Lukemattomien klassikkojen linjalla taas: Michael Moorcockin Elric on tietysti tuttu hahmona, mutta tarinoita ei ole varsinaisesti tullut koskaan luettua...
Elric of Melniboné on - yllätys - kronologisesti ensimmäinen Elric tarina, ja juonellisesti ensimmäisessä osassa tunnutaan pohjustavan sarjaa (josta osa, esim. saagan lopetus, on kyllä kirjoitettu jo ennen tätä). Melnibonén viimeinen hallitsija, Elric, on fyysisesti heikko albiino, joka on kuitenkin äärimmäisen älykäs, voimakas velho ja jopa "hyvä", jos tässä maailmassa nyt hyvällä tai pahalla on mitään merkitystä (melnibonélaiset eivät pidä muita kansoja juuri minään ja tämä tuntuu koituvan heidän tuhokseen). Kyse on enemmänkin filosofisesta ja moraalisesta pohdinnasta, jota Elric harrastaa mutta muut juuri eivät. Ja niinpä Elricin serkku päättää hankkiutua hallitsijasta eroon, mutta se ei tietenkään ole niin helppoa...
Moorcockin antisankari Elric on hahmo, josta on vaikea pitää, mutta toisaalta ympäröivät hahmot ovat vielä ikävämpiä. Näitä olisi kyllä kiva lukea lisääkin, pitää varmaan etsiä hieman. Moorcockin kieli on kaunista ja jotenkin surumielistä, ja sekin lisää Melnibonén rappion tunnelmaa.
Thursday, December 22, 2011
Wednesday, December 14, 2011
Jim Butcher: Side Jobs
Dresden Files -sarjan kesken ilmestyi sitten novellikokoelma, johon on kerätty Harryn seikkailuita ennen Changes -kirjaa (ja yksi sen jälkeen sijoittuva novelli). Kuten arvata saattaa, osa oli hyviä, osa huonoja (mutta tämä ei silti ollut se Dresden-kirja, jonka olisin halunnut seuraavaksi lukea...)
Tarinoista huomaa sen, että vanhemmat kertomukset ovat oikeastaan pääsääntöisesti heikompia kuin uudemmat, eli Butcher on selvästi kehittynyt kirjailijana (mitä Codex Alerasta ei voinut päätellä). On myös kiva lukea kirjailijan kommentteja omista kertomuksistaan ja siitä mihin ne sijoittuvat Dresden Files -aikajanalla. Mielenkiintoisesti novelleista osa on myös jonkun muun kuin Harryn näkökulmasta kerrottuja: etenkin Murphyn ja Thomasin näkökulmat olivat ihan jänniä, vaikkakaan eivät yhtä persoonallisia kuin Harryn itsensä, eli samaa ohueksi jäämistä kuin Alerassa oli havaittavissa. Ehkä paras novelli oli The Warrior, jossa Michael painii uskonkysymysten kanssa.
Loistavia novelleja? No, ei oikeastaan. Viihdyttäviä? Kyllä. Saavatko odottamaan seuraavaa Dresden Files -romaania? No takuuvarmasti!
Tarinoista huomaa sen, että vanhemmat kertomukset ovat oikeastaan pääsääntöisesti heikompia kuin uudemmat, eli Butcher on selvästi kehittynyt kirjailijana (mitä Codex Alerasta ei voinut päätellä). On myös kiva lukea kirjailijan kommentteja omista kertomuksistaan ja siitä mihin ne sijoittuvat Dresden Files -aikajanalla. Mielenkiintoisesti novelleista osa on myös jonkun muun kuin Harryn näkökulmasta kerrottuja: etenkin Murphyn ja Thomasin näkökulmat olivat ihan jänniä, vaikkakaan eivät yhtä persoonallisia kuin Harryn itsensä, eli samaa ohueksi jäämistä kuin Alerassa oli havaittavissa. Ehkä paras novelli oli The Warrior, jossa Michael painii uskonkysymysten kanssa.
Loistavia novelleja? No, ei oikeastaan. Viihdyttäviä? Kyllä. Saavatko odottamaan seuraavaa Dresden Files -romaania? No takuuvarmasti!
Wednesday, December 7, 2011
Mark Z. Danielewski: House of Leaves
Blogi ei ole kuollut enkä ole minäkään, ainoastaan kovin kiireinen. Jo aika päivää sitten tuli luettua kirja, joka saanee "vuoden erikoisin kirja" -maininnan.
Eli siis Mark Z. Danielewskin romaani (?) House of Leaves. Joka kertoo... niin, no. Monta tarinaa, joissa keskiössä (?) on kertomus talosta, joka ei ole ihan niin stabiili ja turvallinen kuin talot yleensä, vaan jonne ilmestyy yhtäkkiä uusia ovia ja joka on - aiheeseen sopimaton klisee - suurempi sisältä kuin ulkoa. Kirja on yhtäaikaa "tieteellinen" teksti, päiväkirjamainen purkaus ja dokumenttielokuva. Siinä on monta kertojaa, toinen toistaan epäluotettavampia, ja itse talo on yksi tärkeimmistä hahmoista, ellei jopa kaikkein tärkein. Ja kirjan ulkoasu... no, sekin rikkoo romaanejen perinteistä tyyliä. Julkisella paikalla lukiessa muut ihmiset tuijottavat.
Ja siis aivan loistava kirja! Yhtä aikaa kauhua, tiedettä (?), romantiikkaa! Kirjaan pitää todella keskittyä, ja Danielewski onnistuu kuljettamaan montaa eri tyyliä hyvin yhtä aikaa. Tästä on todella vaikea sanoa yhtään mitään muuta kuin että kannattaa ehdottomasti lukea se!
Eli siis Mark Z. Danielewskin romaani (?) House of Leaves. Joka kertoo... niin, no. Monta tarinaa, joissa keskiössä (?) on kertomus talosta, joka ei ole ihan niin stabiili ja turvallinen kuin talot yleensä, vaan jonne ilmestyy yhtäkkiä uusia ovia ja joka on - aiheeseen sopimaton klisee - suurempi sisältä kuin ulkoa. Kirja on yhtäaikaa "tieteellinen" teksti, päiväkirjamainen purkaus ja dokumenttielokuva. Siinä on monta kertojaa, toinen toistaan epäluotettavampia, ja itse talo on yksi tärkeimmistä hahmoista, ellei jopa kaikkein tärkein. Ja kirjan ulkoasu... no, sekin rikkoo romaanejen perinteistä tyyliä. Julkisella paikalla lukiessa muut ihmiset tuijottavat.
Ja siis aivan loistava kirja! Yhtä aikaa kauhua, tiedettä (?), romantiikkaa! Kirjaan pitää todella keskittyä, ja Danielewski onnistuu kuljettamaan montaa eri tyyliä hyvin yhtä aikaa. Tästä on todella vaikea sanoa yhtään mitään muuta kuin että kannattaa ehdottomasti lukea se!
Thursday, November 3, 2011
Joseph DeMarco: A Study in Lavender
Matkalukemiseksi oli hyvä ottaa novelleja ja mielellään vielä e-kirjamuodossa. Tällä kertaa Sherlock Holmes -tarinoita eri näkökulmasta: A Study in Lavender'in alaotsikko onkin "Queering Sherlock Holmes."
Ja varsin mielenkiintoisia, eri näkökulman novelleja kokoelmassa olikin. Esipuheessa viitataan Doylen omiin viittauksiin Holmesin (ja Watsonin!) mahdollisista seksuaalisista suuntautumisista, ja hyvin novelistit ovatkin saaneet tarinat vaikuttamaan aidoilta. Tyylillisesti novellit noudattelevat myös mukavasti Doylen tyyliä, ja vaikka tarinoissa onkin selkeä eroottinen teema, ei graafisiin kuvauksiin missään vaiheessa mennä (paitsi tietenkin murhien kohdalla). Erityisesti mieleen jäi Vincent Kovar'in "The Bride and the Bachelors", jossa käsitellään myös naisten asemaa viktoriaanisessa maailmassa ja joka - toisin kuin alkuperäiset Doylen tarinat - on kerrottu Holmesin, ei Watsonin näkökulmasta.
Varsin mukava kokoelma, siis, ja tosiaan oikein näppärästi e-kirjana ostettavissa mm: Wizard's Tower Press'istä.
Ja varsin mielenkiintoisia, eri näkökulman novelleja kokoelmassa olikin. Esipuheessa viitataan Doylen omiin viittauksiin Holmesin (ja Watsonin!) mahdollisista seksuaalisista suuntautumisista, ja hyvin novelistit ovatkin saaneet tarinat vaikuttamaan aidoilta. Tyylillisesti novellit noudattelevat myös mukavasti Doylen tyyliä, ja vaikka tarinoissa onkin selkeä eroottinen teema, ei graafisiin kuvauksiin missään vaiheessa mennä (paitsi tietenkin murhien kohdalla). Erityisesti mieleen jäi Vincent Kovar'in "The Bride and the Bachelors", jossa käsitellään myös naisten asemaa viktoriaanisessa maailmassa ja joka - toisin kuin alkuperäiset Doylen tarinat - on kerrottu Holmesin, ei Watsonin näkökulmasta.
Varsin mukava kokoelma, siis, ja tosiaan oikein näppärästi e-kirjana ostettavissa mm: Wizard's Tower Press'istä.
Friday, October 21, 2011
Martin Millar: Lonely Werewolf Girl
Vakavammasta kirjallisuudesta takaisin urbaanin fantasian pariin. Tosin kovin, kovin vakavia ollaan myös Martin Millarin kirjassa Lonely Werewolf Girl, etenkin nimihenkilö.
Yksinäinen teini-ihmissusityttö Kalix pakenee Lontooseen yritettyään tappaa isänsä, ihmissusiklaanin johtajan (thane?). Kohta ihmissusilla onkin käsissään uuden johtajan valinta, ja Kalixin teot nivoutuvat olennaisesti siihen, mitä itse kukin klaanilainen äänestää. Selviääkö häädetty Kalix edes hengissä johtajan vaihdoksesta? Muissa (monissa muissa!) juonissa seurataan mm. ihmissusi-vaatesuunnittelijan epätoivoista kanssakäymistä tulielementaalin kanssa, kahden rapajuopon ihmissuden bändiambitioita sekä Kalixin ihmisystävien ihmissuhdesotkuja.
Tarinaa ja hahmoja siis riittää. Suurin osa hahmoista on varsin hauskoja (Kalix on tässä poikkeus: hän on vain angstinen ja rasittava), mutta juonet junnaavat paikallaan. Samankaltaisia tapahtumia piisaa ja Millar toistaa itseään aivan liian paljon. Hahmogalleriasta on myös ajoittain hieman hankala pitää lukua. Lonely Werewolf Girl on kuitenkin varsin hupaisa kirja, ja sen käsittelemä yliluonnollisten Skotlanti ja Lontoi ovat ihan kiintoisia paikkoja. Jos tästä olisi leikannut pois n. 150 sivua, olisi tarina ollut sujuvampi. Editointi olisi tehnyt kirjalle hyvää.
(Niin, tämä on siis sama kirjailija, jonka Martin Scott -nimellä kirjoittama Thraxas voitti World Fantasy Awardin... Lonely Werewolf Girl on, hyvässä ja pahassa, varsin erilainen!)
Yksinäinen teini-ihmissusityttö Kalix pakenee Lontooseen yritettyään tappaa isänsä, ihmissusiklaanin johtajan (thane?). Kohta ihmissusilla onkin käsissään uuden johtajan valinta, ja Kalixin teot nivoutuvat olennaisesti siihen, mitä itse kukin klaanilainen äänestää. Selviääkö häädetty Kalix edes hengissä johtajan vaihdoksesta? Muissa (monissa muissa!) juonissa seurataan mm. ihmissusi-vaatesuunnittelijan epätoivoista kanssakäymistä tulielementaalin kanssa, kahden rapajuopon ihmissuden bändiambitioita sekä Kalixin ihmisystävien ihmissuhdesotkuja.
Tarinaa ja hahmoja siis riittää. Suurin osa hahmoista on varsin hauskoja (Kalix on tässä poikkeus: hän on vain angstinen ja rasittava), mutta juonet junnaavat paikallaan. Samankaltaisia tapahtumia piisaa ja Millar toistaa itseään aivan liian paljon. Hahmogalleriasta on myös ajoittain hieman hankala pitää lukua. Lonely Werewolf Girl on kuitenkin varsin hupaisa kirja, ja sen käsittelemä yliluonnollisten Skotlanti ja Lontoi ovat ihan kiintoisia paikkoja. Jos tästä olisi leikannut pois n. 150 sivua, olisi tarina ollut sujuvampi. Editointi olisi tehnyt kirjalle hyvää.
(Niin, tämä on siis sama kirjailija, jonka Martin Scott -nimellä kirjoittama Thraxas voitti World Fantasy Awardin... Lonely Werewolf Girl on, hyvässä ja pahassa, varsin erilainen!)
Wednesday, October 12, 2011
Margo Lanagan: Tender Morsels
Margo Lanagan on aiemmin tullut tutuksi lähinnä novelleistaan, mutta Tender Morsels voitti World Fantasy Awardin (ja tuli vastaan kesällä sattumalta).
Kamalien tapahtumien jälkeen Liga pakenee kahden lapsensa kanssa mielikuvitusmaailmaan tajuamatta, että tyttärien eristäminen maailmasta ei sekään ole hyvä vaihtoehto. Ligan maailma alkaakin murentua, kun tyttäret itsenäistyvät.
Tender Morsels on todella raskas kirja. Vaikka kyse on nuortenkirjasta ja vieläpä hyvin sadunomaisesta, Lanagan käsittelee todella raskaita teemoja. Etenkin aivan ensimmäiset luvut ovat varsin rajua tavaraa, ja vaikka hieman "kevyemmäksi" tarina muuttuu, on se kuitenkin hyvin raskas alusta loppuun. Lanaganin rikas ja monipuolinen kieli ei kevennä sisältöjä lainkaan, vaan vetää entistä syvemmälle mukaansa hyvin rakennettuun maailmaan. Tarina on kyllä varsin feministinen ja ajoittain miehet vaikuttivat liiankin petomaisilta, mutta toisaalta se tämäntyyppiseen "satuun" sopikin.
Tender Morsels on erittäin hyvä kirja, jota ei ihan heti tee mieli lukea uudestaan. Kovin nuorille lukijoille sitä ei uskalla suositella, sen verran rajua sisältöä tässä on. Aikuisille se kyllä sopii hyvin, paitsi että samat sisällöt ovat kyllä raskaita...!
Kamalien tapahtumien jälkeen Liga pakenee kahden lapsensa kanssa mielikuvitusmaailmaan tajuamatta, että tyttärien eristäminen maailmasta ei sekään ole hyvä vaihtoehto. Ligan maailma alkaakin murentua, kun tyttäret itsenäistyvät.
Tender Morsels on todella raskas kirja. Vaikka kyse on nuortenkirjasta ja vieläpä hyvin sadunomaisesta, Lanagan käsittelee todella raskaita teemoja. Etenkin aivan ensimmäiset luvut ovat varsin rajua tavaraa, ja vaikka hieman "kevyemmäksi" tarina muuttuu, on se kuitenkin hyvin raskas alusta loppuun. Lanaganin rikas ja monipuolinen kieli ei kevennä sisältöjä lainkaan, vaan vetää entistä syvemmälle mukaansa hyvin rakennettuun maailmaan. Tarina on kyllä varsin feministinen ja ajoittain miehet vaikuttivat liiankin petomaisilta, mutta toisaalta se tämäntyyppiseen "satuun" sopikin.
Tender Morsels on erittäin hyvä kirja, jota ei ihan heti tee mieli lukea uudestaan. Kovin nuorille lukijoille sitä ei uskalla suositella, sen verran rajua sisältöä tässä on. Aikuisille se kyllä sopii hyvin, paitsi että samat sisällöt ovat kyllä raskaita...!
Friday, October 7, 2011
Guy Gavriel Kay: Under Heaven
Todella typerä idea oli lukea kirja, josta oli suuria odotuksia, heti sellaisen kirjan perään, joka oli ollut loistava. Näin kuitenkin kävi, kun Embassytownista siirryttiin suoraan "Kiinaan" Guy Gavriel Kayn Under Heaven'in mukana.
Shen Tai, kuuluisan (edesmenneen) kenraalin poika, saa ruhtinaallisen lahjan: 250 erityisen hienoa hevosta. Hevosten avulla Shen Tai saa yllättävää valtaa, ja hän joutuukin mukaan poliittiseen valtataisteluun keisarin seuraajasta. Toisaalla Shen Tain sisko, Li-Mei, matkustaa pohjoiseen tullakseen naitetuksi barbaariheimon johtajalle. Mukana kuvioissa on vielä sisarusten vanhempi veli, joka on kunnianhimoinen ja valmis tekemään mitä tahansa oman asemansa pönkittämiseksi. Poliittisiin kuvioihin liittyy toki myös naisia, etenkin keisarilinen puoliso (no, jalkavaimo) sekä pääministerin jalkavaimo, joka sattuu olemaan Shen Tain rakastettu...
Kayta lukee aina mielikseen eikä Under Heaven ole poikkeus. Päinvastoin; menetyksen, kunnian ja kaipuun tunteet nousevat voimakkaasti esiin ja - kuten usein Kaylla - hahmoihin kiintyy. Under Heavenissa Kay onnistuu kirjoittamaan mielenkiintoisesti myös naisista "vallan" takana: sekä keisarin että pääministern jalkavaimoilla on yllättävän paljon valtaa siihen, mitä tapahtuu. Ei tietenkään suoraan, vaan kulissien takana. Kayn "Kiina" on hyvin uskottavan oloinen ja kaunis paikka. Under Heaven oli huomattavasti mielenkiintoisempi ja ehjempi kokonaisuus kuin esimerkiksi Sarantine Mosaic tai Last Light of the Sun.
Miksi sitten ei olisi pitänyt lukea tätä ja Embassytownia peräkkäin? Liikaa hyvää kerralla, ja melkoinen sense-of-wonder-overload. Näiden tasolle ei ihan hetkeen mikään nousekaan!
Shen Tai, kuuluisan (edesmenneen) kenraalin poika, saa ruhtinaallisen lahjan: 250 erityisen hienoa hevosta. Hevosten avulla Shen Tai saa yllättävää valtaa, ja hän joutuukin mukaan poliittiseen valtataisteluun keisarin seuraajasta. Toisaalla Shen Tain sisko, Li-Mei, matkustaa pohjoiseen tullakseen naitetuksi barbaariheimon johtajalle. Mukana kuvioissa on vielä sisarusten vanhempi veli, joka on kunnianhimoinen ja valmis tekemään mitä tahansa oman asemansa pönkittämiseksi. Poliittisiin kuvioihin liittyy toki myös naisia, etenkin keisarilinen puoliso (no, jalkavaimo) sekä pääministerin jalkavaimo, joka sattuu olemaan Shen Tain rakastettu...
Kayta lukee aina mielikseen eikä Under Heaven ole poikkeus. Päinvastoin; menetyksen, kunnian ja kaipuun tunteet nousevat voimakkaasti esiin ja - kuten usein Kaylla - hahmoihin kiintyy. Under Heavenissa Kay onnistuu kirjoittamaan mielenkiintoisesti myös naisista "vallan" takana: sekä keisarin että pääministern jalkavaimoilla on yllättävän paljon valtaa siihen, mitä tapahtuu. Ei tietenkään suoraan, vaan kulissien takana. Kayn "Kiina" on hyvin uskottavan oloinen ja kaunis paikka. Under Heaven oli huomattavasti mielenkiintoisempi ja ehjempi kokonaisuus kuin esimerkiksi Sarantine Mosaic tai Last Light of the Sun.
Miksi sitten ei olisi pitänyt lukea tätä ja Embassytownia peräkkäin? Liikaa hyvää kerralla, ja melkoinen sense-of-wonder-overload. Näiden tasolle ei ihan hetkeen mikään nousekaan!
Subscribe to:
Posts (Atom)