Joskus kirjan valitsee tai hylkää täysin kannen perusteella. Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjon kansi on jotenkin synkkä ja niinpä kuvittelin että kirjakin on raskas ja synkkä eikä sellaista aina jaksa lukea. Ei tämä nyt ihan kevyt kirja ole, mutta ennemminkin viihdyttävä kuin raskas (olisi pitänyt uskoa henkilöä jolta kirjan sain, hän kyllä yleensä tietää suosittelemansa kirjat).
Tuulen varjon alussa kertojaminä Daniel käy isänsä kanssa Unohdettujen kirjojen hautausmaalla. Hän saa valita sieltä yhden kirjan ja valitsee Julián Caraxin kirjan Tuulen varjo. Daniel uppoutuu kirjaan täysin ja haluaa lukea lisää Caraxilta. Caraxin muut kirjat on kuitenkin tuhottu ja nopeasti käy ilmi, että Danielin kopio Tuulen varjosta herättää erilaisten ihmisten kiinnostuksen ja Danielin elämä käy vaaralliseksi. Hän haluaa kuitenkin selvittää mitä Juliánille tapahtui, miksi hänen kirjansa tuhottiin. Danielin ja Juliánin elämistä alkaa myös löytyä pelottavia yhtymäkohtia...
Eli hieno lähtökohta ja Zafón kirjoittaa uskomattoman mukaansatempaavasti. Hänen hahmonsa ovat mielenkiintoisia ja Caraxin (ja toki Danielin) kohtalo alkaa nopeasti kiinnostaa. Tapahtuma-aikana on sisällissodan runtelema Espanja, mikä luo oman varjonsa kertomukselle. Sisällissodan kauhut ja väkivalta ovat vielä muistissa, Francon valta on melko absoluuttinen, mutta toisaalta ihmiset elävät omia elämiään niin kuin aina ennenkin: vihaavat, rakastuvat, elävät ja kuolevat. Aikaa ja paikkaa eritavalla korotamalla Zafón olisi saanut kirjastaan helposti liiankin raskaan, mutta onneksi sille tielle ei mennä vaan pääpaino pysyy jännittävässä mysteerissä.
Olisi pitänyt lukea Tuulen varjo jo paljon aikaisemmin, mutta oma typerä ennakkoluulo esti sen. Tarinan opetus: ihan oikeasti ei saa tuomita kirjaa kannen perusteella! Tuulen varjo on hieno kirja jota voi hyvillä mielin suositella!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment