Jim Butcher: Codex Alera

Poikkeuksellisesti nyt koko sarja yhdellä kertaa, eli Jim Butcherin Codex Alera (joka koostuu kirjoista Furies of Calderon, Academ's Fury, Cursor's Fury, Captain's Fury, Princep's Fury ja First Lord's Fury).

Aleran valtakuntaa uhkaavat vaarat monilta suunnilta: Marat'it, Canim'it, jäämiehet ja sisäiset kähinät, mutta kaikki nämä täytyy unohtaa vielä suuremman vihollisen edessä. Saaga keskittyy teini-ikäisen orpopojan, Tavin, aikuistumiseen ja sankariksi kasvamiseen. Tavin lisäksi seurataan muutamaa muuta tärkeää näkökulmahahmoa, jotka osaltaan valottavat Aleran antiikin Roomaa muistuttavaa maailmaa.

Lähtökohta on siis niin perinteinen ettei paremmasta väliä. Orpo maalaispoika, joka on vielä oman maailmansa mittapuulla "heikkolahjainen": kaikki muut aleralaiset osaavat hallita eri elementteihin yhdistettyjä olentoja, Furyja. Mutta ei Tavi. Tarinan aikana selvitää tietenkin miksi Tavi on näin erikoislaatuinen, eikä tarina varsinaisesti kovin yllätyksellinen ole. Butcherin elementteihin (no, melkein) sidottu "magiasysteemi" (eli ne Furyt) on ihan mielenkiintoinen (vaikka mieleen juolahtikin muutama japanilainen konsoliroolipeli), ja suurin osa hahmoista ihan siedettäviä. Tarinaa kerrotaan kivasti sekä "hyvien" että "pahojen" puolelta. Hieman tuntuu kuitenkin siltä, että sarjassa on "monster-of-the-book" -rakenne, eli joka kirjassa taistellaan jonkun rodun kanssa ja taistelut ovat aina vain suurempia ja verisempiä. Herää myös kysymys kuinka paljon taistelukuntoista porukkaa Alerassa oikein on: ruumiita tulee taistelukentällä sellaiseen tahtiin että heikompia hirvittää! Tosin tässä on myös yksi sarjan suurista heikkouksista (ja nyt seuraan SUURI SPOILERI LOPPURATKAISUSTA): Butcher ei tunnu uskaltavan tapattaa päähenkilöitään. Sivuhahmoja ja ennen kaikkea nimetöntä massaa kaatuu, mutta muita ei.

Toinen iso ongelma on Butcherin tyylissä. Codex Alera on hyvin, hyvin perinteistä korkeaa fantasiaa. Sitä ei tietenkään pitäisi verrata Butcherin toiseen sarjaan (Dresden files), mutta valitettavasti kerronta on siellä puolella sujuvampaa ja ennen kaikke humoristisempaa. Alerassa ollaan kovin vakavia, ja tuntuu siltä että joka kirjaan on pistetty yksi humoristinen vuorosana. Ei oikein jaksa toimia. Tästä huolimatta, jotain hyvää sarjassa on oltava, ne tuli kuitenkin kaikki luettua. Osa hahmoista kiinnosti oikeasti (Max, Kitai, Lady Invidia) ja oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä veisiko Butcher fantasia-kliseensä loppuun asti. Näitä tuskin tulee kuitenkaan luettua uudestaan, toisin kuin Dresden files.