Melkoisesti odotukset pettäneiden Sharing Knife -kirjojen jälkeen kynnys tarttua uuteen Miles Vorkosigan -kirjaan oli yllättävän korkea. Mutta koska kyseessä oli kuitenkin Miles (ja kun kaveritkin olivat kehuneet) niin pitihän Cryoburn sitten kuitenkin lukea.
Miles joutuu vaihteeksi ongelmiin kaukana kotoa. Kibou-dainin planeetalla tapahtuu jotain kummallista, ja kaikki tuntuu liittyvän planeetalla käytössä olevaan kryo-jäädytys-systeemiin. Miles joutuu eroon seurueestaan ja jälleen kerran saa pärjätä omillaan, tai ei aivan omillaan: 11-vuotias Jin-poika osoittautuu yllättävän suureksi avuksi. Koska Miles-kirjat yleensä ovat mielenkiintoisia juuri Milesin seikkailuiden takia, on Cryoburnkin itse asiassa menevämpi ja mukaansatempaavampi kuin edellinen osa, Diplomatic Immunity. Cryoburn onkin oikeastaan lähinnä seikkailutarina, eikä ehkä aivan niin paljon Milesin kasvutarina kuin vaikkapa Memory.
Kibou-dani oli planeettana mielenkiintoinen yhdistelmä kaukoitää ja muinaista Egyptiä. Kloonaamalla ja geenimuuntelulla saadaan aikaan vaikka mitä, jopa lemmikkisfinksejä! Tarina kerrottiin tällä kertaa kolmen eri hahmon näkökulmasta, eli Milesin lisäksi ääneen pääsivät aiemmistakin osista tuttu Roic ja Jin. Roicin näkökulma oli näistä mielenkiintoisempi, sillä hän tietenkin näki Milesin varsin eri silmin kuin Jin (tai Miles itse: on aina jännittävää nähdä miten muut hahmot päähenkilön kokevat). Cryoburn ei ole sarjan paras osa, missään tapauksessa, muttei kyllä huonoinkaan. Oli todella kiva havaita kuinka voimakas "Miles-tunnelma" siinä oli. Isoin ero Miles-sarjan ja Sharing Knife -kirjojen välillä lienee se, että jälkimmäisissä ei ole oikeastaan ollenkaan huumoria. Bujold kuitenkaan ei ole, harha-askelistaan huolimatta, kadottanut taitoaan kirjoittaa menevää ja tunteisiin vetoavaa tarinaa jossa on hyvät hahmot! Seuraavasta osasta voinee tulla hyvin, hyvin mielenkiintoinen (jos seuraavaa osaa enää tulee, ainakaan mistään ei löytynyt tietoa sellaisesta).
Cryoburn oli myös ensimmäinen kokeilu e-kirjojen parissa. Väliaikaisesti yksikätiselle e-kirja-lukija oli loistava vaihtoehto, sillä sitä saattoi pidellä yhdellä kädellä ja kääntää sivujakin samalla kädellä. Jostain syystä kirjan muotoilussa oli pientä häikkää, sillä kaikki kohdat missä olisi pitänyt olla kolme pistettä (...) olivat muodossa (.?.?.?). No, pikkujuttuhan tuo oli, muuten kyllä hyvin sujui lukeminen näinkin!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Pitkään asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen että Cryoburn jää sille "ihan kiva" tasolle pitkälti juuri siksi että Miles on kasvamisensa kasvanut ja löytänyt itsensä ja paikkansa maailmassa. Tarvittaisiin todella erityislaatuinen tragedia horjuttamaan hänen maailmaansa ja minä en itse asiassa edes haluaisi sellaista kirjaa lukea.
Mutta se Ivan -romaani, sitä minä odotan kuin kuuta nousevaa...
Enimmäkseen se oli tasoa "ihan kiva seikkailu, lisäplussaa Milesista" mutta se lopetus...
Olen yllättynyt ettet kommentoinut sitä ollenkaan.
Itse asiassa lopetuksesta en halunnut sanoa mitään ihan tarkoituksella. :)
Lopetus kuitenkin oli ehkä se "jokin", mikä palautti lopullisesti mieleen miksi Miles-kirjoista pidin. Siitä on vaikea puhua spoilaamatta kauheasti, mutta pidin tavasta jolla asia oli hoidettu. Se, pidinkö itse lopetuksesta, onkin ihan eri asia, mutta... :) (Tämä voisi olla nyt samalla viittaus Sarinkin kommenttiin.)
Ivan-romaania taas en itse odota. Minulle Ivan oli parhaimmillaan silloin, kun häntä käsiteltiin Miles-suodattimen läpi. Siksi ehkä en ole niin ihastunut Civil Campaigniin kuin monet muut.
Post a Comment