkin taas oli. Nyt ei ole enää tarve lukea urbaania fantasiaa hetkeen (paitsi "aivot narikkaan" -tarkoituksessa): pidin aiheesta esitelmän viime viikonlopun Finnconissa ja se vaati hieman ennakkovalmisteluita.

Finncon oli taas kerran tosi onnistunut tapahtuma, ja oli hienoa päästä tapaamaan sellaisia kirjailijoita, joista on pitänyt paljon. Gay Haldeman muisti minut viime vuoden Sweconista, mikä oli erityisen ilahduttavaa! Toki tuli tavattua myös vanhoja kavereita ja ystäviä fandomin piiristä ja kirjoitettua ihan kamalasti muistiinpanoja ensi vuoden Finnconin järjestämistä varten. Ensi vuoden Finncon pidetään nimittäin Tampereella 26.-27.7 ja itse olen uponnut jo nyt niskaani myöten siihen suohon. Saapa nähdä mitä hienoa ensi vuodelle keksitään!

Laura Anne Gilman: Staying Dead

Hoopla, urbaani fantasia jatkuu lukulistalla lähestyvän Finnconin vuoksi! Tällä kertaa uusi sarja, Laura Anne Gilman'in Retrievers-sarjan 1.osa Staying Dead.

Staying Dead kertoo Wren-neitokaisesta, jolla on maagisia kykyjä. Wren käyttää niitä lähinnä erilaisten tavaroiden "hankkimiseen" (varastamiseen tai palauttamiseen), ja nyt pitäisi hakea sitten erään rakennuksen perustuksesta napattua kiveä. Homma menee monimutkaiseksi varsin nopeasti. Samalla Wren pui suhdettaan ja tunteitaan työkumppaniinsa Sergeihin.

Tällä kertaa ollaan New Yorkissa, mutta muuten tämä on aika samanlaista kuin muutkin vastaavantyyppiset. Juonellisesti hieman monimutkaisempaa, ja ajoittain kamalasti paikallaan junnaavaa. Gilman kirjoittaa ihan hyvin kyllä, mutta pariin otteeseen hän kertoo jonkun jutun useampaan kertaan ihan samalla tavalla (jopa samoilla sanoilla). Tämä on rassaavaa sarjoissakin, saatikka sitten vain yhdessä kirjassa. Muutenkin hieman lyhyempänäkin tämä olisi toimut. Wren on sinänsä ihan hyvä hahmo ja New Yorkissa liikkuvat erilaiset supernaturaalit olennot ovat aina mielenkiintoisia. Tässä maailmassa on myös selvästi paljon erilaisia salaseuroja, joiden merkitys varmaankin kasvaa sarjan edetessä. Tuskin luen tätä kuitenkaan enempää, ellei nyt jostain satu vastaan tulemaan, muutamat muut urbaanin fantasian sarjat ovat olleet mielenkiintoisempia.

Emma Bull: Finder

Emma Bull'in Finder sijoittuu Borderlands-universiumiin, joka on oikeasti Terry Windlingin luoma maailma, mutta jota monet muut kirjailijat ovat (luvalla) käyttäneet. Mikä on ihan hauska konsepti sinänsä.

Jossain vaihessa (lähi)tulevaisuudessa haltiamaailma levittäytyy myös "oikean" maailman puolelle ja näiden kahden maailman yhtymäkohdassa on Bordertown, jossa sekä teknologia että magia käyttäytyvät kummallisesti. Bordertownissa on sekä ihmisiä että haltioita että kaikenlaisia muita omituisia olentoja. Finder kertoo tarinan Orient-nimisestä pojasta, joka osaa löytää asioita. Bordertownia koettelee vakava huumeongelma ja Orient palkataan selvittämään mistä on kyse.

Finder on selvästi teinikirjallisuutta: siinä on selvä ripaus S.E.Hintonia mukana ja tämä oli ihan hyvä asia. Toisin kuin monessa muussa urbaanimmassa fantasiassa, tässä ei ole kovin graafisia kuvauksia seksistä eikä väkivallasta ja sekin on ihan kiva. Orientin kyky on tarpeeksi yksiselitteinen eikä hän oikeasti osaa mitään muuta (ei magiaa yms), joten sekin pysyy "siistinä." Temanttisesti Finderissa on paljon esimerkiksi rotujen välisestä vihasta ja ystävyydestä, mikä on oikeastaan myös mielenkiintoista. Ja Bull kirjoittaa sujuvasti.

Tämä oli kyllä selvästi paremmasta päästä. Bordertown ei ollut kovin mielenkiintoinen paikka, mutta Bullilta voisi kyllä lukea jotain muuta joskus.