Elizabeth Bear: Jenny Casey -trilogia

Euroconin toinen kunniavieras, Elizabeth Bear, oli aiemmin täysin tuntematon tuttavuus, ja Jenny Casey -trilogiaa suositeltiin hyväksi aloitussarjaksi. Mitä se olikin.

Jenny Casey on menettänyt toisen silmänsä ja kätensä, ja saanut tilalle uudet, parannetut koneversiot. Sarjan ensimmäinen osa, Hammered, käsittelee Jennyn uudelleen rekrytointia hommaan johon vain hän on soveltuva. Ja johon hän ei tietenkään haluaisi ryhtyä, syistä jotka kyllä tulevat kirjassa hyvin selväksi. Tärkeässä osassa ovat myös Jennyn ystävät, etenkin Gabe perheineen. Toinen osa, Scardown, korostaa ensimmäisen osan teemoja, tai ainakin osaa niistä, etenkin ympäristötuhoja. Tapahtumat sijoittuvat pääasiallisesti avaruusalukselle, jonne suurin osa ensimmäisen osan hahmoista on päätynyt. Kanadan ja Kiinan välit alkavat kiristyä ja jossain tuntuu olevan jotain avaruusolentojakin. Kolmannessa osassa, Worldwired, Jenny "pelastaa maailman", tai jotain sen suuntaista. Tässä vaiheessa pelataan jo varsin isoilla panoksilla, eikä helppoja ratkaisuja enää ole. Koko ajan mukana on "oikean" maailman lisäksi virtuaaliulottuvuus, mutta varsinaista cyberpunkia tämä ei kyllä ole.

Jenny määrittelee itseään pitkään ja pitkälti muokkaustensa kautta. Jenny on hahmona oikein onnistunut: epätäydellinen, hieman vanhempi naishahmo. Jennyn tarina kerrotaan preesensissä ja 1.persoonassa, muut 3.persoonan imperfektissä. Poikkeuksellisesti kirjassa on myös onnistuneita ja kiinnostavia lapsi/teinihahmoja sekä ihana AI. Ihmissuhteet olivat myös miellyttävän monimuotoisia, ja mies-nais -heteropari ei ollut tässä maailmassa mitenkään ainoa vaihtoehto. Paikoitellen tarina on hieman sirpaleinen ja on hieman hankala pysyä mukana, mutta mitä pidemmälle sarja etenee, sitä helpommaksi se käy. Sarja kannattaa ehdottomasti lukea kokonaisuutena ja järjestyksessä!

Kyllä nämä mielellään luki. Pitäisi lukea Bearilta vielä jotain muutakin: Euroconissa selvisi nimittäin se, että hän on hyvin mielenkiintoinen ihminen ja loistava esiintyjä!

Justina Robson: Silver Screen

Ennen Condensea (ja sen aikana...) tuli luettua toinekin Justina Robsonin romaani. Tällä kertaa hänen esikoisromaaninsa, Silver Screen.

Anjuli O'Connell löytää ystävänsä Royn kuolleena. Kuoleman takana on tietenkin jotain kummallista, ja niinpä Anjuli alkaa selvittää miksi Roy kuoli. Samaan aikaan - ja tähän liittyen - selvitellään tekoälyn oikeutta elämään sekä Anjulin poikaystävän obsessiota kyborgeista. Eli pohditaan missä ihminen alkaa ja kone loppuu tai päinvastoin.

Tekoäly-juonikuvio oli mielenkiintoinen, ja tietyllä tavalla Anjulin murhatutkimuksetkin. Hieman sirpaleinen olo romaanista kuitenkin jäi: ehdottomasti ei Robsonin parhaita. No, oli myös toki ensimmäinen. Anjuli on hahmona mielenkiintoinen, ja hänen persoonansa tulee loistavasti esiin ruoka-kuvauksista: harvassa kirjassa syödään aivan näin paljon ja kuvaillaan erilaisia ruokia niin yksityiskohtaisesti. Suhteellisen kevyttä kamaa tämä myös on (verrattuna esim. MappaMundiin), mutta toki "raskaampaa" kuin Quantum Gravityt. Pelkästään Silver Screenin pohjalta olisi vaikea päättää kannattaako Robsonia lukea enempää, mutta siis jos Robsonin tuotantoon on jo tutustunut, kannattaa tämäkin lukaista. Näkee myös hyvin Robsonin kehityksen kirjailijana.

Justina Robson: Chasing the Dragon

Justina Robsonin Quantum Gravity -sarjan neljäs osa oli hyvä lukea ennen Condense-conia, jossa Justina oli kunniavieraana.

Chasing the Dragon alkaa kolmannen osan lopun melko dramaattistenkin tapahtumien jälkeen hieman sekavana. Maailmankaikkeutta ollaan taas pelastamassa, tällä kertaa hieman erilaiselta uhalta. Sankarit ovat levinneet ympäriinsä, ja seurattavia näkökulmia on monta. Kaiken keskipisteessä on tietenkin edelleen Lila, joka on kehittänyt kaikenlaisia uusia jännittäviä juttuja sitten ensimmäisen kirjan (ja jolla on uusi, mielenkiintoinen mekko). Nyt pelataan useammalla eri aikajanalla, mikä ei varsinaisesti tee kirjasta helppoa seurattavaa.

Chasing the Dragon oli kuitenkin jotenkin yhtenäisempi kokonaisuus kuin edellinen osa. Myös huumoria tuntui olevan mukana enemmän, ja etenkin loppupuolen ABBA-viittaus oli hauska. Koko sarja pitäisi varmaan lukea yhteen pötköön jahka viimeinen osa ilmestyy.

Steph Swainston: Above the Snowline

Viime vuoden Åconin kunniavieraan Steph Swainstonin ensimmäinen romaani on tulossa keväällä suomeksi, joten tuntui hyvältä hetkeltä lukea hänen uusin romaaninsa, Above the Snowline. Kirja sopi loistavasti myös tähän vuodenaikaan ja säätilaan, sillä - kuten nimestä voi päätellä - nyt ollaan hyvin kylmässä paikassa! Eläytyminen oli entistä helpompaa.

Above the Snowline sijoittuu, hieman hämmentävästi, aikaan ennen The Year of Our War'ia, itse asiassa aika paljonkin ennen sitä. Jant on edelleen päähenkilö, mutta nyt tarinaa kerrotaan myös muiden hahmojen näkökulmasta. Puoliverinen ja vielä suhteellisen tuore kuolematon Jant lähetetään Darkling-vuorille selvittelemään paikallisten Rhydannejen ja vuorille vastasaapuneiden Awianien veristä riitaa. Jant joutuu kohtaamaan oman menneisyytensä ja pohtimaan sitä, mihin hän kuuluu ja mihin haluaa kuulua. Rhydannejen villi elämäntyyli vetää Jantia puoleensa, mutta asia ei tietenkään ole aivan yksiulotteinen.

Vaikka Above the Snowline sijoittuu kronologisesti sarjassa ensimmäiseksi, kannattaa se kuitenkin lukea neljäntenä. Maailmaa ei kuvailla enää niin tarkkaan, ja Jantin hahmossa tapahtuva muutos ("myöhempiin tarinoihin" nähden) nousee paremmin esille, kun hahmon "nykyisyyden" tietää. Tämä korostuu myös siinä, että muut hahmot kuvailevat tietenkin Jantia melko eri tavoin kuin hän itse, ja siksi hahmo kannattaa "tuntea" etukäteen. Rhydannejen ja Awianejen välinen viha muistuttaa ajoittain hieman häiritsevästi esim. Amerikan valloitusta, ja tietyissä kohdissa se tuntuu alleviivatulta. Kokonaisuutena Above the Snowline on kuitenkin samaa hyvää Swainstonia, eli ehdottomasti kannattaa lukea.

Seuraavassa Tähtivaeltaja-lehdessä tulee muuten ilmeisesti olemaan Swainstonin novelli eli Castle-sarjan maailmaan pääsee tutustumaan jo ennen hieman myöhemmin ilmestyvää romaanisuomennosta.

Liz Williams: The Empire of Bones

Liz Williamsin vanhempaa tuotantoa tuli hankittua Sweconissa. No, uudempaa myös, mutta ensin tuli luettua Intiaan sijoittuva The Empire of Bones, joka on Williamsin toinen romaani.

Jaya, kastiton vapaustaistelija kärsii nopeasti vanhentavasta sairaudesta. Kuullessaan verivihollisensa saapumisesta sairaalaan, Jaya karkaa, ja joutuu avaruusolentojen nappaamaksi. Käy ilmi, että maapallo on oikeasti avaruusolentojen kolonisaation tulosta, ja nyt he ovat tulossa takaisin. Onko kehitys maapallolla mennyt toivottuun suuntaan vai pitäisikö koe lopettaa pysyvästi? Jayan on tarkoitus toimia "vastaanottajana", mutta vaikka muukalaiset vaikuttavat ensin ystävällisiltä, onko heillä kuitenkin muita tarkoitusperiä?

Eli oikeastaan ihan samaa juonta, kuin muissakin Williamsin kirjoissa: kaksi eri kulttuuria kohtaa. Toisaalta, The Empire of Bonesissa on hyvin voimakas poliittinen painotus, jossa tasa-arvoa haetaan tavalla jos toisellakin. Muukalaisten ongelmat ovat ajoittain hyvinkin lähellä meidän omiamme, ja heidän kastijärjestelmänsä ja siihen liittyvät tunteita ja ajatuksia vaimentavat aineet on hyvin mielenkiintoinen. Ajoittain muukalaisten "toiseus" nousee hyvin esiin, ehkä eniten Sirrun hahmossa. Williamsilla on todella paljon "scifi-ideoita" The Empire of Bonesissa; ehkä enemmän kuin missään muussa hänen kirjoistaan.

Ei noussut aivan omaksi Williams-suosikikseni, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen!

Justina Robson: Mappa Mundi

Jotenkin luulin päässeni pienelle tauolle con-kunniavieraiden kirjoista, mutta ei: Novaconin tämän vuoden kunniavieras on Justina Robson, ja hänen koko tuotantoa ei ollut vielä(kään) tullut luettua. Kirjahyllyssä oli Mappa Mundi, joten sen kimppuun siis.

Mappa Mundi on monen eri toimijan näkökulmasta kerrottu tarina ihmismielen "kartoittamisesta", tai oikeastaan siihen liittyvistä eettisistä ja moraalisista ongelmista. Scifi-juonen ohella tarinassa on voimakas poliittinen trilleri-fiilis, ja etenkin loppua kohti tämä juonikuvio tiivistyy mukavasti.

Hieman jäi mitetityttämään tarvittiinko tarinassa tosiaan niin montaa kertojanäkökulmaa, mutta toisaalta saman asian useampi puoli tuli tietenkin käsiteltyä ja lukija tiesi koko ajan enemmän kuin hahmot, mikä oli toisaalta ihan hyvä. Hahmot esiteltiin myös varsin kivasti: aivan alkuun kerrottiin jokaisesta hahmosta joko yksi "merkittävä" tapahtuma tai - kun tilanteeseen sopi - laajemmin hahmon historiaa. Etenkin Natalien ja Danin taustat avaavat hahmojen myöhempiä toimia.

Robsonilta on juuri ilmestynyt neljäs kirja Lila Black-sarjaan, joten se tulee toivottavasti myös luettua ennen pitkää. Lila Black (äh, Quantum Gravity-sarja) -kirjat ovat huomattavasti kevyempiä ja - voiko näin sanoa? - viihdyttävämpiä kuin Robsonin vanhemmat teokset, mutta kyllä näitä vanhempiakin kannattaa lukea. Mappa Mundi on hyvin ajatuksia herättävää scifiä, ja oikein suositeltava!

Graham Joyce: Do the Creepy Thing

Graham Joycen kirjoja on jostain syystä hankala löytää Suomesta, mutta islantilaisessa kirjakaupassa oli hänen nuortenkirjansa, Do the Creepy Thing. Koska matkalukeminen alkoi loppua, piti ostaa lisää luettavaa.

Do the Creepy Thing kertoo 14-vuotiaasta Cazista, joka parhaan ystävänsä Lucyn kanssa murtautuu ihmisten taloihin näiden nukkuessa, vain tuijottaakseen heitä lähietäisyydeltä (=the creepy thing). Eräänä yönä nukkuja kuitenkin herää ja Cazin elämä ei enää koskaan palaa ennalleen, häneen kun lyödään eräänlainen leima tai kirous, jonka mukana tulee muitakin omituisuuksia. Cazin elämää ei helpota sekään, että äidillä on uusi miesystävä...!

Hyvin tyypillinen nuortenkirja, monellakin tavalla. Caz on ihan sympaattinen ja realistinenkin hahmo, jonka suhtautuminen elämään ja koulunkäyntiin on varsin normaalia. Hän ei varsinaisesti ole "ongelmatapaus", ja monet pikkujutut vaikuttavat elämää suuremmilta ongelmilta, niin kuin 14-vuotiaana helposti vaikuttavatkin. Joyce kirjoittaa suhteellisen lyhyitä virkkeitä, huomattavasti "kömpelömmin" kuin Smoking Poppy-kirjassa, mikä kyllä toimii kirjan ympäristössä ja hahmoissa. Koska (?) kyseessä on nuortenkirja, on Do the Creepy Thingissä selkeä "opetus", mutta onneksi se ei ole hirvittävän ärsyttävästi korostettu. Joycen kunniaksi pitää mainita se, että hänen aikuisensa eivät ole kaikki vihollisia. Liian monissa nuortenkirjoissa kaikki aikuiset (ja etenkin opettajat!) kuvataan todella negatiivisessa valossa, ja teinihahmot osaavat ja ratkaisevat kaiken itse, tyhmien aikuisten toimiessa lähinnä hidasteina ja esteinä. Vaikka Cazin suhtautuminen muutamiin aikuisiin ympärillään on aluksi melko nihkeää, on sekin luettavissa teini-iän piikkiin, ja - ennen kaikkea - tapahtumien edetessä ja Cazin tajutessa mistä on kyse, hän oppii myös näkemään aikuiset liittolaisina ja ehkä jopa ystävinä. Tietenkään kaikki aikuiset eivät ole hyviä, mutta mustavalkoista "nuoret hyviä, aikuiset pahoja" -asettelua ei Joyce myöskään ehdota.

Ei tämä niin syvällinen ja monikerroksinen ollut kuin Smoking Poppy, mutta ehdottomasti viihdyttävä!

Graham Joyce: Smoking Poppy

Arvostelukirjat ja työt vievät kallisarvoista lukuaikaa, mutta työmatkalla oli onneksi muutama rauhallinen hetki lukea (=lentokoneessa). Tällä kertaa lukulistalla Imagicon 2:n toisen kunniavieraan, Graham Joycen kirja Smoking Poppy.

Smoking Poppy on melko realistinen tarina isästä, jonka vieraantunut tytär Charlie joutuu vankilaan huumeiden salakuljetuksesta Thaimaassa. Danny lähtee pelastamaan tytärtään yhdessä biljardikaverinsa Mickin ja uskonnollisen herätyksen kokeneen poikansa Philin kanssa. Dannyn joutuu kulkemaan pitkän matkan Thaimaan viidakoissa löytääkseen sen, mitä hän oikeastaan lähti etsimään.

Fantasiaelementtejä tarinassa on, mutta ne on helppo selittää muillakin ratkaisuilla. Eikä tätä kannatakaan lukea fantasiakirjana, vaan tarinan vanhemmuudesta ja uhrauksien tekemisestä. Lapsista ja vanhemmista, menetyksestä ja ehkä jopa - paikoitellen - toivosta. Joyce kirjoittaa kauniisti ja realistisen oloisesti Thaimaan synkemmistäkin puolista, ja hahmot ovat kaikki uskottavan oloisia, ehdottoman epätäydellisiä. Hahmoissa tapahtuva muutos kirjan aikana on sekin onnistuneesti kerrottu: yhtäaikaa selkeää ja toisaalta hienovaraista. Tarina kerrotaan Dannyn näkökulmasta, mikä luo oman suodattimensa tapahtumille ja ajoittain lukija tuntuukin tajuavan asioita joita Danny ei (vielä) aivan itse näe. Smoking Poppy oli hyvä johdanto Joycen tuotantoon, ja nyt pitää lukea kyllä lisää. Juuri tällaisia hahmovetoisia kirjoja on mielenkiintoista lukea, etenkin kun niihin yhdistyy kiinnostava juoni.

George R.R.Martin: Miekkamyrsky

George R.R. Martinin Tulen ja jään laulun 3.osa, Miekkamyrsky, julkaistiin Suomessa kahdessa osassa, mutta oikeasti kyseessä on siis vain yksi romaani.

Miekkamyrskyssä tarina eteneekin harppauksin, ja vaikka sivuja kyllä riittää, paikalleen ei jäädä junnaamaan. Sisällissota jatkuu, eikä valtakunta ole lainkaan varautumassa Muurin pohjoispuolen / Daeneryksen tuleviin uhkiin, mistä varmaan seuraa ongelmia jatko-osissa. Martin on taitavasti levittänyt näkökulmahahmonsa ympäri valtakuntaa siten, että suurin osa tärkeistä paikoista on edustettuna. Ainoastaan Talvivaarassa ei ole tässä kirjassa ketään, mikä omalla tavallaan lisää paikan mystisyyttä ja sen tulevaisuuden epävarmuutta. Kuninkaansatamassa on useampikin hahmo, mutta he käsittelevät paikan tapahtumia hyvin eri näkökulmista. Ja näppärästi Martin kirjan loppupuolella saa Kuninkaansatamaan uuden näkökulmahahmon vanhojen sieltä lähtiessä. Miekkamyrskyssä muutama "vanha tuttu hahmo" nostetaankin näkökulmahahmoiksi, mikä on ihan mielenkiintoista. Toivottavasti Martin saisi kuitenkin edes muutamia hahmoja seuraavassa osassa yhteen, uutisten vaihto tulee olemaan mielenkiintoista!

Martinilla ei onneksi ole niin monille fantasiakirjailijalle ominaista ongelmaa, eli hahmojen liiallista hengissäpitämistä. Tuntuu että kuka tahansa on vapaata riistaa, milloin tahansa, ja se lisää tarinaan todella tärkeän jännityselementin (mikä monilta heikommilta kirjailijoilta puuttuu tyystin). Toki tästäkin tarinasta henkiin jäädään, mutta yhdenkään hahmon tulevaisuus ei vaikuta täysin turvatulta.

Ongelma on nyt se, että sarjaa on enää jäljellä yksi osa, ja sitten pitääkin odottaa seuraavaa. Odottavan aika on tunnetusti pitkä...

Liz Williams: Banner of Souls

Viikonloppuna oli tietenkin Finncon09 (ja millainen Finncon se olikaan!! Parasta ikinä! Ja Finnconit ovat olleet aika uskomattoman mahtavia aikasemminkin!!), mutta valmistautuminen Sweconiin jatkuu Liz Williamsin Banner of Soulsin merkeissä.

Tällä kertaa ollaan tulevaisuuden Maassa ja Marsissa. Päähenkilöitä ja näkökulmia on useita: on marsilainen soturinainen Dreams-of-war, nuori Lunae-tyttö, jolla on "kohtalo", Lunaen perään lähtetty murhaaja ja niin edelleen. Tarinassa liikutaan paljon ajassa ja paikassa, mutta mukana on silti helppo pysyä. Williamsin Mars on erityisen onnistunut: ei maailman viihtyisin paikka, mutta asutettu kuitenkin.

Banner of Souls on hyvin taattua Williamsia. Voimakkaita naishahmoja (mieshahmoja ei juurikaan mukaan mahtunut), ja kahden täysin erilaisen kulttuurin kohtaaminen. Tämä teema toistuu itse asiassa aivan kaikissa hänen kirjoissaan (yleensä kyseessä on kaksi täysin eri maailmaa), mutta onneksi Williams ei vielä ole alkanut toistaa itseään. Hänelle toiseuden käsite on selvästi tärkeä ja sitä hän käsittelee mielenkiintoisesti eri näkökulmista. Jopa kevyemmissä Inspector Chen -kirjoissa tämä aspekti on selvästi esillä (Maa-Helvetti-Taivas -linjalla).

Vielä muutama Williamsin kirja lukematta ennen Sweconia! Nyt pitäisi tutustua myös toisen kunniavieraan, Graham Joycen, kirjoihin...

Liz Williams: The Ghost Sister

Loma alkoi ja sen myötä lukeminen lisääntyi. Nyt on ehtinyt tulla jo hieman backlogiakin, mutta puretaanpa sitä aikajärjestyksessä, eli ensimmäisenä Liz Williamsin The Ghost Sister.

The Ghost Sisterin maailmassa ihmiset elävät luonnon (ja etenkin vuorovetten) kanssa yhteydessä. Maailma voimistaa ihmisten viettejä, etenkin metsästykseen (The Hunt) ja lisääntymiseen (The Masque) liittyen, lähes eläimelliselle asteelle. Eräs päähenkilöistä, Mevennen , ei kuitenkaan tunne yhteyttä vaan on heikko ja usein vaarassa jopa omilta sukulaisiltaan. Hän on "kummitus". Hän kuitenkin on aluksi ainoa, joka voi kommunikoida muiden "kummitusten", toisesta maailmasta saapuneiden ihmisten kanssa. Heidän tarkoituksensa kun on pelastaa nämä viettien varassa elävät "villit"...

The Ghost Sistersissä on samankaltaisia elementtejä kuin Williamsin myöhemmissäkin teoksissa (tämä on hänen ensimmäinen romaaninsa), eli kahden maailman kohtaaminen. Tämä sama teema on itse asiassa toistunut toistaiseksi ihan kaikissa Williamsin kirjoissa, onneksi aina hieman eri näkökulmista. Tässäkin "avaruusolennot" ja planeetan ihmiset kohtaavat, eivätkä tietenkään aivan ongelmattomasti.

Mielenkiintoista kirjassa oli sen hahmojen seksuaalisuus sekä - tavallaan siihen liittyen - tapa jolla lapsia kasvatetaan. Sukupuolilla ei ollut juuri merkitystä seksuaalisuuden kannalta (ainakin yhdellä päähenkilöllä oli sekä rakastajia että rakastajattaria, eikä asiasta tehty suurta numeroa), ja syntyneiden lasten vanhemmilla ei ollut juurikaan merkitystä. Edes äideillä! The Ghost Sister -kirjan maailmassa lapset lähetetään pois sivistyksen keskeltä selviytymään itse metsissä heti kun he ovat oppineet kävelemään. Luonnonvalintaa raadollisimmillaan! Noin kymmenen vuoden iässä lapset palaavat kotiin (vrt. muuttolinnut), jolloin heidät vasta otetaan osaksi yhteiskuntaa, ja he ovat saavuttaneet "tietoisuuden". Silloin äidit tulevat palaavia lapsiaan vastaan, mutta tämäkin side katkeaa pian sen jälkeen. Jännittävä ja pelottavakin konsepti.

The Ghost Sister oli hyvä kirja, ja ehdottomasti - toistuvista teemoista huolimatta - Williamsilta pitää lukea lisääkin kirjoja.

Liz Williams: The Demon and the City

Con-vieras tämäkin, Liz Williams on tämän vuoden Sweconin kunniavieras. Tämän lukemisella ei ehkä olisi ollut niin kiire, Swecon on vasta lokakuussa...

The Demon and the City jatkaa etsivä Chenin seikkailuita, vaikka hän itse mukana kuvioissa kirjan alussa ei olekaan. Ei, Chen on lomalla ja demoni Zhu Irzh päätyy selvittelemään kummallisia murhia ja erikoisia tietellisiä kokeita Singapore 3:ssa. Zhu Irzhillä on - luonnollisesti - omiakin ongelmia jotka nopeasti sotkeutuvat murhatutkimuksiin. Ja kohta ollaankin jo aikamoisissa sfääreissä.

Niin hyvin kuin Williams kirjoittaakin ja niin mielenkiintoisia kuin hahmot ovatkin, ei The Demon and the City napannut mukaansa yhtä voimakkaasti kuin Snake Agent. On vaikea sanoa miksi (Zhu Irzh ei ole yhtään vähemmän mielenkiintoinen kuin Chen eikä Williams vielä tässä ainakaan kovasti itseään toista). Olisiko Singapore 3 vähemmän mielenkiintoinen kuin Helvetti? The Demon and the Cityssä tosin kuolemanjälkeistä elämää pohditaan enemmän kuin ensimmäisessä kirjassa, ja se oli kyllä varsin mielenkiintoista luettavaa, samoin kuin Taivas-spekulaatiot.

Vaikka ihan Snake Agentin tasolle ei The Demon and the City kivunnut, niin jatko-osiin on kyllä toki tarkoitus tutustua! Oikein suositeltavaa edelleen!

Steph Swainston: The Modern World

Toistaiseksi viimeinen (seuraava toivottavasti tulee tämän vuoden puolella) Fourlands-kirja Åconin kunniavieraalta Steph Swainstonilta.

Fourlandissa ajat muuttuvat, mutta muuttuvatko kuolemattomat niiden mukana, vai jumahtavatko omiin "syntymäaikoihinsa?" Tämä siis teemana The Modern Worldissa, jossa Hyönteiset ovat ehkä aiempaakin isommassa roolissa. Mukaan tuodaan muutamia "uusia" kuolemattomia, mutta vanhat tututkin ovat toki mukana ja Jant jatkaa kertojaroolissaan. Tämä tarina on toki Jantin kertomus, mutta pääpaino on tällä kertaa muissa hahmoissa. Jousimies Lightningilla on ongelmia kuolevaisen tyttärensä kanssa (kiittämättömyys todellakin on maailman palkka) ja arkkitehti Frost on elämänsä isoimman haasteen edessä.

Tykkäsin kyllä ja Jant on edelleen hahmona ihastuttava, vaikka hieman erilainen edellisiin kirjoihin verrattuna. Onneksi vain hieman... Ehkä tuota maailman muuttumisen aspektia olisi voinut tarinassa korostaa entistä enemmän? Loppuratkaisu oli toisaalta ennalta-arvattava mutta toisaalta hahmojen historian ja persoonan tuntien (ja 3 kirjan jälkeen ne jo tuntee, hahmot on kuitenkin erittäin hyvin kirjoitettuja) ratkaisu oli perusteltu ja oikeastaan väistämätön. Saapa nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu!

Steph Swainston: No Present Like Time

Jatketaan Åcon-linjalla: Steph Swainstonin toinen kirja No Present Like Time jatkaa samassa maailmassa kuin ensimmäinekin (The Year of Our War).

Viisi vuotta on kulunut 1.kirjan tapahtumista ja heti alkuun Kuolemattomien Piiriin tulee uusi jäsen. Jant kumppaneineen lähetetään tutkimaan vastalöydettyä saarta, ja - kuten arvata saattaa - kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan.

Swainston kertoo toisessa romaanissaan enemmän luomansa maailman historiaa, mikä on varsin hyvä asia. Liikaa infodumppausta ei tässäkään tule, onneksi, vaan tapahtumat etenevät sujuvasti. Hahmojen kuvaukseen käytetään entistäkin enemmän aikaa, erityisesti Jant itse sekä Lightning ovat kovasti tapetilla. Tämän seurauksena hahmoihin kiintyy entistä enemmän, mikä taas lupaa hyvää jatkon kannalta. Pääpaino on siirtynyt myös pois Ötököistä, eli vanhan toistolta vältytään (tosin lopussa oli yksi hieman "hm, tämä on melkein nähty jo" -fiilis, mutta sekään ei häirinnyt).

Odotan innolla sarjan 3.osaa (joka pitäisi siis hankkia, se on jo ilmestynyt)!

Steph Swainston: The Year of Our War

Con-lukeminen alkaa kerrankin ajoissa, ensi vuoden Åconin kunniavieraaksi on varmistunut Steph Swainston joten hyvä paikka aloittaa oli hänen esikoisromaaninsa The Year of Our War.

Ja varsin vauhdikasta menoa onkin. 50 kuolemattoman avulla, Keisari suojelee valtakuntaansa valtavilta hyönteisiltä, jotka syövät ja tuhoavat kaiken tullessaan. Päähenkilö Jant on ainoa kuolematon (ja oikeastaan ainoa henkilö koko valtakunnassa) joka osaa lentää, ja siksi Keisarin Sanansaattaja. Jant ja muut kuolemattomat osallistuvat valtakunnan puolustamiseen, mutta heidän omat sisäiset kiistansa tuntuvat ajavan tavallisten ihmisten pelastamisen ohi.

Mielenkiintoista tässä maailmassa ovat tietenkin juuri kuolemattomat, jotka ovat Keisarin valitsemia, luomia ja siten Keisarin mielivallasta riippuvaisia. Jant on kaikkea muuta kuin täydellinen (ja siksi tietenkin erittäin mielenkiintoinen hahmo), ja muutkin kuolemattomat sortuvat yllättävän inhimillisiin kinasteluihin. Maailma on muutenkin erittäin hyvin luotu ja vaikka siellä onkin esim. selkeitä fantasiarotuja (kuolemattomat ovat itse asiassa melkein kaikki ihmisiä), ei fantasiankliseisiin sorruta. Ei, vaikka selvästi taistellaan ns. kasvotonta pahaa vastaankin maailman pelastamiseksi...!

Erittäin suositeltavaa, pitää lukea lisää!

Iain Banks: The Business

Vielä yksi con-kirja, tällä kertaa Oslo Science Fiction Festival'in kunniavieraan Iain Banksin The Business. Huonona scifi-fanina pitää myöntää, että Iain Banksin kirjat ovat mielenkiintoisempia kuin Iain M. Banksin...

The Business on tarina valinnoista ja valintojen seurauksista. Päähenkilölle tehdään melkein tarjous, josta hän ei voi kieltäytyä, mutta vastaavasti hänen on pohdittava tekonsa seurauksia. Toisaalla Firmassa ("The Business") on käynnissä jotakin kummallista, jota päähenkilö tietenkin päätyy tutkimaan.

Ei aivan yhtä hyvä kuin Crow Road, ei aivan yhtä realistinenkaan. The Business tapahtuu kyllä melkein "tuntemassamme maailmassa", muttei aivan kuitenkaan, mikä tekee siitä erittäin mielenkiintoisen. Etenkin Thulahn on paikkana kiehtova: se voisi olla olemassa muttei kuitenkaan taida olla. Banks tiputtelee sujuvasti paikkoja ja merkkituotteita ja tarina pysyy hyvin koossa ja oikean oloisena. Monella tavalla kirja viittaa myös kirjoitusaikaansa (1999), eli osa teknologiasta on hyvin pian vanhentunutta, mutta se ei onneksi haittaa, se ei ole tarinan pääpointti. Oikein suositeltava, ei tosin ainakaan vielä suomennettu.

M.John Harrison: Eilisen mystinen sydän

M. John Harrison (joka on tietenkin Finncon08:n kunniavieraana) ei varsinaisesti ole tunnettu helpoista kirjoistaan. Eilisen mystinen sydän ei ole mikään poikkeus.

Mielenkiintoisesti 1.persoonasta kerrotun tarinan päähenkilö ei ole kertoja vaan hänen ystävänsä, joiden kanssa kertoja on ottanut osaa "johonkin" menneisyydessä. Se jokin on jäänyt vaivaamaan hahmoja eivätkä he pääse siitä yli. Menneisyys ottaa vallan hahmoista ja sen selvittäminen muuttuu heidän elämäntehtäväkseen. Hahmot ovat hyvin riippuvaisia toisistaan, hyvässä ja pahassa. Toisiaan täydentävät ja toisensa rikki repäivät parit ovat tarinan keskiössä: teema toistuu niin pää- kuin sivuhenkilöidenkin kohdalla.


Eilisen mystisestä sydämestä on todella vaikea sanoa yhtään mitään. Juoni tuntuu olevan toisarvoinen tunnelman rinnalla. Harrison "maalaa" kauniin ja haikean kuvan Englannistaan. Koko tarina vaikuttaa vanhalta, kellastuneelta valokuvalta, josta yritetään saada vielä selkoa. Kuulostipa tuo kummalta ja teennäiseltä... Joka tapauksessa, Valoon verrattuna Eilisen mystinen sydän on ehkä marginaalisesti helpompi kirja, mutta missään tapauksessa se ei lukijaansa helpolla päästä! Tästä voisi yrittää keksiä jotain järkevää kysymistäkin ennen conia... ehkä.

Iain M. Banks: Consider Phlebas

Taas con-kunniavieraan kirja, tällä kertaa Oslo Science Fiction Festival'in, Iain M. Banksin esikoisromaani, Consider Phlebas.

Banks esittelee jo ensimmäisessä romaanissaan Kulttuurin, mikä onkin kantava teema myöhemmissäkin kirjoissa. Ihmisten ja tietoisten koneiden "yhteismaailma," joka pitää muita vähempiarvoisina ja on sodassa useampaa muuta maailmaa vastaan. Consider Phlebasin päähenkilö, Horza, on vankkumaton Kulttuurinvihaaja ja hänen tehtäväkseen tuleekin käydä nappaamassa Kulttuurista hetkeksi karannut Mieli (Mind) muiden kansojen hyödynnettäväksi.

Player of Games ei napannut Banksilta eikä kyllä oiken tämäkään. Tässä tunnuttiin vain lentävän kiireellä paikasta toiseen ja etenkin aluksi tarina eteni liian avaruusoopperamaisesti (avaruusooppera on oikein hyvä juttu, mutta ei silloin kun odottaa jotakin muuta). Loppua kohti tunnelma tiivistyi ja tarina parani: loppukohtaus planeetalla olisi toiminut tosi hyvin novellina tai pienoisromaanina. Hm, pitää ehkä yrittää vielä jotakin Iain M. Banksilta ennen tuota conia, Iain Banksin (ilman M-kirjainta) töistä kyllä pidän... ja olisihan se noloa scifi-conissa mainita pitävänsä lähinnä niistä ei-scifi-kirjoista!

Adam Roberts: Polystom

Taas voisi luulla, että mitään ei ole tullut luettua, mutta jälleen kerran arvostelukirjat ovat vieneet aikaa (ja - totuuden nimissä - on tullut luettua hieman normaalia vähemmän, on tässä ollut "hieman" muita kiireitä).

Mutta juu, Adam Robertsilta piti lukea toinenkin kirja ja se toinen kirja oli Polystom. Polystom on paikallisen hallitsijan poika, jonka maailmankuva järkkyy kun hänen setänsä tapetaan. Itse asiassa, Polystomin juoni oli häiritsevästi samanlainen kuin On'in: päähenkilö on verrattain suojattua elämää viettänyt nuori mies, jonka elämää kohtaa suuri järkytys (maailman laidalta putoaminen/sedän kuolema). Mies/poika hämmentyy suuresti ja päätyy - osittain tarkoituksella, osittain tahattomasti - osaksi sotatoimia. Lopussa ihmetellään kaiken olemusta ja mikä maailmassa oikeastaan onkaan totta.

Ja tämä oli hieman häiritsevää. Polystomissa oli paljon hyviä juttuja (vähemmän graafista väkivaltaa kuin On'issa, vaikka hieman tässäkin sitä oli), ihmissuhdeasiat huomattavasti paremmin ja perustellummin kuvailtuja, mutta silti tuli sellainen fiilis, että vähän samasta tarinasta oli kyse. Scifi-elementti oli eri, ja se olikin tässä se mielenkiintoinen kohta. Ei tämä siis todellakaan huono ollut, ja tavallaan tekisi mieli lukea vielä joku kolmas kirja, joka toivottavasti olisi erilasempi, mutta ainakaan ennen Sweconia siihen ei ole aikaa, etenkin kun Robertsin kirjojen löytäminen Suomesta on melko mahdotonta.

Cory Doctorow: Someone comes to town, someone leaves town

Jatketaan kunniavieraslinjalla, tällä kertaan Sweconin kunniavieraan Cory Doctorowin Someone comes to town, someone leaves town.

Kirjailija itse kuvailee kirjaansa "a contemporary fantasy about wireless networking, revenge, and secrets" ja niinpä se kyllä onkin. Taustalla perhetarina (kostosta ja salaisuuksista), päällä juttua langattomista verkoista ja koko hommaa kuorruttaa melkoinen outous. Tietenkään Alanin perhe ei ole aivan tavallinen perhe, onhan hänen isänsä vuori ja äitinsä pesukone (ei, ei ainoastaan kuvainnollisesti), mutta silti perinteisiä sisaruskateuden ja rakkauden/rakkaudettomuuden motiiveja tarinassa kyllä on. Ja toisaalta myös verkostoitumisen (niin teknisen kuin ihmisten välistenkin) elementtejä, eli hyvin inhimillisiä teemoja siinäkin.

Jaa, tästä on vaikea sanoa mitään paljastamatta liikaa. Erikoinen, moderni fantasiatarina (enemmän fantasiaa kuin scifiä, sanoisin). Pidin kovasti! Aivan erilainen tämä oli kuin Down and Out In Magic Kingdom, mutta sehän on vain hyvä. Jos Someone comes to town, someone leaves town kiinnostaa, löytyy se ihan laillisesti netistäkin. Itse preferoin kirjamuotoa...