Karin Tidbeck: Jagannath (ja mitä tapahtui vuodelle 2012)

Tämä blogi ei ole vainaa (enkä ole minäkään). Vuosi 2012 meni jonnekin (lue: Finncon) ja lukeminen jäi vähiin. Tai ainakin bloggaaminen jäi vähiin, kaikenlaista tuli kyllä luettua. Mutta nyt, uusi yritys!

Karin Tidbeck on ruotsalainen kirjailija, jonka novellikokoelma Jagannath julkaistiin viime vuonna englanniksi. Olisi tietenkin pitänyt lukea novellit ruotsiksi, mutta... No, englanniksi nyt kuitenkin tuli luettua.

Jagannath on poikkeuksellisen mielenkiintoinen novellikokoelma. Tidbeck kuvaa montaa erilaista, toinen toistaan kummallisempaa maailmaa, joista osa tuntuu kuitenkin hyvin tutuilta. Pohjoismaalaisuus näkyy tekstissä selvästi ja suomalaisena saa esim. maaseutukuvauksesta ja kesästä paljon irti. Ja silti kaikki on kuitenkin ihanasti vinossa.

Who is Arvid Pekon? herättää kysymyksiä todellisuudesta (tästä "meidän" todellisuudestamme arkipäiväisimmillään), kun taas monella tavalla häiritsevä Aunts ja sen kanssa samaan (?) maailmaan (?) sijoittuva Augusta Prima kuvaavat vilahduksen toisesta, mielikuvituksellisesta maailmasta. Osa kokoelman novelleista on varsin "realistisia", osa taas täysin "fantastisia", mutta kaikissa on voimakas toiseuden tuntu. Tidbeck käänsi itse omat novellinsa englanniksi, mikä tuntuu toimivalta ratkaisulta (edelleen, alkuperäisnovelleja lukematta).

Jagannath on parhaita novellikokoelmia hetkeen! Se on myös loistavan helppoa hommata e-kirjana, esim. Wizard's Tower Booksista. Kannattaa lukea, etekin jos ns. perinteinen fantasia ei jaksa enää innostaa, mutta etsii silti jotain "tavallisuudesta" (jyrkästi) poikkeavaa!

Juri Nummelin (toim.): On Suurten Muinaisten Aika

Näin presidentivaalien edellä oli hyvä lukea hieman vaaliteemaista kirjallisuutta. Tai no, On Suurten Muinaisten Aika edustaa takakantensakin perusteella antivaalikirjallisuutta.

Kyse on siis Paavo Väyrysen vuosikaudet jatkuneen menestyksen (?) salaisuudesta, joka - tämä ei juurikaan spoilaa - ovat tietenkin Suuret Muinaiset, eli Cthulhu kumppaneineen. Tästä aiheesta on julkaistu nippu novelleja, jotka valottavat Paavon menneisyyttä, nykyisyyttä ja jopa tulevaisuutta.

Kuten aina, osa novelleista on parempia kuin toiset. Vesa Katajiston Presidentti Väyrysen puhe Ikaalisten pato- ja matologisen tiedeinstituutin avajaisissa marraskuussa 2019 oli tiiviin hupaisa (ja "pato- ja matologinen instituutti" kuulostaa loistavalta). Tuomas Salorannan Kari Tenho Väyrysen tapaus lähtee Charles Dexter Wardin linjalle onnistuneesti ja Vesa Sisätön Paavo Väyrysen ääni upposi sekin.

Kyllä tämä ainakin jonkin verran vaalipropagandanakin toimi, tai no, ehkäpä ei. Varsin hupaisa ajatus kuitenkin ja onnistuneet kirjoittajavalinnat!

Jim Butcher: Side Jobs

Dresden Files -sarjan kesken ilmestyi sitten novellikokoelma, johon on kerätty Harryn seikkailuita ennen Changes -kirjaa (ja yksi sen jälkeen sijoittuva novelli). Kuten arvata saattaa, osa oli hyviä, osa huonoja (mutta tämä ei silti ollut se Dresden-kirja, jonka olisin halunnut seuraavaksi lukea...)

Tarinoista huomaa sen, että vanhemmat kertomukset ovat oikeastaan pääsääntöisesti heikompia kuin uudemmat, eli Butcher on selvästi kehittynyt kirjailijana (mitä Codex Alerasta ei voinut päätellä). On myös kiva lukea kirjailijan kommentteja omista kertomuksistaan ja siitä mihin ne sijoittuvat Dresden Files -aikajanalla. Mielenkiintoisesti novelleista osa on myös jonkun muun kuin Harryn näkökulmasta kerrottuja: etenkin Murphyn ja Thomasin näkökulmat olivat ihan jänniä, vaikkakaan eivät yhtä persoonallisia kuin Harryn itsensä, eli samaa ohueksi jäämistä kuin Alerassa oli havaittavissa. Ehkä paras novelli oli The Warrior, jossa Michael painii uskonkysymysten kanssa.

Loistavia novelleja? No, ei oikeastaan. Viihdyttäviä? Kyllä. Saavatko odottamaan seuraavaa Dresden Files -romaania? No takuuvarmasti!

Joseph DeMarco: A Study in Lavender

Matkalukemiseksi oli hyvä ottaa novelleja ja mielellään vielä e-kirjamuodossa. Tällä kertaa Sherlock Holmes -tarinoita eri näkökulmasta: A Study in Lavender'in alaotsikko onkin "Queering Sherlock Holmes."

Ja varsin mielenkiintoisia, eri näkökulman novelleja kokoelmassa olikin. Esipuheessa viitataan Doylen omiin viittauksiin Holmesin (ja Watsonin!) mahdollisista seksuaalisista suuntautumisista, ja hyvin novelistit ovatkin saaneet tarinat vaikuttamaan aidoilta. Tyylillisesti novellit noudattelevat myös mukavasti Doylen tyyliä, ja vaikka tarinoissa onkin selkeä eroottinen teema, ei graafisiin kuvauksiin missään vaiheessa mennä (paitsi tietenkin murhien kohdalla). Erityisesti mieleen jäi Vincent Kovar'in "The Bride and the Bachelors", jossa käsitellään myös naisten asemaa viktoriaanisessa maailmassa ja joka - toisin kuin alkuperäiset Doylen tarinat - on kerrottu Holmesin, ei Watsonin näkökulmasta.

Varsin mukava kokoelma, siis, ja tosiaan oikein näppärästi e-kirjana ostettavissa mm: Wizard's Tower Press'istä.

Holly Black & Ellen Kushner: Welcome to Bordertown

7 arvostelukirjaa myöhemmin, lisää novelleja. Tällä kertaa aidosti urbaania fantasiaa edustava novellikokoelma, eli klassiseen Bordertowniin sijoittuva (duh) Welcome to Bordertown.

Bordertownin rajat ovat olleet kiinni kolmetoista päivää. Täällä meillä 13 vuotta on kuitenkin ehtinyt vierähtää ennen kuin portit taas aukesivat. Nyt kaikenlaiset väliinputoajat löytävät taas tiensä Bordertowniin, meidän maailmamme ja Keijumaan rajamaastoon, missä kaikki on toisin. Osa heistä palaa etsimään kadotettuja rakkaitaan, osalla on muut motiivit.

Jälleen kerran, osa novelleista oli todella loistavia, ja osa jäi hieman puolitiehen. Osa kirjoittajista on pitkäaikaisia bordertownilaisia, osa ensimmäistä kertaa mukana. Novellien lisäksi mukana on myös runoja, ja ne olivat ehkä kirjan mielenkiintoisin osuus (etenkin Jane Yolenin runot olivat hyviä ja niistä Soulja Grrrl loistava!). A Tangle of Green Men (Charles deLint) oli kaunis, ja niminovelli (Kushner & Terri Windling) erittäin hyvä. Toisaalta taas Tim Prattin Our Stars, Our Selves taas jäi ohueksi (ja siinä oli yksi perustavaa laatua oleva virhekin).

Vaikka Bordertown on periaatteessa nuortenkirjallisuutta (ja hyvin ymmärrettävästi onkin: kukapa nuori ei haluaisi päästä jonnekin muualle, jonnekin minne varmasti kuuluu - tosin onko Bordertown sitten se paikka onkin ihan toinen asia), on Welcome to Bordertown oikein hyvin luettavissa vanhempanakin. Tämä toimi jotenkin jopa paremmin kuin Emma Bullin Finder, mikä johtui ehkä siitä, että Welcome to Bordertown -kirjan lukijoilta ei selvästi odotettu aiempaa maailman tuntemusta (vaikka siitä varmasti apua olikin, ts. novelleissa oli paljon viittauksia vanhempiin kirjoihin). Tähän maailmaan olisi kiva tutustua tarkemmin, mutta vanhojen kirjojen saatavuus on.. heikko. Harmi: tällaista urbaani fantasia parhaimmillaan on!

Ellen Datlow & Terri Windling: Teeth

Vampyyrit eivät ole enää ihan niin uusi musta kuin aiemmin, mutta vieläkin tarinoita riittää. Ellen Datlown ja Terri Windlingin nuorisolle suunnattu vampyyriantologia Teeth on onneksi paremmasta päästä.

Teeth sisältää nipun vampyyriaiheisia novelleja, enemmän (Neil Gaiman, Ellen Kushner, Holly Black, Garth Nix) tai vähemmän (Catherynne M. Valente, Kathe Koja, Kaaron Warren) tunnetuilta kirjailijoilta. Kuten arvata saattaa, osa novelleista (no, muutamat ovat runojakin) on parempia kuin toiset. Muutama todella siirappinen teos mahtui mukaan, mutta onneksi pääasiassa lukijaa ei aliarvioitu eikä liialliseen vampyyriromantiikkaan sorruttu. Delia Shermanin "Flying" oli varsin itse asiassa kaunis, ja Jeffrey Fordin "Sit the Dead" viihdyttävä. Gaimanilta oli ihan nätti runo, ei kuitenkaan mitään erityisen spesiaalia. Kathe Kojan "Doll" oli taas loistavan karmiva, eikä ollenkaan siirappinen, toisin kuin taas Cecil Castelluccin "Best Friends Forever", mikä ei vedonnut lainkaan. Mutta tämä on tilanne aina novelliantologioiden kanssa: osasta tykkää, osasta ei.

Yritin kesällä lukea toistakin vampyyriantologiaa, "Love Bites 2", minkä piti olla nimenomaan vampyyriromantiikkaa (ja vieläpä "synkkää ja hieman erilaista!"), mutta se oli vain kauheaa itseään toistavaa roskaa. Teeth on, vaikka sinänsä nuortenkirja onkin, merkittävästi parempi eivätkä vampyyrit ole kaikissa tarinoissa samanlaisia. Kyllä tätä suosittelee vampyyrifiktion ystäville, ikään katsomatta.

David Eagleman: SUM: Fourty tales from the Afterlives

Sum on yhtä aikaa syvällinen, masentava, hauska ja toivoa antava. David Eagleman on kehittänyt neljäkymmentä lyhyttä kuvausta siitä, millaista kuoleman jälkeinen elämä voisi olla.

Osa tarinoista on uskonnollissävytteisiä, osa tietenkään ei. Kaikissa yhteistä on se, että kuoleman jälkeen todellakin on jotakin, on se sitten hyvää tai pahaa. Tai hyvää, joka vaikuttaa pahalta tai päinvastoin. Mitään perinteistä ei Eaglemanin kuvitelmista löydy, vaan hän on nimenomaan lähtenyt pohdiskelemaan muita vaihtoehtoja. Eli tavallaan spefiä... Mielenkiintoisesti Wikipedian mukaan Sum on saanut suosiota sekä ateistien että uskovaisten parissa, mikä tietenkin kertoo siitä, että Eagleman on jossain onnistunut!

Sum olisi varmasti toiminut paremmin pienempinä palasina luettuna, eikä kerralla tenttivalvonnassa ahmaistuna. Mutta oikein suositeltava pieni/suuri kirja, jota jää miettimään pitkäksi aikaa.

Maeve Binchy: This Year it Will be Different

Työmatkalla tuli ensin luettua työmatkaa varten joululahjaksi saatu kirja, eli Maeve Binchyn joulunovellikokoelma This Year it Will be Different.

Osa novelleista olikin ihan hyviä, vaikka olikin hieman kummallista lukea joulunovelleja maaliskuussa. Tarinat eivät (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) liity toisiinsa mitenkään, ja ne on kirjoitettu hyvin eri aikoina (tämän huomaa mm. tarinasta, jossa vanhemmat miettivät ostaisivatko tyttärelleen joululahjaksi kirjoituskoneen ja päätyvät kuitenkin hankkimaan polaroid-kameran). Mutta romantiikkaa, perheitä, "toisia naisia," tavallisia ihmisiä näissä on, kuten Binchyn kertomuksissa yleensä. Siirappisuuteen sorrutaan pari kertaa, mutta ihan kauheaksi sekään ei mene missään vaiheessa.

Binchy on oikeastaan ainoa "chick-lit" -kirjailija, jota olen jaksanut lukea enemmänkin. Hänellä on ehdottomasti hyvät hetkensä (Evening class oli varsin mukava kirja) ja sitten ihan kamalaa soopaa (Tara Road, ei kiitos). This Year it Will be Different oli täydellinen työmatkakirja: sopivan lyhyitä novelleja, ei mitään liian tunteita herättävää ja kuitenkin ihan mukavasti kirjoitettua.