Kuten on jo miljoona kertaa tullut tässäkin blogissa kuulutettua, ensi kuun alussa (1.-4.5, tarkalleen ottaen) osallistun vaihteeksi taas scifi-coniin eli tällä kertaa Åconiin. Åconin kirjakunniavieraana on tänä(kin) vuonna Dan Simmonsin Hyperion, jota piti hieman kertailla.
Hyperion on Canterburyn tarinoita -tyyppinen kertomus, jossa 7 pyhiinvaeltajaa matkaa Hyperion-planeetalla kohdatakseen mystisen ja vaarallisen Shrike-olennon. Matkan aikana kukin kertoo oman tarinansa ja miten hänen menneisyytensä liittyy Hyperioniin ja väistämättä myös Shrikeen. Kehyskertomusta tärkeämmäksi nousevatkin yksittäisten ihmisten tarinat.
Ja kaikki tarinat ovat erilaisia, hieman eri tavoin kerrottuja, osa kevyempiä, osa raskaampia. Kokonaisuus ei ensimmäisellä lukukerralla joskus kauan sitten jäänyt aktiivisesti mieleen, mutta näin uudelleen luettaessa huomasi tosi paljon sellaisia "ai niin, tämän muistankin" -juttuja. Muistan myös miksi silloin pidin Hyperionista: paikoitellen kuvattu "toiseus" ja - uskaltaako sanoakaan? - sense of wonder pitivät otteessaan alusta loppuun asti. Muistan myös mistä Hyperionissa en pitänyt, mutta sitä en tässä kerro.
Seuraavaksi työmatka-höttöä ja sitten ehkä Brazyl...?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment