Wednesday, March 25, 2009

J. Pekka Mäkelä: Nedut

Kotimainen kirjailija, jolta olen lukenut vain käännöstöitä (hyviä käännöksiä, tosin!). Tenttivalvonnan ajaksi tarvitsin kirjan ja työkaverilla oli Nedut töissä työmatkan jäljiltä. Nedut on ollut lukulistalla jo pitkään, joten...

Varsin mukava kirja Nedut olikin. Siinä yhdistyy hyvin aidontuntuista muusikkoelämää (suomalaisen, ei-aivan-hirvittävän-menestyneen-mutta-suht-kuuluisan muusikon elämässä ei ole ihan kamalasti glamouria) shamanismiin ja - tietenkin - neadnertalilaisia eli neduja. Nedut ovat palanneet maahan ja - sinänsä perustellusti - haluavat vanhat alueensa takaisin, mitä ei katsota mitenkään hyvällä. Puoliksi tahtomattaan muusikkolegenda Jolle sotkeutuu nedujen asiaan. Samalla selvitellään Jollen muusikkoelämän sotkuja hyvinkin realistisella tasolla.

Kiva lukea kotimainen kirja, kiva lukea scifiä ja vielä näin sujuvasti etenevää. Neduissa fantasiaelementti tuntui olevan myös mukana, vaikka ihan "oikeassa" maailmassa ollaankin ja tämähän on tietenkin reaalifantasia-genren edustaja, J.Pekan aiemmat kirjat lienevät selvemmin sitten scifiä. Pitääikin tutustua niihinkin, Alshain hyllyssä jo nököttääkin.

Sunday, March 22, 2009

Bryan Smith: Soultaker

Työmatkalla loppui lukeminen eikä oikein ollut muita kirjakauppavaihtoehtoja kuin Walmart. OK, Walmartin hyllystä, fantasia-hintalapulla leimattu kirja; takakansitekstien perusteella urbaania fantasiaa... ei varmaan ihan mitään Hamiltonia tämäkään, kun Walmartissa myydään...

...eikä ollutkaan. Ylläri oli melkoinen, kun Bryan Smithin Soultarker paljastuikin melko tyylipuhtaaksi gore-kauhuksi. Verta, viinaa, seksiä ja suolenpätkiä. Tarina on ohut: Jake Allister palaa takaisin kotikaupunkiinsa pelastamaan velipuolensa uudelta tyttöystävältä. Tyttö on - tietenkin - vähemmän ihminen ja kohta kaikki "hyvikset" taistelevat henkensä edestä, koko kaupunkia vastaan!

Leffana tämä olisi voinut olla hyvä, kirjana ei (tosin en ole gore-kauhun suurkuluttaja missään muodossa, eli ehkä tämä on oman genrensä sisällä hyvä). Hahmojen ohuus tökki ihan liikaa. Kaikki naiset ovat seksillä miehiä manipuloivia ja väkivaltaisia (ja vaikka tähän löytyykin kirjasta selitys, niin silti... Ainoa poikkeus tähän muottiin on tietenkin lesbo!), kaikki miehet taas seksiin lankeavia ja väkivaltaisia. Yhdenkään hahmon kohtalo ei voisi vähempää kiinnostaa.

Tai sitten en vaan tajunnut Soultakerin hienoutta, kun en osaa arvostaa tätä muihin genrensä teoksiin verrattuna.

Wednesday, March 18, 2009

Patricia Briggs: Iron Kissed

Mercy Thompson jatkaa seikkailuitaan... Nyt mennään jo sitten reippaammin paranormaaliin romanssiin (muttei vieläkään kovin "graafisiin kuvailuihin", ei mitenkään Hamilton-tyyliin).

Tällä kertaa Mercyllä on ongelmia - ylläri, kun nimeä katsoo, Iron Kissed - keijujen kanssa. Lähtökohta olikin kiva, keijuja (ja etenkin tällaisia ei-tolkienilaisia vaan enemmän kansanperinteisiä ja vaarallisia), mitä ei ihan kaikissa urbaanin fantsun teoksissa kauheasti ole. Valitettavasti perusjuonikuvio oli melko samanlainen kuin kahdessa sarjan ekassakin osassa, joten... Mercyn pitää myös tehdä "vaikeita ratkaisuja" elämänsä miesten (=ihmissusien) suhteen. Tämä puoli meneekin ihan hötöksi ja varsinainen ratkaisu ei ollut kovin mielenkiintoinen tai onnistunut. Lopussa oli myös yksi selvästi lukijat kahtaalle jakanut juonikuvio: se sopi kuitenkin tarinaan ihan OK, vaikken siitä erityisesti välittänytkään. Samaa on käytetty paremminkin.

Ihmissusien kuvauksen ohuus iski nyt päälle oikein kunnolla ekaa kertaa. Niillä ei oikein ole kuin on/off-asento, ja vaikka toki ihmissusiin helposti suuttuminen ja malttinsa menettäminen kuuluu, niin raja kaikella. Nämä räjähtelevät ihan kaikesta ja joka kohtauksessa, jossa ihmissusia on, päädytään ainakin melkein tappelemaan. Blaah.

Kansikuvasta päätellen Mercy on hankkinut lisää tatskoja sarjan edetessä, kumma ettei näistä ole mainittu missään vaiheessa mitään... Taitaa tämä sarja jäädä tähän, paremman puutteessa voi tulla vielä lisää luettua.

Tuesday, March 17, 2009

Maeve Binchy: This Year it Will be Different

Työmatkalla tuli ensin luettua työmatkaa varten joululahjaksi saatu kirja, eli Maeve Binchyn joulunovellikokoelma This Year it Will be Different.

Osa novelleista olikin ihan hyviä, vaikka olikin hieman kummallista lukea joulunovelleja maaliskuussa. Tarinat eivät (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) liity toisiinsa mitenkään, ja ne on kirjoitettu hyvin eri aikoina (tämän huomaa mm. tarinasta, jossa vanhemmat miettivät ostaisivatko tyttärelleen joululahjaksi kirjoituskoneen ja päätyvät kuitenkin hankkimaan polaroid-kameran). Mutta romantiikkaa, perheitä, "toisia naisia," tavallisia ihmisiä näissä on, kuten Binchyn kertomuksissa yleensä. Siirappisuuteen sorrutaan pari kertaa, mutta ihan kauheaksi sekään ei mene missään vaiheessa.

Binchy on oikeastaan ainoa "chick-lit" -kirjailija, jota olen jaksanut lukea enemmänkin. Hänellä on ehdottomasti hyvät hetkensä (Evening class oli varsin mukava kirja) ja sitten ihan kamalaa soopaa (Tara Road, ei kiitos). This Year it Will be Different oli täydellinen työmatkakirja: sopivan lyhyitä novelleja, ei mitään liian tunteita herättävää ja kuitenkin ihan mukavasti kirjoitettua.

Monday, March 9, 2009

Philip José Farmer: The Other Log of Phileas Fogg

Ei enää tällaisia ajoituksia: Philip José Farmer kuoli samana päivänä kun sain luettua hänen kirjansa The Other Log of Phileas Fogg.

Philas Fogg matkusti maailman ympäri 80 päivässä. Tämän tietävät kaikki. Kuitenkaan kaikki (kuten Jules Verne) eivät tiedä kaikkea, kuten Foggin matkan taustalla vaikuttavista avaruusolennoista! Onneksi Farmer sai käsiinsä "sen toisen" matkapäiväkirjan, jossa totuus paljastuu!

Ihan vinkeä ajatus, ja kantaakin melko pitkälle tarinaan. Foggin ja Passepartout'n persoonista selviää paljon enemmän kuin Vernen versiossa ja varsinkin Foggin kannalta tämä on ihan merkityksellistä. Sankarimme kohtaavat myös paljon jännittäviä hahmoja, joista Verne ei maininnut mitään (tai ainakaan alkuperäisteoksessa heitä ei mainittu). Tarina alkaa hieman toistaa itseään loppua kohti, mutta melko hyvin Farmer langat käsissään pitää. Kuinka ollakaan, tarina ei aukea todennäköisesti lainkaan jos Vernen kertomusta ei ole lukenut (mutta kukapa ei olisi?), mutta jos Maailman ympäri 80 päivässä on tullut luettua useampaankin otteeseen, niin Farmerin "rinnakkaiskertomus" on ihan hauskaa luettavaa. Olisi ehkä ollut vielä hauskempi lukea tarina matkapäiväkirjamuotoon kirjoitettuna (kirjan nimi on hieman harhaanjohtava), mutta käy tämä näinkin.