Robert Charles Wilsonin Julian Comstock: A Story of 22nd-Century America ei voittanut Hugoa, mutta oli ehdolla. Kun tuli mahdollisuus lukea se, pitihän se käyttää.
Tarina kertoo siis Julian Comstockista, tosin parhaan ystävän Adamin näkökulmasta kerrottuna. Julianin setä, USA:n presidentti, murhauttaa Julianin isän pelätessään tämän havittelevan valtaa itselleen. Julianiin ei tietenkään myöskään suhtauduta erityisen hyvin. Tarinan alussa Julian ja Adam ovat vielä nuoria, ja kertomus seuraakin heitä läpi sodan ja vallankumouksen.
Kirjan alku oli tosi lupaava, ja Wilsonin dystopia-viktoriaaninen tulevaisuus oli oikein mielenkiintoisen oloinen. Sota Labradorilla kiinnosti sekin (tosin Euroopan tilanteesta olisi voinut kertoa vielä enemmänkin). Mutta loppua kohti kiinnostus hiipui. Tarina on aivan liian pitkä, ja Adamin naiviuus alkaa käydä nopeasti hermoille (naivin ja tyhmän välillä on ero, ja Adam liukastelee aina sille väärälle puolelle). Julianin intohimo, Charles Darwin, vaikuttaa sekin päälleliimatulta ja etenkin hänen suunnittelemansa elokuva jää aivan irralliseksi. Ei siis ihme, ettei Hugoa tällä irronnut, kokonaisuus on loppujen lopuksi varsin keskinkertainen. Alku lupasi parempaa.
Sunday, November 21, 2010
Sunday, November 7, 2010
Lois McMaster Bujold: Horizon
Lois McMaster Bujoldin Sharing Knife -sarjan 3.osa jäi jotenkin väliin (ja ostamatta), joten seurasi loikka suoraan 4.osaan. Melko paljon sarjasta kertoo se, että 3.osan väliinjättäminen ei haitannut tarinan seuraamista mitenkään.
Horizonissa Dag on päättänyt ryhtyä parantajaksi ja etsii opettajaa. Fawn tukee miestään opinnoissaan, ja yhdessä matkataan taas aika paljon. Matkalla vastaan tulee niin vanhoja tuttuja, uusia kavereita kuin öttiäisiäkin ("blight"). Osan kanssa tapellaan, osan ei.
Ei voi uskoa, että sama kirjailija on kirjoittanut viihdyttävät ja ajatuksiakin herättäneet Miles Vorkosigan-romaanit. Horizon junnasi paikallaan, koko edeltävä sarja ehdittiin kerrata kirjan aikana, eivätkä päähenkilöt vieläkään oikein vakuuta. Ihan hyvä, että tuli luettua, mutta ei tästä oikein mihinkään ole. Ensimmäisten osien romanttinen fantasia -aspektikin on aika hyvin tässä vaiheessa jo ohitettu. Blääh. Viidenteen osaan (jos sellainen tulee; tähänkin tarinan voisi lopettaa) tuskin tulee enää tartuttua.
Horizonissa Dag on päättänyt ryhtyä parantajaksi ja etsii opettajaa. Fawn tukee miestään opinnoissaan, ja yhdessä matkataan taas aika paljon. Matkalla vastaan tulee niin vanhoja tuttuja, uusia kavereita kuin öttiäisiäkin ("blight"). Osan kanssa tapellaan, osan ei.
Ei voi uskoa, että sama kirjailija on kirjoittanut viihdyttävät ja ajatuksiakin herättäneet Miles Vorkosigan-romaanit. Horizon junnasi paikallaan, koko edeltävä sarja ehdittiin kerrata kirjan aikana, eivätkä päähenkilöt vieläkään oikein vakuuta. Ihan hyvä, että tuli luettua, mutta ei tästä oikein mihinkään ole. Ensimmäisten osien romanttinen fantasia -aspektikin on aika hyvin tässä vaiheessa jo ohitettu. Blääh. Viidenteen osaan (jos sellainen tulee; tähänkin tarinan voisi lopettaa) tuskin tulee enää tartuttua.
Friday, October 22, 2010
Jim Butcher: Small Favor
Iski sitten aikamoinen arvostelukirjasuma, siksi on ollut täällä hieman taukoa. Mutta Jim Butcherilla jatketaan taas, peräti 10. Harry Dresden -kirja Small Favor.
Chicagossa on kylmä. Poikkeuksellisen kylmä. Pakkasen takana on Talven Kuningatar Mab, joka haluaa Harryn tekevän hänelle pienen palveluksen. Koska Harry on pari palvelusta velkaa, ei siitä oikein voi kieltäytyäkään. Ja niin ollaan taas pian sotkeuduttu varsin syvälle demonien ja keijujen maailmaan.
Vauhtia piisaa tässä osassa, ja - tässäkin - aiemmista osista tuttuja hahmoja palaa takaisin pelikentälle. Pieni kertaaminen olisi voinut tehdä ihan terää. Onneksi Harry kertoilee lukijalle muistinvirkistysyksityiskohtia, mikä voi olla hyvin ärsyttävää, jos ne kaikki aiemmista osista muistaa. Tällä kertaa tehdään taas muutamia isompia päätöksiä, jotka epäilemättä vaikuttavat taas jatko-osissa. Vaikka kaikki meneekin perinteiseen tapaan varsin pitkälti päin mäntyä, on lopussa kuitenkin ehkä jopa jotain poikkeuksellisen positiivista. Ehkä. Small Favorisissa esiintyivät muuten varsin loistavat otukset, eli ne kolme kiliä, jotka ylittivät peikkosillan (Billy Goats Gruff). Eivät tosiaan olleet mitään tavallisia kilejä! Myös pääpahis on varsin onnistunut ja mieleenpainuva, eikä Harry taaskaan tietenkään helpolla pääse.
Omaperäistä? Ei enää tässä vaiheessa. Viihdyttävää? Edelleen. Jatkoa? Eiköhän.
Chicagossa on kylmä. Poikkeuksellisen kylmä. Pakkasen takana on Talven Kuningatar Mab, joka haluaa Harryn tekevän hänelle pienen palveluksen. Koska Harry on pari palvelusta velkaa, ei siitä oikein voi kieltäytyäkään. Ja niin ollaan taas pian sotkeuduttu varsin syvälle demonien ja keijujen maailmaan.
Vauhtia piisaa tässä osassa, ja - tässäkin - aiemmista osista tuttuja hahmoja palaa takaisin pelikentälle. Pieni kertaaminen olisi voinut tehdä ihan terää. Onneksi Harry kertoilee lukijalle muistinvirkistysyksityiskohtia, mikä voi olla hyvin ärsyttävää, jos ne kaikki aiemmista osista muistaa. Tällä kertaa tehdään taas muutamia isompia päätöksiä, jotka epäilemättä vaikuttavat taas jatko-osissa. Vaikka kaikki meneekin perinteiseen tapaan varsin pitkälti päin mäntyä, on lopussa kuitenkin ehkä jopa jotain poikkeuksellisen positiivista. Ehkä. Small Favorisissa esiintyivät muuten varsin loistavat otukset, eli ne kolme kiliä, jotka ylittivät peikkosillan (Billy Goats Gruff). Eivät tosiaan olleet mitään tavallisia kilejä! Myös pääpahis on varsin onnistunut ja mieleenpainuva, eikä Harry taaskaan tietenkään helpolla pääse.
Omaperäistä? Ei enää tässä vaiheessa. Viihdyttävää? Edelleen. Jatkoa? Eiköhän.
Sunday, September 26, 2010
Jim Butcher: White Night
Pitkän tauon jälkeen palaaminen Dresden files -sarjan pariin. Pieni kertaaminen olisi voinut tehdä terää, muutamat sivuhenkilöt olivat ehtineet jo unohtua.
Chicagossa on taas ongelmia, kuinka ollakaan. Joku tappaa noitia, ts. "vähäisempiä" magian harjoittajia, ja haluaa selvästi Harry Dresdenin tutkivan asiaa. Ikävästi näyttää siltä, että Harryn oma velipuoli olisi sotkeentunut asiaan, ja niinpä veljen nimeä pitää lähteä puhdistamaan. Vampyyrien valtataistelu pörrää taustalla ja edellisen osan Langennut yrittää sekin nostaa rumaa päätään. Kaiken muun hyvän lisäksi Harrylla on nyt oppilas, josta myös pitää pitää huolta.
Paljon tapahtuu, ja kerronta on todella tiivistä. Harrylle ei juuri jää aikaa hengittää ja taas pitää tehdä ikäviä päätöksiä. Tällä kertaa mukana on myös hieman flashbackeja Harryn menneisyyteen, sillä mukana on muutama aiemmista kirjoista tuttu sivuhahmo (joiden muistaminen tässä vaiheessa alkoi olla hankalaa). Harrylla ei ole näköjään mennyt kovin hyvin aiemminkaan. Koska edellisestä Dresden files -kirjasta oli jo pitkä aika, tuntuivat Harryn seikkailut ja jopa Butcherin huumori taas aika raikkailta, ja heti teki mieli lukea lisää. Mutta ensin pitää lukea arvostelu- ja Kuvastaja-kirjoja.
Chicagossa on taas ongelmia, kuinka ollakaan. Joku tappaa noitia, ts. "vähäisempiä" magian harjoittajia, ja haluaa selvästi Harry Dresdenin tutkivan asiaa. Ikävästi näyttää siltä, että Harryn oma velipuoli olisi sotkeentunut asiaan, ja niinpä veljen nimeä pitää lähteä puhdistamaan. Vampyyrien valtataistelu pörrää taustalla ja edellisen osan Langennut yrittää sekin nostaa rumaa päätään. Kaiken muun hyvän lisäksi Harrylla on nyt oppilas, josta myös pitää pitää huolta.
Paljon tapahtuu, ja kerronta on todella tiivistä. Harrylle ei juuri jää aikaa hengittää ja taas pitää tehdä ikäviä päätöksiä. Tällä kertaa mukana on myös hieman flashbackeja Harryn menneisyyteen, sillä mukana on muutama aiemmista kirjoista tuttu sivuhahmo (joiden muistaminen tässä vaiheessa alkoi olla hankalaa). Harrylla ei ole näköjään mennyt kovin hyvin aiemminkaan. Koska edellisestä Dresden files -kirjasta oli jo pitkä aika, tuntuivat Harryn seikkailut ja jopa Butcherin huumori taas aika raikkailta, ja heti teki mieli lukea lisää. Mutta ensin pitää lukea arvostelu- ja Kuvastaja-kirjoja.
Saturday, September 11, 2010
David Eagleman: SUM: Fourty tales from the Afterlives
Sum on yhtä aikaa syvällinen, masentava, hauska ja toivoa antava. David Eagleman on kehittänyt neljäkymmentä lyhyttä kuvausta siitä, millaista kuoleman jälkeinen elämä voisi olla.
Osa tarinoista on uskonnollissävytteisiä, osa tietenkään ei. Kaikissa yhteistä on se, että kuoleman jälkeen todellakin on jotakin, on se sitten hyvää tai pahaa. Tai hyvää, joka vaikuttaa pahalta tai päinvastoin. Mitään perinteistä ei Eaglemanin kuvitelmista löydy, vaan hän on nimenomaan lähtenyt pohdiskelemaan muita vaihtoehtoja. Eli tavallaan spefiä... Mielenkiintoisesti Wikipedian mukaan Sum on saanut suosiota sekä ateistien että uskovaisten parissa, mikä tietenkin kertoo siitä, että Eagleman on jossain onnistunut!
Sum olisi varmasti toiminut paremmin pienempinä palasina luettuna, eikä kerralla tenttivalvonnassa ahmaistuna. Mutta oikein suositeltava pieni/suuri kirja, jota jää miettimään pitkäksi aikaa.
Osa tarinoista on uskonnollissävytteisiä, osa tietenkään ei. Kaikissa yhteistä on se, että kuoleman jälkeen todellakin on jotakin, on se sitten hyvää tai pahaa. Tai hyvää, joka vaikuttaa pahalta tai päinvastoin. Mitään perinteistä ei Eaglemanin kuvitelmista löydy, vaan hän on nimenomaan lähtenyt pohdiskelemaan muita vaihtoehtoja. Eli tavallaan spefiä... Mielenkiintoisesti Wikipedian mukaan Sum on saanut suosiota sekä ateistien että uskovaisten parissa, mikä tietenkin kertoo siitä, että Eagleman on jossain onnistunut!
Sum olisi varmasti toiminut paremmin pienempinä palasina luettuna, eikä kerralla tenttivalvonnassa ahmaistuna. Mutta oikein suositeltava pieni/suuri kirja, jota jää miettimään pitkäksi aikaa.
Sunday, September 5, 2010
Alan Moore: The League of Extraordinary Gentlemen: Black Dossier
Alan Mooren The League of Extraordinary Gentlemen: Black Dossier -sarjakuvaa ei valitettavasti ole julkaistu USA:n ulkopuolella (eli tuskin tulee suomeksikaan), mutta onneksi on mahdollisuus lainata kavereilta... Black Dossierissa on myös sen verran sarjakuvallisia kikkailuita (3-lasit vaativia kuvia, TijuanaBible-henkisiä lehtiä) että sen suomeksi julkaisu voisi olla melko tyyristä.
Black Dossier sijoittuu tavallaan osien 2 ja 3 väliin (jotka on siis molemmat suomennettu) ja kertoo melko kattavasti Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liigan synnystä, menneisyydestä ja jopa tulevaisuudestakin. Moore nivoo Liigan historian Englannin ja Yhdysvaltojen historiaan ja heittää mukaan mausteeksi lovecraftilaisia lonkeroita. Shakespeare, Kerouac ja P.H.Wodehouse - kaikilta löytyy Mooren mukaan Liiga-tarinoita!
Black Dossier on perinteinen Moore tarina siinä, että intertekstuaalisuutta ja mystiikkaa riittää! Toisin kuin monet muut Mooren kertomukset, se on paikoitellen jopa hysteerisen hauska (Bertie Wooster -pätkä oli aivan loistava!). Black Dossier avasi myös monia sellaisia asioita, jotka pelkän 1910-sarjakuvan jäljiltä olivat jääneet epäselviksi, eli selvästi tarinalla on kokonaisuudessa paikkansa.
Black Dossier sijoittuu tavallaan osien 2 ja 3 väliin (jotka on siis molemmat suomennettu) ja kertoo melko kattavasti Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liigan synnystä, menneisyydestä ja jopa tulevaisuudestakin. Moore nivoo Liigan historian Englannin ja Yhdysvaltojen historiaan ja heittää mukaan mausteeksi lovecraftilaisia lonkeroita. Shakespeare, Kerouac ja P.H.Wodehouse - kaikilta löytyy Mooren mukaan Liiga-tarinoita!
Black Dossier on perinteinen Moore tarina siinä, että intertekstuaalisuutta ja mystiikkaa riittää! Toisin kuin monet muut Mooren kertomukset, se on paikoitellen jopa hysteerisen hauska (Bertie Wooster -pätkä oli aivan loistava!). Black Dossier avasi myös monia sellaisia asioita, jotka pelkän 1910-sarjakuvan jäljiltä olivat jääneet epäselviksi, eli selvästi tarinalla on kokonaisuudessa paikkansa.
Tuesday, August 31, 2010
Matthew Stover: Heroes Die
Synkästä nimestään huolimatta Matthew Stoverin Heroes Die ei ole aivan järkyttävän synkkä. Melko väkivaltainen, tosin...
Cain on seikkailija Overworldissa, joka on melko perinteinen fantasiamaailma. Oikeasti hän on kuitenkin näyttelijä Hari Michaelson, joka on - näyttelijätovereineen - lähtetty Maasta "seikkailemaan" Overworldiin. Harin seikkailuita näytetään sitten kalliina tosiTV:nä Maassa. Harin vaimo on kadonnut Overworldissa ja - televisioyhtiön toiveista välittämättä - Hari lähtee tätä pelastamaan. Nopeasti käy ilmi, että suositunkin sankarin henki voi olla höllässä kun rahasta on kyse.
Stover yhdistää ihan hauskasti scifiä ja fantasiaa (Overworld on selvää fantasiaa, mutta teknologia, jolla sinne päästään ja sieltä lähetykset ihmisille saadaan melko scifiä). Väkivalta on melko graafista ajoittain, mutta - ehkä erästä kidutuskohtausta lukuunottamatta - överiksi ei onneksi juuri mene. Stoverin luoma maailma on myös mielenkiintoinen dystopia, jossa syntyperä on kaikki kaikessa ja ainoastaan Näyttelijöillä on ehkä mahdollisuus päästä parempaan asemaan (mikä on melko pelottavan lähellä nykypäivän tosiTV-kuvioita). Hieman ehkä tuo sankarin "Hari Cain" -nimi herätti hilpeyttä, mutta onneksi sitä ei tässä vielä kauheasti alleviivattu. Varsin viihdyttävää, eiköhän tätä tule luettua lisääkin jossain vaiheessa.
Cain on seikkailija Overworldissa, joka on melko perinteinen fantasiamaailma. Oikeasti hän on kuitenkin näyttelijä Hari Michaelson, joka on - näyttelijätovereineen - lähtetty Maasta "seikkailemaan" Overworldiin. Harin seikkailuita näytetään sitten kalliina tosiTV:nä Maassa. Harin vaimo on kadonnut Overworldissa ja - televisioyhtiön toiveista välittämättä - Hari lähtee tätä pelastamaan. Nopeasti käy ilmi, että suositunkin sankarin henki voi olla höllässä kun rahasta on kyse.
Stover yhdistää ihan hauskasti scifiä ja fantasiaa (Overworld on selvää fantasiaa, mutta teknologia, jolla sinne päästään ja sieltä lähetykset ihmisille saadaan melko scifiä). Väkivalta on melko graafista ajoittain, mutta - ehkä erästä kidutuskohtausta lukuunottamatta - överiksi ei onneksi juuri mene. Stoverin luoma maailma on myös mielenkiintoinen dystopia, jossa syntyperä on kaikki kaikessa ja ainoastaan Näyttelijöillä on ehkä mahdollisuus päästä parempaan asemaan (mikä on melko pelottavan lähellä nykypäivän tosiTV-kuvioita). Hieman ehkä tuo sankarin "Hari Cain" -nimi herätti hilpeyttä, mutta onneksi sitä ei tässä vielä kauheasti alleviivattu. Varsin viihdyttävää, eiköhän tätä tule luettua lisääkin jossain vaiheessa.
Subscribe to:
Posts (Atom)