Joskus pitää (ehkä) lukea myös ei-genreromaaneja, vaikka olihan Alice Seboldin The Lovely Bones -teoksessa myös ehkä hieman genre-elementtejä.
Sinänsä idea on hyvä, 14-vuotias tyttö kertoo omasta murhastaan, ns. taivasnäkökulmasta. Lukija tietää koko ajan kuka murhaaja on, vaikka muut hahmot eivät tietenkään. Koko pointti onkin siinä, miten päähenkilö Susie eli, ja - ennen kaikkea - miten hänen läheisensä elivät hänen kuolemansa jälkeen. Kuinka paljon se vaikutti, keneen eniten ja kuinka pitkään. Paljon kerrotaan takaumien kautta ja kuolleena Susie pääsee tietenkin katsomaan kaikkien elämää. Erityisesti vaikutuksen tekivät Susien pikkusiskon kokemukset: millaista on tulla jatkuvasti verratuksi kuolleeseen siskoon? Loppua kohti tarina hieman lässähtää, mutta ei onneksi kovin häiritsevästi.
Itse asiassa ihan OK kirja. Ei mitään elämää suurempaa, mutta ihan sujuvasti kirjoitettua. Leffakin tästä on tällä hetkellä tekeillä, Peter Jackson siirtyy "realistisempien" aiheiden pariin. Itse asiassa, Jacksonin Heavenly Creatures oli sen verran hyvä, että tämäkin saattaa häneltä onnistua. Seboldin muut teokset pyörivät - aina luotettavan Wikipedian mukaan - saman väkivalta-teeman ympärillä, joten tuskin tulee häneltä enempää luettua.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment