Friday, June 29, 2007

Simon R. Green: Agents of Light and Darkness

Nightside-sarja jatkuu.

Agents of Light and Darkness -kirjassa John Taylor päätyy etsimään Epäpyhää Graalin Maljaa ja sitä tietysti etsivät monet muutkin tahot. Taylorin mukana liikkuu melko epästabiili Shotgun Suzie, joka - kuinka ollakaan - ampuu ensin ja kysyy sitten.

Kun lukee kaksi sarjan kirjaa ihan näin peräkkäin (välissä vain yksi arvostelukirja) huomaa kuinka paljon Green toistaa itseään. Hahmoja kuvaillaan samoilla sanoilla kuin edellisessäkin osassa, ja vaikka on tietty hyvä, ettei edellisen osan lukeminen ole välttämätöntä, häiritsee se selvästi hieman. Pitäisi ehkä pitää pidempi tauko?

Muuten tämä oli ihan mukava luettava, juuri sopivan pitkä (=lyhyt) ja hahmoista nousi esiin uusia, mielenkiintoisia puolia. Ihan kiinnostaisi tietää Taylorin menneisyydestä ja vanhemmista enemmänkin! Ehkä luen näitä lisääkin (jos jaksan lainata).

Wednesday, June 27, 2007

Simon R. Green: Something from the Nightside

Tulevan Finnconin takia urbaanin fantasian lukutahti on vain kiihtynyt... Nyt vuorossa taas uusi tuttavuus, Simon R. Green.

Toisin kuin nuo aikaisemmat urbaanin fantasian sarjat, Greenin sarja sijoittuu Eurooppaan, Lontooseen. Oikeastaan voisi hieman kyseenalaistaa onko tämä urbaania fantasiaa ollenkaan, sillä Greenin päähenkilö, dekkari John Taylor, ei seikkaile varsinaisesti Lontoossa vaan Nightsidella, jonne pääsee Lontoosta, mutta joka ei ole Lontoo (samantapainen systeemi kuin Neverwheressä, muttei ihan). Mutta tämä menisi liikaa määrittelyihin, joita en halua tässä nyt tehdä. John Taylor on ihanan Bogart-henkinen yksityisetsivä ja kirja alkaa kunnon film noir -kuvauksella. Something from the Nigtside'ssä Taylor palkataan etsimään karannutta teiniä Nightsidelta, joka on hyvin vaarallinen paikka.

John Taylor oli yllättävänkin mielenkiintoinen hahmo ja Nightside, jossa kello on aina 3 yöllä, mielenkiintoinen paikka. Vaikka tässä taas juoni ei ollut kovin erikoinen (tämän tyylisissä dekkareissa yleensä ei olekaan), voisi maailmasta ja hahmosta mielellään lukea lisääkin. Ja lisäähän on: tämä on toistaiseksi 8-osaisen sarjan 1.osa! Ja kas, tästäkin ollaan tekemässä elokuvaa. Urbaani fantasia tuntuu olevan nyt kova sana audio-visuaalisella puolella: myös Huffia ja Butcheria ollaan filmattu telkkariin.

Monday, June 25, 2007

Tanya Huff: Blood Lines

Massoittain kirjoja kirjoittanut Tanya Huff on myös kirjoittanut urbaania fantasiaa. Aikaisemmin olin tutustunut vain Huffin Quarters-sarjaan, mikä ei ollutkaan lainkaan huono sarja, joten Blood-sarjakin vaikutti ihan mielenkiintoiselta.

Blood Lines onkin sitten tämän sarjan jo 3.osa (josta ei ehkä ole hyvä aloittaa, mutta se löytyi divarista halvalla). Torontoon sijoittuvassa dekkarityyppisessä tarinassa puolisokea etsivä Vicky, hänen poliisipoikaystäväsä Mike ja toinen poikaystävänsä, 450-vuotias vampyyri Henry, alkavat selvitellä mystisiä murhia, joiden takana tuntuisi olevan muumio! Mutta eihän toki Torontossa? Ja tässä onkin yksi keino, jolla Huff eroaa vaikkapa Hamiltonista ja Harrisonista: Huffin urbaanissa ympäristössä yliluonnolliset öttiäiset eivät ole ns. yleistä tietoa, vaan vain harvojen ja valittujen tiedossa. Huffin tarinassa on myös huomattavasti vähemmän graafista väkivaltaa ja seksiä, mikä on sitten joko hyvä tai huono asia, näkökulmasta riippuen. Toronto ei oikein kaupunkina nouse esiin, onpahan vain kaunis lavaste. Tämä tarina olisi voitu kertoa melkein missä tahansa muussa suurkaupungissa.

Juonellisesti ei mitään maailmoja mullistavaa, kerronnallisesti ihan jees. Kirja oli tarpeeksi lyhyt, jotta se ei ehtinyt ärsyttää. Hyvänä puolena pitää ehdottomasti mainita se, että tarinaan pääsi vallan mainiosti mukaan lukematta ensin sarjan kahta ensimmäistä osaa. Kyllä näitä ehkä voisi lukea lisääkin jos vastaan sattuu tulemaan.

Thursday, June 21, 2007

David Farlan: The Sum of All Men

David Farlandin The Sum of All Men aloittaa (kuinka ollakaan) eeppisen fantasiasarjan, Runelords-sarjan. Ei mitään uutta auringon alla siis.

Lähtökohdiltaan sarja (ja siis myös kirja) on aika hyvä. Runelords-sarjan maailmassa ihmisillä on selkeitä fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia, joita mystisten riimujen avulla voidaan siirtää toisiin ihmisiin, ns. riimulordeihin (hmm...suomennos ontuu). Jujuna on tietenkin se, että jos joku ominaisuudestaan luopuu, ei sitä saa takaisin ennen kuin se, jolle ominaisuus on annettu, kuolee. Maailmassa on siis todella voimakkaita/ketteriä/älykkäitä/kauniita ihmisiä ja vastavuoroisesti täysin voimattomia/kömpelöitä/tyhmiä/rumia. Periaatteessa antaminen on vapaaehtoista, mutta - kuten arvata saattaa - ihan kaikki eivät toimi niin ja sitten tuleekin ongelmia. Lähtökohta on siis hyvä ja herättää heti kaikenlaisia moraalisia kysymyksiä, joista ainakin osaa Farland käsitteleekin ihan hyvin.

Päähenkilöt ovat ihan OK, ei mitään kovin ihmeellistä. Ei ärsyttäviä ainakaan, muttei kovin mieleenpainuviakaan. Perinteinen "maanviljelijästä tulee kuningas" -lähtökohta on onneksi hylätty ja päähenkilöiden johtava asema on heti alusta asti selvä. Osa hahmoista tuntuu vain kehittyvän vähän liiankin nopeasti: elämää suurempi rakkaus kehittyy oikeasti neljässä päivässä? Niin, koko tarina tapahtuu noin viiden päivän aikana ja tähän Farland saa käytettyä yli 650 sivua...

Ja siinä onkin ongelma. Jo tätä kirjaa olisi saanut pätkäistä runsaasti, ja tämä vasta aloittaa sarjan, jossa on nyt jo 4 osaa ja lisää ilmeisesti tulossa. OK, eeppisyysskaala tästä varmaan vielä kohoaakin, mutta... Ei, ei vaan jaksa. Liikaa luettavaa. Jos yksittäiset kirjat olisivat ohuempia tai koko sarja esim. vain trilogia, ehkä viitsisi, mutta tämä taitaa kyllä jäädä tähän. Harmillista magiasysteemi oli kuitenkin hieman poikkeuksellinen ja ihan hyvin Farland kirjoitaa, mutta on niin paljon muutakin luettavaa. Eeppisen fantasiakirjallisuuden ystäville, joiden kärsivällisyys riittää sarjoille, tätä voi tosin hyvillä mielin suositella!

Monday, June 11, 2007

Kauko Röyhkä: Ocean City

Kotimaista spefiä tällä kertaa, eli Kauko Röyhkän Ocean City. En ole Röyhkää aikaisemmin lukenut enkä varmaan olisi tätäkään ihan heti valinnut, mutta Sadetin suositteli (=toi työpöydälle), joten tokihan!

Ocean City on scifi-elementeiltään varsin kevyttä, ainoastaan addiktoiva kide-laite on selvä scifi-elementti. Tai no, ehkä myös Ocean City itse, joka on veden päälle rakennettu rikkaiden ja menestyvien "ideaalikaupunki" (ja lyhenne O.C on varmasti ihan Röyhkältä tarkoituksellista). Röyhkän maailmassa ihmisten lisääntyminen on huomattavasti nykyistä vaikeampaa ja päähenkilö onkin siittäjä Luukas Rothovius, jonka uskonnollinen vakaumus sotii usein mielihaluja vastaan. Kirjan juoni on varsin köykäinen, pääasiassa ovat enemmänkin ihmisen itsensä löytämisen ja yksinäisyyden teemat. Isä-teemaa Röyhkä yrittää käsitellä, mutta valitettavasti hyvän alun jälkeen tarina hieman loppua kohti löysistyy ja muuttuu liiankin action-leffaksi. Tästä olisi saanut huomattavasti enemmänkin irti.

Itse olisin halunnut lukea enemmän mielenkiintoisimmasta hahmosta, eli Ocean Citystä itse. Tällaiset yhteen kaupunkiin sijoittuvat kirjat ovat parhaimmillaan silloin kun kaupungista itsestään tulee elävä hahmo (Ambergris, New Crobuzon, Un Lun Dun, London Below, Gormenghast jne.) Röyhkällä olisi ollut tähän mahdollisuus, mutta hän jättää sen käyttämättä. Muutenkin tuntuu siltä, että Röyhkä käyttää aikaansa tarkoituksenmukaiseen shokeeraamiseen (seksin, väkivallan ja ajoittain ulosteidenkin tasolla) syvällisemmän hahmokuvauksen ja pohdintojen sijaan.

Eihän tämä kuitenkaan huono kirja ollut. Röyhkä kirjoittaa sujuvasti, hahmot ovat pääasiallisesti ihan uskottavia ja ajatukset, joita Röyhkä alkaa käsitellä, ovat sinänsä varsin mielenkiintoisia. Voisin hyvin kuvitella lukevani Röyhkältä jotain muutakin, ehkä hänen ei-scifi-kirjansa olisivat vieläkin mielenkiintoisempia?

Wednesday, June 6, 2007

Joe Haldeman: Forever Peace

Jatketaan coni-kunniavieraiden kirjoilla, tällä kertaa Finncon'07 kunniavieraan Joe Haldemanin Forever Peace (joka ei todellakaan ole jatkoa kirjalle Forever War, vaan nämä voi lukea ihan erillisinä kokonaisuuksina. Mitä ne siis todellakin ovat.)

Tulevaisuudessa ei enää sodita face-to-face (tai ainakaan rikkaissa maissa ei niin tehdä) vaan sotilaille isketään plugi niskaan ja he kontrolloivat valtavia sotilasrobotteja etänä. Forever Peacen päähenkilö Julian on yksi näistä sotilaista, kunnes "alkaa tapahtua" ja yhtäkkiä koko universumin tulevaisuus onkin vaakalaudalla. Julian ei ole se henkilö, joka universumia yksin lähtee pelastamaan (tämä ei ole sellainen kirja), mutta hän on tahtomattaankin keskeisessä roolissa kun suunnitellaan juonta, jonka avulla maailmankaikkeus voi säilyä. Siinä on tärkeässä asemassa rauhan saavuttaminen.

Forever Peace on hyvin erilainen kuin Forever War (joka on yksi parhaista sotakirjoista ikinä, kannattaa lukea, suomennettu nimellä Loputon sota). Forever Peace käsittelee enemmän ihmisyyttä ja sen eri aspekteja ja siitä mikä tekee ihmisestä ihmisen. Pyhittääkö tarkoitus keinot ja mikä tarkoitus on sellainen, johon kannattaa edes pyrkiä? Julian ei ole suoraviivaisesti sankarityyppiä, monella tavalla jopa päin vastoin.

Forever Peace
'ssa luotu maailma on sellainen, josta olisi mielenkiintoista lukea enemmänkin! Mitä tapahtuu kirjan jälkeen? Tahtoo tietää! Valitettavasti (?) Forever Free onkin sitten Forever Warin jatko-osa, eli tälle jatkoa ei ole ainakaan vielä kirjoitettu.