Jotenkin on lukeminen ollut jumissa, ts. tuli luettua pari arvostelukirjaa (Portti-lehteen) ja nyt "työn alla" on tämän vuoden Hugo-romaaniehdokkaat, joista kolmantena tuli luettua Charles Strossin Saturn's Children. Neljäs ehdokas onkin sitten vienyt melkein koko toukokuun, mutta siitä lisää myöhemmin.
Saturn's Children on ihan vinkeä avaruusooppera universumista, jossa ihmiset ovat kuolleet sukupuuttoon ja jäljellä on vain androideja. Päähenkilö Freya on luotu täyttämään kaikki ihmisten seksuaaliset tarpeet, joten hänelle ja hänen olemassaololleen on erityisen ankeaa se, että viimeinenkin ihminen kuoli ennen kuin hänet käynnistettiin. Freya päätyy mukaan monimutkaisiin juonitteluihin, joissa oikeastaan koko androidikunnan tulevaisuus on vaakalaudalla. Ja koko ajan matkustetaan kovasti.
Stross oli ihan uusi tuttavuus, ja vaikka aihe/tyyli on mielenkiintoinen, niin jotenkin Saturn's Childreniin oli vaikea päästä mukaan. Hankala sanoa mistä se johtuu: Freya on hyvin "inhmillinen" hahmo ja hänen eksistentialistinen kriisinsä on sinänsä hyvin koskettava. Stross käsittelee näennäisen kevyesti myös "keveitä" aiheita, kuten miten määritellään persoonallisuus ja identiteetti (ehkä jopa inhimillisyys?) sekä vapauden ja orjuuden ongelmia. Saturn's Childrenissä tapahtuu myös paljon, eikä juoni junnaa paikallaan. Tästä huolimatta "se jokin" jäi puuttumaan. Pitää siis varmasti lukea Strossilta jotain muutakin: hän on ollut Hugo-ehdokkaana niin monta kertaa (tämä on 7. romaani, joka on ehdolla), että varmasti jotain mielenkiintoista muistakin kirjoista löytyy. Eikä Saturn's Children ollut missään tapauksessa huono sekään!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment