Graham Joycen kirjoja on jostain syystä hankala löytää Suomesta, mutta islantilaisessa kirjakaupassa oli hänen nuortenkirjansa, Do the Creepy Thing. Koska matkalukeminen alkoi loppua, piti ostaa lisää luettavaa.
Do the Creepy Thing kertoo 14-vuotiaasta Cazista, joka parhaan ystävänsä Lucyn kanssa murtautuu ihmisten taloihin näiden nukkuessa, vain tuijottaakseen heitä lähietäisyydeltä (=the creepy thing). Eräänä yönä nukkuja kuitenkin herää ja Cazin elämä ei enää koskaan palaa ennalleen, häneen kun lyödään eräänlainen leima tai kirous, jonka mukana tulee muitakin omituisuuksia. Cazin elämää ei helpota sekään, että äidillä on uusi miesystävä...!
Hyvin tyypillinen nuortenkirja, monellakin tavalla. Caz on ihan sympaattinen ja realistinenkin hahmo, jonka suhtautuminen elämään ja koulunkäyntiin on varsin normaalia. Hän ei varsinaisesti ole "ongelmatapaus", ja monet pikkujutut vaikuttavat elämää suuremmilta ongelmilta, niin kuin 14-vuotiaana helposti vaikuttavatkin. Joyce kirjoittaa suhteellisen lyhyitä virkkeitä, huomattavasti "kömpelömmin" kuin Smoking Poppy-kirjassa, mikä kyllä toimii kirjan ympäristössä ja hahmoissa. Koska (?) kyseessä on nuortenkirja, on Do the Creepy Thingissä selkeä "opetus", mutta onneksi se ei ole hirvittävän ärsyttävästi korostettu. Joycen kunniaksi pitää mainita se, että hänen aikuisensa eivät ole kaikki vihollisia. Liian monissa nuortenkirjoissa kaikki aikuiset (ja etenkin opettajat!) kuvataan todella negatiivisessa valossa, ja teinihahmot osaavat ja ratkaisevat kaiken itse, tyhmien aikuisten toimiessa lähinnä hidasteina ja esteinä. Vaikka Cazin suhtautuminen muutamiin aikuisiin ympärillään on aluksi melko nihkeää, on sekin luettavissa teini-iän piikkiin, ja - ennen kaikkea - tapahtumien edetessä ja Cazin tajutessa mistä on kyse, hän oppii myös näkemään aikuiset liittolaisina ja ehkä jopa ystävinä. Tietenkään kaikki aikuiset eivät ole hyviä, mutta mustavalkoista "nuoret hyviä, aikuiset pahoja" -asettelua ei Joyce myöskään ehdota.
Ei tämä niin syvällinen ja monikerroksinen ollut kuin Smoking Poppy, mutta ehdottomasti viihdyttävä!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment