Ja samaa sarjaa heti perään... tosin ei enää montaa tämän jälkeen, melko nopeaa lässähdystä havaittavissa. Briggs toistaa itseään ja kuvailee tosi tarkkaan 1.kirjassa jo selitettyjä asioita, mikä häiritsee melkoisesti jos/kun 1.osan on juuri lukenut.
Mercy Thompsonilla on taas ongelma, tällä kertaa vampyyrien suunnalta (vihje vampyyreihin jo kirjan nimessä). Kaupungissa on jotain, jolle vampyyritkään eivät tunnu pärjäävän ja Mercyn apua kaivataan. Kyseessä on tietenkin jotain todella suurta ja ihmeellistä... mutta miten ihmeessä Mercystä voisi olla apua?
Toisessa osassa Briggs pääseekin sitten jo enemmän sen paranormaalin romanssin pariin, ja sehän ärsyttää. Mitään Hamilton-tyyppistä teksti ei vieläkään ole, mutta Mercyn ympärillä pyörivät miehet alkavat käydä hermoille. Valinnan vaikeus on niin suuri... Vampyyri Stefan on myös jotenkin hahmona lälly, mikä ei tietenkään sinänsä ihmetytä: nämähän ovat pääasiallisesti ihmissusikirjoja. Ihmissusien sun muiden julkisuuteen tulemisesta olisi ollut kiva lukea enemmänkin, nyt se kuitataan aika nopeasti.
Kitinästä huolimatta: ihan sujuvaa, huonompaakin on (ja 3.osankin aion lukea, kun se hyllyssä on).
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment