Thursday, December 31, 2009

Seppo Jokinen: Piripolkka

Joulunpyhinä (=tapaninpäivänä) tuli luettua toinenkin komissaario Koskinen -kirja, eli Piripolkka (jonka joulupukki oli tuonut talouteen viime vuonna).

Piripolkassa tamperelainen teinijengi sotkeutuu huumeisiin pahemman kerran. Ennen kuin tarina on ehtinyt kunnolla alkaakaan, on heillä käsissään jo pahoinpitely, tuhopoltto ja kaksi ruumista. Ruumiit vaan tulivat oman jengin joukosta, eli joku saalistaa teinejä.

Piripolkka oli parempi kuin Siimamies. Jokisen kerronta on jo alkanut kehittyä, ja hahmot ovat hieman moniulotteisempia. Koskinen itse varsinkin on saanut lihaa luittensa päälle, ja siinä missä työelämässä homma tuntuu sujuvan varsin hyvin, ei hänen yksityiselämässään ole aina kehumista. Siimamiehen ja Piripolkan välillä Koskisen perhe-elämän kuviot ovat ehtineet hieman muuttua, mutta uuteen tilanteeseen pääsee heti mukaan. Jokisen kirjat ovatkin siitä hyviä, että vaikka hahmojen elämä muuttuu kirjasta toiseen, ei niitä kuitenkaan tarvitse lukea kronologisessa järjestyksessä. Eiväthän nämä suurta kirjallisuutta ole, mutta ihan jännittävästi kuitenkin kirjoitettuja ja otteessaan pitäviä, lähinnä varmaan aiemminkin mainitun realistisuutensa takia.

Tuesday, December 29, 2009

Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies

Kannattaa antaa joululahjaksi kirjoja, jotka itsekin voisi kuvitella lukevansa. Pitkiin joulunpyhiin löytyy jotain lisäluettavaa, jos mukana tuotu kirja loppuu kesken.

Eli Seppo Jokisen esikoisromaani, Koskinen ja siimamies. Perinteinen rikosromaani, toki. Ylikonstaapeli Koskinen tutkii Hervannassa tapahtunutta nuoren tytön murhaa. Tytön isä haluaisi ottaa oikeuden omiin käsiinsä, joten Koskisen on toimittava nopeasti.

Jokinen on malliesimerkki kehittyneestä kirjailijasta. Uudempi teos (Kuka semmoista tekisi) oli sekä juonellisesti että kielellisesti parempi. Mutta Siimamies esittelee monta tärkeää hahmoa, ja tavallaan myös Jokisen "Tampereen." Hervanta vaikuttaa hyvin vaaralliselta paikalta! Erityisen kivan Koskinen-kirjoista (no, lukemistani ainakin) tekee se, että Koskinen ei ole mikään superpoliisi, eikä tapahtumien jännitys tule ammuskelusta tai takaa-ajoista. Koskisella ei mene aina kaikki ihan putkeen, mutta kenelläpä menisi? Hyvin "realistista" poliisitoimintaa, siis. Näitä jaksaa lukea useammankin, onneksi.

Monday, December 28, 2009

Ian R.MacLeod: The House of Storms

Puolivahingossa tuli törmättyä Ian R. MacLeodin kirjaan The House of Storms. Hän piti yhteisen kaffe-klatchin Justina Robsonin kanssa Novaconissa, ja kun tilaa sattui olemaan, pitihän sitä mennä juttelemaan. Samalla MacLeod kertoi The Light Ages -kirjastaan, jota tosin ei mistään kirjakaupasta/divarista löytynyt. Jatko-osa The House of Storms sen sijaan löytyi.

The House of Storms on kirja kunnianhimosta ja rakkaudesta, sekä hylkäämisestä ja perheistä. Alice Meynell tuo vakavasti sairaan poikansa Ralphin Invercombeen paraneemaan, ja sortuu äärimmäiseen vaihtokauppaan poikansa hengen pelastamiseksi. Ralph paraneekin ja kasvaa, vaan ei aivan sellaiseksi kuin äiti toivoi. Ralphin rakkaus palvelijatyttöön sotkee Alicen suunnitelmat, ainakin joksikin aikaa, mutta mitäpä ei äiti poikansa vuoksi tekisi?

Erityisen hienoa tässä on maailma. MacLeodin maailma on hieman viktoriaaninen, hieman steam-punkahtava maailma, jossa kuitenkin taikuudellakin on paikkansa. Ja taikuuttakin on monenlaista, voimakastakin. Ilmeisesti tarkemmat kuvaukset maailmasta löytyivät Light Ages -romaanista, mutta sen tunteminen ei onneksi ole tarpeen The House of Stormista nauttimisen. Tarina jakautuu kahteen osaan, joista jälkimmäinen kertoo Britannian sisällissodasta ja on selvästi alkuosaa heikompi. Aivan loppu pelastaa jonkin veran, mutta alkupuolen vauhtiin ja mielenkiintoisuuteen ei enää päästä. Pitäisi kuitenkin lukea myös The Light Ages, sillä sen verran mukaansatempaavan kokonaisuuden on MacLeod saanut aikaan. Tarinan opetus: kannattaa aina mennä kaffe-klatcheihin coneissa jos vain on mahdollista (vaikka ei olisikaan lukenut klatchaavilta kirjailijoilta vielä mitään)!

Saturday, December 12, 2009

Liz Williams: The Empire of Bones

Liz Williamsin vanhempaa tuotantoa tuli hankittua Sweconissa. No, uudempaa myös, mutta ensin tuli luettua Intiaan sijoittuva The Empire of Bones, joka on Williamsin toinen romaani.

Jaya, kastiton vapaustaistelija kärsii nopeasti vanhentavasta sairaudesta. Kuullessaan verivihollisensa saapumisesta sairaalaan, Jaya karkaa, ja joutuu avaruusolentojen nappaamaksi. Käy ilmi, että maapallo on oikeasti avaruusolentojen kolonisaation tulosta, ja nyt he ovat tulossa takaisin. Onko kehitys maapallolla mennyt toivottuun suuntaan vai pitäisikö koe lopettaa pysyvästi? Jayan on tarkoitus toimia "vastaanottajana", mutta vaikka muukalaiset vaikuttavat ensin ystävällisiltä, onko heillä kuitenkin muita tarkoitusperiä?

Eli oikeastaan ihan samaa juonta, kuin muissakin Williamsin kirjoissa: kaksi eri kulttuuria kohtaa. Toisaalta, The Empire of Bonesissa on hyvin voimakas poliittinen painotus, jossa tasa-arvoa haetaan tavalla jos toisellakin. Muukalaisten ongelmat ovat ajoittain hyvinkin lähellä meidän omiamme, ja heidän kastijärjestelmänsä ja siihen liittyvät tunteita ja ajatuksia vaimentavat aineet on hyvin mielenkiintoinen. Ajoittain muukalaisten "toiseus" nousee hyvin esiin, ehkä eniten Sirrun hahmossa. Williamsilla on todella paljon "scifi-ideoita" The Empire of Bonesissa; ehkä enemmän kuin missään muussa hänen kirjoistaan.

Ei noussut aivan omaksi Williams-suosikikseni, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen!