Nick Caven musiikki on - tietenkin - ollut tuttua jo vuosia, mutta romaanipuolelle Bunny Munron kuolema oli ensikosketus. Ihan mielenkiintoinen kosketus olikin, mutta kyllä biisit ovat parempia.
Bunny Munrolla ei mene erityisen hyvin. Vaimoaan sarjapettänyt mies huomaakin yhtäkkiä olevansa poikansa yksinhuoltaja, ja jotain tarvitsisi tehdä. Viinaan, huumeisiin ja naisiin menevä mies lähtee pojan kassa hankkimaan "parempaa elämää", tai ainakin jotain merkityksellistä.
Tarinan keskiössä on siis pitkälti isän ja pojan suhde, ja se, kuinka sellainen suhde voi muuttua. Bunnyn suhde poikaansa ja vastaavasti omaan isäänsä heijastaa melko traagisellakin tavalla elämän raadollisuutta. Bunny yrittää epätoivoisesti olla pojalleen parempi isä, tajuamatta pojan jatkuvaa ihailua (herää myös kysymys ketä Bunny Munroa kirjan nimi tarkoittaa...). Caven päähenkilö on oikein kunnon antisankari, ja kaikesta limaisuudestaan huolimatta sympaattinen ja kannustettavakin hahmo. Kirjassa on jotenkin sellainen amerikkalainen "road-movie" -fiilis, ja välillä tuleekin aina yllätyksenä se tosiasia, että Britanniassa tässä ollaan. Osa tekstistä on huvittavaa, osa kammottavaa ja paikoitellen - ikävä kyllä - hieman heikkoakin. Etenkin keskivaiheen tienoilla Cave jää hieman junnaamaan paikoilleen, ja Bunnyn naisseikkailuita selostetaan enemmän kuin oikeastaan olisi edes juonen tai tematiikan kannalta tarpeen.
Tästä huolimatta, Bunny Munron kuolema kannattaa lukea. Cave toimii ehkä paremmin lyhyemmissä lyriikoissa, mutta ei Bunny Munro missään tapauksessa huono kirja ole!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment