Kannattaa antaa joululahjaksi kirjoja, jotka itsekin voisi kuvitella lukevansa. Pitkiin joulunpyhiin löytyy jotain lisäluettavaa, jos mukana tuotu kirja loppuu kesken.
Eli Seppo Jokisen esikoisromaani, Koskinen ja siimamies. Perinteinen rikosromaani, toki. Ylikonstaapeli Koskinen tutkii Hervannassa tapahtunutta nuoren tytön murhaa. Tytön isä haluaisi ottaa oikeuden omiin käsiinsä, joten Koskisen on toimittava nopeasti.
Jokinen on malliesimerkki kehittyneestä kirjailijasta. Uudempi teos (Kuka semmoista tekisi) oli sekä juonellisesti että kielellisesti parempi. Mutta Siimamies esittelee monta tärkeää hahmoa, ja tavallaan myös Jokisen "Tampereen." Hervanta vaikuttaa hyvin vaaralliselta paikalta! Erityisen kivan Koskinen-kirjoista (no, lukemistani ainakin) tekee se, että Koskinen ei ole mikään superpoliisi, eikä tapahtumien jännitys tule ammuskelusta tai takaa-ajoista. Koskisella ei mene aina kaikki ihan putkeen, mutta kenelläpä menisi? Hyvin "realistista" poliisitoimintaa, siis. Näitä jaksaa lukea useammankin, onneksi.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment