Saturday, April 25, 2009

George R.R. Martin: Valtaistuinpeli

Pitihän sitä aloittaa Finncon 2009:n kunniavieraiden kirjojen lukeminen, niissä kun on "vähän" tekemistä (sekä George R.R.Martin että Alastair Reynolds ovat suht tunnettuja valtavan kokoisista teoksistaan). Eli Martinia, ja kun kotoa hänen tuotantoaan löytyi suomeksi, niin sitten luetaan suomeksi.

Ja kyllähän ainakin Tulen ja jään laulun ensimmäinen osa, Valtaistuinpeli, vakuutti. Monesta eri näkökulmasta kerrottua eeppistä fantasiaa (1.osan fantasiaelementit olivat vielä melko hillittyjä, mutta selkeästi niitäkin oli). Muutama juonenkäänne oli ennalta-arvattava (ts. "näiden asioiden on pakko tapahtua jotta tarina pääsee kunnolla käyntiin"), mutta kiinnostus jatkoa kohti heräsi kyllä. Hahmoja on valtaisa lauma, heidän muistamisensa saattaa käydä vaikeaksi jatkossa, mutta onneksi kirjassa oli hyvä ja laaja henkilöhakemisto. Ymmärrän miksi Tad Williamsin Varjojen marssi -sarjaa on verrattu tähän: Williams pyrkii samanlaiseen monen näkökulman kerrontaan. Iso ero Martinin ja Williamsin välillä vain on se, että Williamsilla on huomattavasti ohuemmat ja epäkiinnostavammat hahmot. Tietenkään Martinin hahmoista kaikki eivät ole yhtä kiinnostavia, mutta Williamsilla etenkin ns. keskushahmot ovat todella tylsiä ja kuivia. Martinin "hyviksetkin" ovat sentään persoonallisia (ja hyvä ja paha ovat toki varsin joustavia käsitteitä Martinin kirjassa, niin kuin olla pitääkin).

Tästä on hyvä jatkaa, paljon on vielä luettavaa ennen heinäkuun puoliväliä!

Wednesday, April 22, 2009

Alexander McCall Smith: The No.1 Ladies' Detective Agency

Oikeanlaisten työkavereiden kanssa työmatkoilla käymisissä on se hyvä puoli, että kun oma kirja loppuu, voi heiltä lainata lisää luettavaa. Nyt tuli taas luettua pitkään "pitäisi tutustua" -listalla ollutta sarjaa, eli Alexander McCall Smithin The No.1 Ladies' Detective Agency.

Ja varsin mukava tämä Precious Ramotswen ensimmäinen "seikkailu" olikin. Rauhallinen, mutta kuitenkin suhteellisen paljon tapahtui. Kovin suurta actionia kirjassa ei ehkä ollut, mutta ei se olisi sopinutkaan. Mma Ramotswen tapa tarkkailla maailmaansa ja ennen kaikkea ihmisiä vetosi kovasti ja Smithin tapa kuvailla Botswanaa tuntui lämpimältä ja luontevalta. Kaikki oli kovin maanläheistä ja rauhallista ja Smithin Botswanassa tuntui olevan paljon hyvää ja kaunista. Tekisi mieli matkustaa sinne...

Näitä voisi hyvinkin lukea lisää, leppoisaa dekkaria välillä kaiken con-lukemisen lomassa (sillä sitä riittää...).

Friday, April 10, 2009

Steph Swainston: The Modern World

Toistaiseksi viimeinen (seuraava toivottavasti tulee tämän vuoden puolella) Fourlands-kirja Åconin kunniavieraalta Steph Swainstonilta.

Fourlandissa ajat muuttuvat, mutta muuttuvatko kuolemattomat niiden mukana, vai jumahtavatko omiin "syntymäaikoihinsa?" Tämä siis teemana The Modern Worldissa, jossa Hyönteiset ovat ehkä aiempaakin isommassa roolissa. Mukaan tuodaan muutamia "uusia" kuolemattomia, mutta vanhat tututkin ovat toki mukana ja Jant jatkaa kertojaroolissaan. Tämä tarina on toki Jantin kertomus, mutta pääpaino on tällä kertaa muissa hahmoissa. Jousimies Lightningilla on ongelmia kuolevaisen tyttärensä kanssa (kiittämättömyys todellakin on maailman palkka) ja arkkitehti Frost on elämänsä isoimman haasteen edessä.

Tykkäsin kyllä ja Jant on edelleen hahmona ihastuttava, vaikka hieman erilainen edellisiin kirjoihin verrattuna. Onneksi vain hieman... Ehkä tuota maailman muuttumisen aspektia olisi voinut tarinassa korostaa entistä enemmän? Loppuratkaisu oli toisaalta ennalta-arvattava mutta toisaalta hahmojen historian ja persoonan tuntien (ja 3 kirjan jälkeen ne jo tuntee, hahmot on kuitenkin erittäin hyvin kirjoitettuja) ratkaisu oli perusteltu ja oikeastaan väistämätön. Saapa nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu!

Tuesday, April 7, 2009

Carrie Vaughn: Kitty and the Midnight Hour

Luulisi että näihin urbaaneihin fantasiasarjoihin kyllästyisi, mutta aina pitää kokeilla uutta. Carrie Vaughnin Kitty-sarjaa oli kehuttu, joten parempi aloittaa ekasta osasta, Kitty and the Midnight Hour.

Kitty on myöhäsillan radio-DJ, joka ajautuu vetämään keskusteluohjelmaa yliluonnollisista jutuista. Tämä on tietysti ihan luontevaa, onhan Kitty ihmissusi. Tässä maailmassa tosin yliluonnollisen olemassaolo ei ole vielä ihan "julkista kamaa" ja ongelmiahan siitä seuraa, niin ihmissusien kuin muidenkin öttiäisten kanssa. Toisaalla Kitty auttaa poliiseja tutkimaan raatelumurhaa, joka vaikuttaa ihan ihmissusien hampaiden tekemältä.

Tämä oli taas vaihteeksi ihan mielenkiintoinen kirja. Vaughn kuvaa hyvin Kittyn ihmis/susipersoonien eroja ja - toisin kuin Briggsin Mercy - Kitty todellakin tuntuu olevan osa susilaumaa, hyvässä ja pahassa (Mercy tietenkään ei ollut ihmissusi, mikä selittää eron, mutta tämä toimi paremmin). Susivaisto vs. ihmismieli toimi hyvin, etenkin kun susipersoonassa oli muutakin kuin vain väkivaltaa (lauman johtajan miellyttäminen kuvattiin hyvin). Kitty on ihan vinkeä muutenkin hahmonakin (ja nimestä on pakko tykätä!), joten varmaan näitä tulee luettua toinenkin, jos jostain lainaksi saa. Urbaanifantsusarjoja ei jaksa ostaa, kirjahyllyt notkuvat jo entisestäänkin, mutta onneksi kaverit ostaa...

Sunday, April 5, 2009

Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Tyäpaikan lukupiiri jälleen kerran: edellisenä kirjana oli Bryan Talbotin Tuhman rotan tarina (ei varmaankaan tarvitse kauheasti arvailla kuka ehdotti lukupiiriin sarjakuvaa...), nyt Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Ihan erilaista, ja kuitenkin monissa kohdin samanlaistakin, ihmisistä ja heidän väärinkohtelustaan on kyse kuitenkin pohjimmiltaan molemmissa.

Tuhat loistavaa aurinkoa on kahden afganistanilaisen naisen, Mariamin ja Lailan tarina. Mariam naitetaan itseään huomattavasti vanhemmalle miehelle, ja lapsettomuus muodostuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Mies ottaa toisen vaimon, Lailan, ja naisten välinen ystävyys kehittyy voimaksi väkivaltaista ja hallitsevaa aviomiestä vastaan. Afganistanin historia ja nykyisyys toimivat hyvin kulisseina tarinalle.

Kirja on tärkeä: on totta kai hirvittävän tärkeää, että naisten asemasta maailmassa puhutaan. Ja kauheita asioita kirjassa tapahtuukin, epäilemättä hyvin realistisia ja totuudenmukaisia. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti muuta sitä seikkaa, että hahmot ovat hieman yksiulotteisia (ehkä Lailaa ja osittain Mariamia lukuunottamatta), tarina on ennalta-arvattava ja etenkin miehet kuvataan hyvin mustavalkoisesti (loppuratkaisu on hieman töksähtävä sekin). Eli asia on hyvä ja tärkeä, mutta kerrontatapa ei aivan tehokkain mahdollinen. Leijapoika on kuulemma parempi, pitänee lukea sekin.