Syksyn vampyyribuumi jatkuu, tällä kertaa uudelleenluvussa vampyyrigenreä aikanaan merkittävästi (ja pysyvästi!) uudistanut Anne Ricen Interview with the Vampire.
Juonikuvaus ei liene tarpeen... eipä tässä paljoa juonta olekaan. Louis-niminen vampyyri kertoo elämästään New Orleansissa 1800-luvulla ja Pariisissa hieman myöhemmin. Louisin elämään liittyvät olennaisesti hänet luonut vampyyri Lestat ja lapsivampyyri Claudia.
Interview with the Vampire on yksi ensimmäisistä vampyyriromaaneista, joissa vampyyri on päähenkilönä ja suorastaan sympaattinen, säälittäväkin olento (Louis osaa kitistä kohtalostaan aika paljon). Rice käsittelee peto vs. ihminen -teemaa huomattavasti paremmin kuin monet seuraajansa, ja vaikka Louis onkin ns. hyvä vampyyri, on hän selvästi kuitenkin vampyyri, jonka on juotava verta ja tapettava ihmisiä (aspekti, joka monilta moderneilta vampyyreiltä puuttuu). Lestat on enemmänkin "paha" vampyyri, ja moraalittomuudessaan ajoittain ihastuttava (Claudiasta puhumattakaan). Rice kuvailee myös kauniisti sekä New Orleansia että Pariisia, että ennen kaikkea ajan kulkua ja muutosta. Aika kulkee, kaikki muuttuu, ainoastaan vampyyrit pysyvät samanlaisina ikuisesti. Kerronta on muutenkin erityisen kaunista, hidastempoista tosin, mikä saattaa ärsyttää joitain. Eikä muuten ole ihme, että Ricen vampyyrejä on pidetty varsin homoeroottisina: kirjassa on toki paljon rakkautta, mutta ns. heterosuhteita ei tunnu olevan ainuttakaan. Erityisen graafista kuvaus ei kuitenkaan ole, vaan enemmänkin vihjattua.
Yllättävän hyvin tämäkin klassikko on aikaa kestänyt, ja vaikka Anne Ricen myöhemmästä tuotannosta osa on aika heikkoa kamaa, on Interview with the Vampire edelleen vampyyrigenren klassikko, jota pitää suositella kaikille vampyyrien ystäville.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment