Vakavammasta kirjallisuudesta takaisin urbaanin fantasian pariin. Tosin kovin, kovin vakavia ollaan myös Martin Millarin kirjassa Lonely Werewolf Girl, etenkin nimihenkilö.
Yksinäinen teini-ihmissusityttö Kalix pakenee Lontooseen yritettyään tappaa isänsä, ihmissusiklaanin johtajan (thane?). Kohta ihmissusilla onkin käsissään uuden johtajan valinta, ja Kalixin teot nivoutuvat olennaisesti siihen, mitä itse kukin klaanilainen äänestää. Selviääkö häädetty Kalix edes hengissä johtajan vaihdoksesta? Muissa (monissa muissa!) juonissa seurataan mm. ihmissusi-vaatesuunnittelijan epätoivoista kanssakäymistä tulielementaalin kanssa, kahden rapajuopon ihmissuden bändiambitioita sekä Kalixin ihmisystävien ihmissuhdesotkuja.
Tarinaa ja hahmoja siis riittää. Suurin osa hahmoista on varsin hauskoja (Kalix on tässä poikkeus: hän on vain angstinen ja rasittava), mutta juonet junnaavat paikallaan. Samankaltaisia tapahtumia piisaa ja Millar toistaa itseään aivan liian paljon. Hahmogalleriasta on myös ajoittain hieman hankala pitää lukua. Lonely Werewolf Girl on kuitenkin varsin hupaisa kirja, ja sen käsittelemä yliluonnollisten Skotlanti ja Lontoi ovat ihan kiintoisia paikkoja. Jos tästä olisi leikannut pois n. 150 sivua, olisi tarina ollut sujuvampi. Editointi olisi tehnyt kirjalle hyvää.
(Niin, tämä on siis sama kirjailija, jonka Martin Scott -nimellä kirjoittama Thraxas voitti World Fantasy Awardin... Lonely Werewolf Girl on, hyvässä ja pahassa, varsin erilainen!)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Kuulostaa muuten kiinnostavalta, vaikka vähän junnaisikin paikoillaan.
Muotisuunnittelija ihmissusi ? :D Eipä sen puoleen, voihan aina lukea myös vähän huonomman arvostelun
saaneita, eikö?
Millaisia muuten muut hahmot olivat?
Joo, muotisuunnittelija ihmissusi oli ihan suosikkejani. :) Suurin osa hahmoista oli hieman yksiulotteisia hekin: ihmissusien raivostumisesta otettiin kyllä ihan kaikki irti. Toivottavasti hahmoihin saataisiin hieman lisää persoonallisuutta jatko-osissa, nyt osa jäi vähän ohuiksi. Kyllä tämän tosiaan ihan mielellään luki, mutta jotenkin nimen ja teeman perusteella odotti hieman enemmän. Ihmissusipuolella esim. Carrie Vaughn'in Kitty-kirjat (ihmissusi nimeltä Kitty...) ovat parempia.
Post a Comment