C.J. Cherryh: Cyteen

Vaikka Downbelow Station ei juurikaan uponnut, piti Cyteen silti lukea, sillä se on "pakollista luettavaa" sisältävällä Hugo-voittaneiden kirjojen listalla. Downbelow Station ei olisikaan ollut välttämätön Cyteenin lukemiselle (mutta sekin on samalla listalla).

Ariane Emory on Cyteenin voimakkain henkilö, niin poliittisesti kuin tutkimuspuolellakin. Hänellä on luonnollisesti paljon vihollisia, ja ehkei kovin yllättäen Ariane murhataan. Koska Cyteenin maailmassa ihmisten fyysinen kloonaus on arkipäivää, päätetään myös Ari kloonata, mutta sillä erotuksella yleiseen lasten kloonaukseen, että uusi klooni yritetään kasvattaa niin paljon vanhan Arianen kaltaiseksi kuin vain mahdollista. Pääajatuksena tietenkin se, että Arianen ominaisuudet ja tieto kloonautuisivat myös.

Cyteenin maailma oli mielenkiintoinen. Ihmisten lisäksi kloonataan "azi"-nimisiä, lähes-ihmisiä. Kloonausprosessi on sama, mutta siinä missä ihmislapsia kasvattavat vanhemmat, azit oppivat tarvitsemansa taidot nauhojen avulla. Tässä onkin suuri ero: azit ovat superluotettavia, lähes orjia, mutta kuitenkin geneettisesti käytännössä ihmisiä. Azista ihmiseksi muutos on myös mahdollista "viimeisen nauhan" avulla. Myös hahmot olivat kiinnostavia. Ari itse oli ihan OK, mutta Justin (Arin pahimman vihollisen kloonattu poika) oli erityisen mielenkiintoinen. Justinin ja Grantin (azi) suhde toimi myös hyvin, ja koko ajan odotti Justinin ja "uuden" Arin väistämätöntä yhteentörmäystä.

Kirjan rakenne oli hieman kummallinen: tarina ei tuntunut oikein pääsevän käyntiin, sitten se eteni nopeasti, loppupuolella oli vähän (ehkä tarpeellistakin) tyhjäkäyntiä ja aivan loppu tuntui kiirehdityltä. OK, Cyteeniin on vielä toki jatko-osia (ja samaan maailmaan sijoittuu paljon muitenkin kirjoja), eli tämä selittää miksi kirja loppui niin kuin loppui, mutta näin "yksittäisenä" luetuksi kirjaksi se jäi hieman kaivertamaan. Cyteen oli kuitenkin paljon mielenkiintoisempi kuin Downbelow Station, mutta ehkä jatkossa kokeilen Cherryhiltä taas fantasiaa.