Koska ennen coneja pitää aina lukea kunniavieraiden kirjoja, ennen Åconia piti tietenkin lukea sen kunniavieraan, Hal Duncanin, kirjoja tai ainakin kirja, eli Vellum.
Vellum oli helpoimmillaankin hyvin vaikea kirja. Duncanin kielenkäyttö on monimutkaista, hahmot monitasoisia ja hyvin muuttuvia (monella tavalla!) ja juoni... no, juonta ei varsinaisesti ollut. Tuntui olevan lähtötilanne ja sen ympärillä pyöriviä asioita. OK, tarina tietenkin jatkuu seuraavassa kirjassa.
Vaikeudesta huolimatta, Vellum oli hieno kokemus. Duncan on onnistunut luomaan maailman, jossa on paljon elementtejä saamatta kuitenkaan aikaan sillisalaattivaikutelmaa (vaikka en kyllä parhaalla tahdollakaan osaisi sanoa onko tämä scifiä vai fantasiaa!). Vellum antaa paljon ajattelemista ja nyt kun "palaset" on saatu paikalleen, on aivan pakko lukea seuraavakin osa. Duncanin kieli on kaunista ja vaikka se vaatiikin keskittymistä, ei tämä ennenkään ole ollut huono asia! Kyllä tätä suositella voi!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment