Taas con-kunniavieraan kirja, tällä kertaa Oslo Science Fiction Festival'in, Iain M. Banksin esikoisromaani, Consider Phlebas.
Banks esittelee jo ensimmäisessä romaanissaan Kulttuurin, mikä onkin kantava teema myöhemmissäkin kirjoissa. Ihmisten ja tietoisten koneiden "yhteismaailma," joka pitää muita vähempiarvoisina ja on sodassa useampaa muuta maailmaa vastaan. Consider Phlebasin päähenkilö, Horza, on vankkumaton Kulttuurinvihaaja ja hänen tehtäväkseen tuleekin käydä nappaamassa Kulttuurista hetkeksi karannut Mieli (Mind) muiden kansojen hyödynnettäväksi.
Player of Games ei napannut Banksilta eikä kyllä oiken tämäkään. Tässä tunnuttiin vain lentävän kiireellä paikasta toiseen ja etenkin aluksi tarina eteni liian avaruusoopperamaisesti (avaruusooppera on oikein hyvä juttu, mutta ei silloin kun odottaa jotakin muuta). Loppua kohti tunnelma tiivistyi ja tarina parani: loppukohtaus planeetalla olisi toiminut tosi hyvin novellina tai pienoisromaanina. Hm, pitää ehkä yrittää vielä jotakin Iain M. Banksilta ennen tuota conia, Iain Banksin (ilman M-kirjainta) töistä kyllä pidän... ja olisihan se noloa scifi-conissa mainita pitävänsä lähinnä niistä ei-scifi-kirjoista!
Sunday, June 22, 2008
Thursday, June 19, 2008
Lois McMaster Bujold: Sharing Knife: Legacy
Miksi, oi miksi, Bujold ei voi kirjoittaa jatkoa "Chalion-sarjaansa" vaan vääntää näitä romanttisia fantasiaromaaneja? OK, tällä kertaa pettymys ei ollut niin suuri, kun osasi odottaa kirjan olevan romanttista "roskaa", mutta...
Fawnin ja Dagin tarina siis jatkuu Sharing Knife sarjan osassa 2, Legacy. Tällä kertaa ollaan Dagin kotipaikassa, jossa hänen maalaismorsiotaan ei katsota erityisen hyvällä. Vähän taistellaan taas pahoja otuksia vastaan, mutta melko vähän tässä tapahtuu. Paljon käytetään aikaa Dagin kotipaikan tapojen kuvaukseen, mikä on sinänsä mielenkiintoista, mutta hieman väliosalta tämä tuntuu. Ihan viihdyttävää, mutta samalta kirjailijalta on tullut luettua monta niin paljon parempaakin kirjaa, että latteaksi jäin.
Isoin huijaus tässä tosin on se, että sarjan 1.osan kannessa lukee, varsin selkeästi että kyseessä on 2.osainen sarja... ja tässä osassa mainostetaan jo 3.osaa. Toivottavasti kyseessä on toinen kaksiosainen sarja, jolla ei ole juonellisesti liikaa tekemistä näiden kanssa, mutta...
Fawnin ja Dagin tarina siis jatkuu Sharing Knife sarjan osassa 2, Legacy. Tällä kertaa ollaan Dagin kotipaikassa, jossa hänen maalaismorsiotaan ei katsota erityisen hyvällä. Vähän taistellaan taas pahoja otuksia vastaan, mutta melko vähän tässä tapahtuu. Paljon käytetään aikaa Dagin kotipaikan tapojen kuvaukseen, mikä on sinänsä mielenkiintoista, mutta hieman väliosalta tämä tuntuu. Ihan viihdyttävää, mutta samalta kirjailijalta on tullut luettua monta niin paljon parempaakin kirjaa, että latteaksi jäin.
Isoin huijaus tässä tosin on se, että sarjan 1.osan kannessa lukee, varsin selkeästi että kyseessä on 2.osainen sarja... ja tässä osassa mainostetaan jo 3.osaa. Toivottavasti kyseessä on toinen kaksiosainen sarja, jolla ei ole juonellisesti liikaa tekemistä näiden kanssa, mutta...
Wednesday, June 11, 2008
Mike Carey: Neil Gaimanin Neverwhere
Olipas kummallinen otsikko ("Bram Stocker's Dracula"), mutta olkoon. Siis sarjakuvaa, Mike Careyn käsikirjoittama ja Glenn Fabryn kuvittama sarjakuvaversio Neil Gaimanin alunperin kirjoittamasta/käsikirjoittamasta romaanista/televisiosarjasta Neverwhere.
Suhteellisen uskollinen tarina alkuperäiselle teokselle onkin. Muutama juttu on jätetty pois (Lamiaa hieman kaipasin), mutta pääpiirteittäin homma toimii. Jotkut jutut näyttävät tietty vielä paremmilta kuin televisiosarjassa, ainakin Lontoon Peto on varsin komea otus piirettynä. OK, olen ehkä yksi niistä noin kolmesta ihmisestä maailmassa, jonka mielestä BBC:n sarja oli onnistunut, ja siksi osa sarjakuvan hahmoista näytti vähän vääriltä (Anestesia, esimerkiksi).
Käännökset olivat osittain vanhat, osittain uudet. Osa kalskahti kummasti korvaan, esimerkiksi Old Bailey jupisemassa itsekseen Kalevalaa... ja paljon oli jätetty kääntämättä: Lady Door oli edelleen Lady Door. No, eipä se paljon haitannut.
Olisi tietty kiva lukea taas Gaimanin käsikirjoittamaan sarjakuvaa, mutta kyllä Carey ihan hyvää työtä tässä on tehnyt!
Suhteellisen uskollinen tarina alkuperäiselle teokselle onkin. Muutama juttu on jätetty pois (Lamiaa hieman kaipasin), mutta pääpiirteittäin homma toimii. Jotkut jutut näyttävät tietty vielä paremmilta kuin televisiosarjassa, ainakin Lontoon Peto on varsin komea otus piirettynä. OK, olen ehkä yksi niistä noin kolmesta ihmisestä maailmassa, jonka mielestä BBC:n sarja oli onnistunut, ja siksi osa sarjakuvan hahmoista näytti vähän vääriltä (Anestesia, esimerkiksi).
Käännökset olivat osittain vanhat, osittain uudet. Osa kalskahti kummasti korvaan, esimerkiksi Old Bailey jupisemassa itsekseen Kalevalaa... ja paljon oli jätetty kääntämättä: Lady Door oli edelleen Lady Door. No, eipä se paljon haitannut.
Olisi tietty kiva lukea taas Gaimanin käsikirjoittamaan sarjakuvaa, mutta kyllä Carey ihan hyvää työtä tässä on tehnyt!
Monday, June 9, 2008
Cory Doctorow: Little Brother
Ja vielä yksi... Cory Doctorowin Little Brother -kirjaa kehuttiin monessa paikassa ja se vaikutti muutenkin mielenkiintoiselta (ja tykkään nuortenkirjoista), joten pakkohan se oli ladata...
Ja ihan mielenkiintoinen se olikin. USA post-911 (kirja sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään lähitulevaisuuteen) kärsii uuden terroristi-iskun ja ihmisten oikeuksia ja vapauksia karsitaan entisestään. Päähenkilö joutuu ns. silmätikuksi (hän on jo aiemmin kiertänyt Hallituksen Valvontaa mm. koulutietokoneestaan) ja tarttuu toimeen vapauksien takaisin saamiseksi tai ainakin väärinkäytösten paljastamiseksi. Kokonaisvaltaisena teemana onkin juuri sananvapaus, sen historia ja tietysti terrorisminvastaisten toimien ajoittainen äärimmäisyys ja päättömyys. Onko oikein lähteä oletuksesta että kuka tahansa voi olla terroristi?
Tämä on selkeästi nuoremmille lukijoille (ei kovin nuorille, tosin, lastenkirjasta ei ole kyse) suunnattu opetusromaani siitä, mitä kaikkea voi tehdä yksilönvapauden säilyttämiseksi. Miten kryptataan tietoa, miten varmistetaan että kukaan ei vakoile tietojasi yms. Ajoittain teksti onkin hieman infodumppausta, mutta onneksi erityiseen opettamiseen Doctorow ei sorru. Päähenkilön nörttitausta (kinda) on ihan vinkeä: vanhana roolipelaajana on hyvin helppo ymmärtää Vampire yms. viittaukset.
Kyllä tämä mielenkiintoinen kirja oli! Saatan hyvin käyttää tätä itsekin joskus opetuksessa: kirja oli kuitenkin sen verran ajatuksia herättävä (ja sen saa netistä...). Nyt pitäisi keksiä vielä joku fiksu kysymys tästä (tai jostain muusta Doctorowin kirjasta) ennen viikonloppua.
Ja ihan mielenkiintoinen se olikin. USA post-911 (kirja sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään lähitulevaisuuteen) kärsii uuden terroristi-iskun ja ihmisten oikeuksia ja vapauksia karsitaan entisestään. Päähenkilö joutuu ns. silmätikuksi (hän on jo aiemmin kiertänyt Hallituksen Valvontaa mm. koulutietokoneestaan) ja tarttuu toimeen vapauksien takaisin saamiseksi tai ainakin väärinkäytösten paljastamiseksi. Kokonaisvaltaisena teemana onkin juuri sananvapaus, sen historia ja tietysti terrorisminvastaisten toimien ajoittainen äärimmäisyys ja päättömyys. Onko oikein lähteä oletuksesta että kuka tahansa voi olla terroristi?
Tämä on selkeästi nuoremmille lukijoille (ei kovin nuorille, tosin, lastenkirjasta ei ole kyse) suunnattu opetusromaani siitä, mitä kaikkea voi tehdä yksilönvapauden säilyttämiseksi. Miten kryptataan tietoa, miten varmistetaan että kukaan ei vakoile tietojasi yms. Ajoittain teksti onkin hieman infodumppausta, mutta onneksi erityiseen opettamiseen Doctorow ei sorru. Päähenkilön nörttitausta (kinda) on ihan vinkeä: vanhana roolipelaajana on hyvin helppo ymmärtää Vampire yms. viittaukset.
Kyllä tämä mielenkiintoinen kirja oli! Saatan hyvin käyttää tätä itsekin joskus opetuksessa: kirja oli kuitenkin sen verran ajatuksia herättävä (ja sen saa netistä...). Nyt pitäisi keksiä vielä joku fiksu kysymys tästä (tai jostain muusta Doctorowin kirjasta) ennen viikonloppua.
Sunday, June 8, 2008
Adam Roberts: Polystom
Taas voisi luulla, että mitään ei ole tullut luettua, mutta jälleen kerran arvostelukirjat ovat vieneet aikaa (ja - totuuden nimissä - on tullut luettua hieman normaalia vähemmän, on tässä ollut "hieman" muita kiireitä).
Mutta juu, Adam Robertsilta piti lukea toinenkin kirja ja se toinen kirja oli Polystom. Polystom on paikallisen hallitsijan poika, jonka maailmankuva järkkyy kun hänen setänsä tapetaan. Itse asiassa, Polystomin juoni oli häiritsevästi samanlainen kuin On'in: päähenkilö on verrattain suojattua elämää viettänyt nuori mies, jonka elämää kohtaa suuri järkytys (maailman laidalta putoaminen/sedän kuolema). Mies/poika hämmentyy suuresti ja päätyy - osittain tarkoituksella, osittain tahattomasti - osaksi sotatoimia. Lopussa ihmetellään kaiken olemusta ja mikä maailmassa oikeastaan onkaan totta.
Ja tämä oli hieman häiritsevää. Polystomissa oli paljon hyviä juttuja (vähemmän graafista väkivaltaa kuin On'issa, vaikka hieman tässäkin sitä oli), ihmissuhdeasiat huomattavasti paremmin ja perustellummin kuvailtuja, mutta silti tuli sellainen fiilis, että vähän samasta tarinasta oli kyse. Scifi-elementti oli eri, ja se olikin tässä se mielenkiintoinen kohta. Ei tämä siis todellakaan huono ollut, ja tavallaan tekisi mieli lukea vielä joku kolmas kirja, joka toivottavasti olisi erilasempi, mutta ainakaan ennen Sweconia siihen ei ole aikaa, etenkin kun Robertsin kirjojen löytäminen Suomesta on melko mahdotonta.
Mutta juu, Adam Robertsilta piti lukea toinenkin kirja ja se toinen kirja oli Polystom. Polystom on paikallisen hallitsijan poika, jonka maailmankuva järkkyy kun hänen setänsä tapetaan. Itse asiassa, Polystomin juoni oli häiritsevästi samanlainen kuin On'in: päähenkilö on verrattain suojattua elämää viettänyt nuori mies, jonka elämää kohtaa suuri järkytys (maailman laidalta putoaminen/sedän kuolema). Mies/poika hämmentyy suuresti ja päätyy - osittain tarkoituksella, osittain tahattomasti - osaksi sotatoimia. Lopussa ihmetellään kaiken olemusta ja mikä maailmassa oikeastaan onkaan totta.
Ja tämä oli hieman häiritsevää. Polystomissa oli paljon hyviä juttuja (vähemmän graafista väkivaltaa kuin On'issa, vaikka hieman tässäkin sitä oli), ihmissuhdeasiat huomattavasti paremmin ja perustellummin kuvailtuja, mutta silti tuli sellainen fiilis, että vähän samasta tarinasta oli kyse. Scifi-elementti oli eri, ja se olikin tässä se mielenkiintoinen kohta. Ei tämä siis todellakaan huono ollut, ja tavallaan tekisi mieli lukea vielä joku kolmas kirja, joka toivottavasti olisi erilasempi, mutta ainakaan ennen Sweconia siihen ei ole aikaa, etenkin kun Robertsin kirjojen löytäminen Suomesta on melko mahdotonta.
Wednesday, May 21, 2008
Cory Doctorow: Someone comes to town, someone leaves town
Jatketaan kunniavieraslinjalla, tällä kertaan Sweconin kunniavieraan Cory Doctorowin Someone comes to town, someone leaves town.
Kirjailija itse kuvailee kirjaansa "a contemporary fantasy about wireless networking, revenge, and secrets" ja niinpä se kyllä onkin. Taustalla perhetarina (kostosta ja salaisuuksista), päällä juttua langattomista verkoista ja koko hommaa kuorruttaa melkoinen outous. Tietenkään Alanin perhe ei ole aivan tavallinen perhe, onhan hänen isänsä vuori ja äitinsä pesukone (ei, ei ainoastaan kuvainnollisesti), mutta silti perinteisiä sisaruskateuden ja rakkauden/rakkaudettomuuden motiiveja tarinassa kyllä on. Ja toisaalta myös verkostoitumisen (niin teknisen kuin ihmisten välistenkin) elementtejä, eli hyvin inhimillisiä teemoja siinäkin.
Jaa, tästä on vaikea sanoa mitään paljastamatta liikaa. Erikoinen, moderni fantasiatarina (enemmän fantasiaa kuin scifiä, sanoisin). Pidin kovasti! Aivan erilainen tämä oli kuin Down and Out In Magic Kingdom, mutta sehän on vain hyvä. Jos Someone comes to town, someone leaves town kiinnostaa, löytyy se ihan laillisesti netistäkin. Itse preferoin kirjamuotoa...
Kirjailija itse kuvailee kirjaansa "a contemporary fantasy about wireless networking, revenge, and secrets" ja niinpä se kyllä onkin. Taustalla perhetarina (kostosta ja salaisuuksista), päällä juttua langattomista verkoista ja koko hommaa kuorruttaa melkoinen outous. Tietenkään Alanin perhe ei ole aivan tavallinen perhe, onhan hänen isänsä vuori ja äitinsä pesukone (ei, ei ainoastaan kuvainnollisesti), mutta silti perinteisiä sisaruskateuden ja rakkauden/rakkaudettomuuden motiiveja tarinassa kyllä on. Ja toisaalta myös verkostoitumisen (niin teknisen kuin ihmisten välistenkin) elementtejä, eli hyvin inhimillisiä teemoja siinäkin.
Jaa, tästä on vaikea sanoa mitään paljastamatta liikaa. Erikoinen, moderni fantasiatarina (enemmän fantasiaa kuin scifiä, sanoisin). Pidin kovasti! Aivan erilainen tämä oli kuin Down and Out In Magic Kingdom, mutta sehän on vain hyvä. Jos Someone comes to town, someone leaves town kiinnostaa, löytyy se ihan laillisesti netistäkin. Itse preferoin kirjamuotoa...
Thursday, May 15, 2008
Ian McDonald: Brazyl ja Desolation Road
Kaksi kirjaa yhdellä iskulla tai postilla ainakin, eli Åconin kunniavieraan Ian McDonaldin kirjat Brazyl (jonka luin ennen conia) ja Desolation Road (jonka ostin conista ja luin sen jälkeen). Myös samaisen kirjailijan ensimmäinen (DR) ja viimeisin (B) kirja.
Brazyl jatkoi monella tavalla samoilla linjoilla River of Gods'in kanssa. Samantyyppinen "vieraan kulttuurin" kuvaus tässäkin. Mutta oikeasti kirjat olivat tietysti täysin erilaiset. Brazyl'issä seurattiin kolmea erillistä/yhtenevää tarinaa menneisyydessä, nykypäivässä ja tulevaisuudessa, Brasiliassa toki (ainakin jossain Brasiliassa). Voimakkaana teemana kirjassa oli - kuinka ollakaan - jalkapallo. Myös yksilöllisyyttä ja uskontoa kuvattiin voimakkaasti. Brazyl saattoi vedota minuun enemmän kuin River of Gods ihan sen tyhmän syyn takia että Brasiliassa (ja juuri Sao Paolossa) olen käynyt, Intiassa en. Omia kokemuksia oli siis helpompi verrata kirjailijan kokemuksiin. Hieno kirja! Tarkemman ruotimisen jätän myöhäisempään ajankohtaan ja johonkin toiseen paikkaan.
Desolation Road oli taas ihan erilainen. Marsiin sijoittuva "uudisraivaaja"-tarina, jossa kuitenkin oli hyvin voimakkaan oloisia fantastisia elementtejä (eikä niinkään "mies elementtejä vastaan!", mihin usein näissä kirjoissa törmää). Desolation / destiny -rinnastus nousi usein esiin. Desolation Road kertoo pienestä Desolation Roadin kaupungista, sen perustamisesta aina väistämättömään (niinkö?) tuhoon asti. Monet pienet asiat ja ihmiset nivoutuvat yhteen ja tuntuu että monilla kaupungin asukkailla on selkeä kohtalo Marsin ja Desolation Roadin historiassa, monen sukupolven ajanjaksolla. Paikoitellen tarina hieman keskikohdallaan junnaa, mutta onneksi ei kovin pitkää aikaa. Pidin kovasti kirjoitustavasta: monet luvuista muodostavat ihan oman kokonaisuutensa ja tarinassa vain vierailevista sivuhenkilöistä on saatu novellinkaltaisia tarinoita kerrottua. Olipa kiva lukea tällaista scifiä taas pitkästä aikaa!
Brazyl jatkoi monella tavalla samoilla linjoilla River of Gods'in kanssa. Samantyyppinen "vieraan kulttuurin" kuvaus tässäkin. Mutta oikeasti kirjat olivat tietysti täysin erilaiset. Brazyl'issä seurattiin kolmea erillistä/yhtenevää tarinaa menneisyydessä, nykypäivässä ja tulevaisuudessa, Brasiliassa toki (ainakin jossain Brasiliassa). Voimakkaana teemana kirjassa oli - kuinka ollakaan - jalkapallo. Myös yksilöllisyyttä ja uskontoa kuvattiin voimakkaasti. Brazyl saattoi vedota minuun enemmän kuin River of Gods ihan sen tyhmän syyn takia että Brasiliassa (ja juuri Sao Paolossa) olen käynyt, Intiassa en. Omia kokemuksia oli siis helpompi verrata kirjailijan kokemuksiin. Hieno kirja! Tarkemman ruotimisen jätän myöhäisempään ajankohtaan ja johonkin toiseen paikkaan.
Desolation Road oli taas ihan erilainen. Marsiin sijoittuva "uudisraivaaja"-tarina, jossa kuitenkin oli hyvin voimakkaan oloisia fantastisia elementtejä (eikä niinkään "mies elementtejä vastaan!", mihin usein näissä kirjoissa törmää). Desolation / destiny -rinnastus nousi usein esiin. Desolation Road kertoo pienestä Desolation Roadin kaupungista, sen perustamisesta aina väistämättömään (niinkö?) tuhoon asti. Monet pienet asiat ja ihmiset nivoutuvat yhteen ja tuntuu että monilla kaupungin asukkailla on selkeä kohtalo Marsin ja Desolation Roadin historiassa, monen sukupolven ajanjaksolla. Paikoitellen tarina hieman keskikohdallaan junnaa, mutta onneksi ei kovin pitkää aikaa. Pidin kovasti kirjoitustavasta: monet luvuista muodostavat ihan oman kokonaisuutensa ja tarinassa vain vierailevista sivuhenkilöistä on saatu novellinkaltaisia tarinoita kerrottua. Olipa kiva lukea tällaista scifiä taas pitkästä aikaa!
Subscribe to:
Posts (Atom)