Saturday, February 27, 2010

Liz Williams: Precious Dragon

Taas yksi Inspector Chen romaani. Tällä(kin) kertaa seikkaillaan Helvetin puolella.

Chen ja Zhu Irzh tutkivat kadonneen oopperakuorolaulajattaren mysteeriä, kun heidät yhtäkkiä nakitetaan saattamaan Taivaan edustaja Helvettiin vierailulle. Tämä ei etsiviä juurikaan miellytä, mutta - kuinka ollakaan - Helvetissä ei olekaan kaikki aivan kunnossa. Matkan varrella seurataan myös poikaa, jonka kuolleet vanhemmat lähettävät Helvetistä elossa olevan isoäitinsä hoiviin Maan päälle, sekä lohikäärmeitä! Isoimmaksi ongelmaksi Zhu Irzhille kuitenkin muodostuu se, että Helvetissä pitää osallistua äidin synttäreille...

Precious Dragon oli itse asiassa viihdyttävämpi kuin Demon and the City. On hyvin vaikea sanoa miksi (enemmän Cheniä?), mutta tarina tuntui rullaavan sujuvammin ja veti paremmin mukaansa. Ehkä sivuhahmot olivat sitten tällä kertaa kiinnostavampia? Huumoria oli mukana enemmän kuin aiemmissa osissa, mutta toisaalta surullisiltakaan kohtauksilta ei vältytty. Precious Dragon viittaa kahden edellisen kirjan tapahtumiin melko reippaasti, eli ne on hyvä olla luettuna, mutta toki tämä yksinäänkin toimisi. Kyllä näitä täytyy jatkossakin lukea: ilmeisesti kolme osaa on vielä tulossa (seuraava onkin jo ilmestynyt)?

Sunday, February 21, 2010

Nick Cave: Bunny Munron kuolema

Nick Caven musiikki on - tietenkin - ollut tuttua jo vuosia, mutta romaanipuolelle Bunny Munron kuolema oli ensikosketus. Ihan mielenkiintoinen kosketus olikin, mutta kyllä biisit ovat parempia.

Bunny Munrolla ei mene erityisen hyvin. Vaimoaan sarjapettänyt mies huomaakin yhtäkkiä olevansa poikansa yksinhuoltaja, ja jotain tarvitsisi tehdä. Viinaan, huumeisiin ja naisiin menevä mies lähtee pojan kassa hankkimaan "parempaa elämää", tai ainakin jotain merkityksellistä.

Tarinan keskiössä on siis pitkälti isän ja pojan suhde, ja se, kuinka sellainen suhde voi muuttua. Bunnyn suhde poikaansa ja vastaavasti omaan isäänsä heijastaa melko traagisellakin tavalla elämän raadollisuutta. Bunny yrittää epätoivoisesti olla pojalleen parempi isä, tajuamatta pojan jatkuvaa ihailua (herää myös kysymys ketä Bunny Munroa kirjan nimi tarkoittaa...). Caven päähenkilö on oikein kunnon antisankari, ja kaikesta limaisuudestaan huolimatta sympaattinen ja kannustettavakin hahmo. Kirjassa on jotenkin sellainen amerikkalainen "road-movie" -fiilis, ja välillä tuleekin aina yllätyksenä se tosiasia, että Britanniassa tässä ollaan. Osa tekstistä on huvittavaa, osa kammottavaa ja paikoitellen - ikävä kyllä - hieman heikkoakin. Etenkin keskivaiheen tienoilla Cave jää hieman junnaamaan paikoilleen, ja Bunnyn naisseikkailuita selostetaan enemmän kuin oikeastaan olisi edes juonen tai tematiikan kannalta tarpeen.

Tästä huolimatta, Bunny Munron kuolema kannattaa lukea. Cave toimii ehkä paremmin lyhyemmissä lyriikoissa, mutta ei Bunny Munro missään tapauksessa huono kirja ole!

Sunday, February 7, 2010

John Scalzi: The Last Colony

Vielä yksi Scalzi samaan putkeen, eli The Last Colony. 2008 ilmestynyt Hugo-ehdokkaaksikin pässyt Zoe's Tale kertoi tämän saman tarinan uudestaan eri näkökulmasta, eli "tuttu" tarina.

John Perry ja Jane Sagan valitaan uuden siirtomaaplaneetan johtajiksi. Nopeasti käy kuitenkin ilmi, että heille ei ole kerrottu paikasta koko totuutta, ja tilanne muuttuu nopeasti vaaralliseksi. Perry ei tiedä kehen luottaa, ja Saganilla on myös omia pulmia luottamuksen suhteen. Mukana siirtomaata asuttamassa on tietenkin myös tytär Zoe, ja tämän "lemmikkiavaruusoliot", joiden rooli on tietenkin merkittävä.

Sinänsä The Last Colony oli ihan mielenkiintoinen. Uudisraivaajien arki oli hyvin kuvattu, ja siitä olisi lukenut mielellään enemmänkin. Lopussa Scalzi sortuu kuitenkin ratkaisemaan pääongelman tavalla, jota ei juurikaan kirjassa kuvata, ja ilman Zoe's Talen tapahtumia se vaikuttaakin hieman liikaa deus ex machinalta ollakseen toimiva ja uskottava. Scalzin erityinen vahvuus, taistelut, ovat The Last Colonyssa melko pienessä osassa, ja niitä jää jopa kaipaamaan. The Last Colony on selvästi huonompi kuin Old Man's War, mutta huomattavasti parempi kuin Zoe's Tale (jonka heikkous oikeastaan paljastui vasta nyt, kun sitä pääsi vertaamaan Scalzin aiempiin tuotoksiin: hahmokuvaus on huomattavasti realistisempaa, kun Scalzi pääsee kuvaamaan aikuisia mieshahmoja). Scalzia tulee kuitenkin varmaan luettua vielä jatkossakin jos jossain tulee vastaan, ihan kuitenkin kiinnostavia kirjoja nämä olivat.