Robin Hobbin Narrin kohtalo (Otava) lopettaa Lordi Kultainen -sarjan ja hyvä niin. Tämä kirja oli lukulistalla jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt oli yhtä aikaa sekä aikaa lukea että kirja saatavilla. Kun on lukenut läpi sarjan edelliset 5 osaa, jollain tavalla kuitenkin kiinnostaa mitä hahmoille tapahtuu "lopussa."
Narrin kohtalo oli kuitenkin pieni pettymys. Tarina etenee aluksi tuskastuttavan hitaasti, sankareiden (?) merimatkaa ja merisairautta kuvataan yksityiskohtaisen tarkkaan (ja vaikka se onkin klisee, olisi Kaukosaarista ollut kiva saada kartta). Vasta noin puolenvälin kohdalla alkaa oikeasti tapahtua. Tietyt juonenkäänteet tuntuvat päälleliimatun ennalta-arvattavilta, vaikka muutamia positiivisiakin yllätyksiä joukkoon onneksi mahtuu. Päähenkilö Fitz ei edelleenkään hahmona vakuuta: hän käyttäytyy kakaramaisesti ja vaikka osa Fitzin tyhmyyksistä voidaankin pistää katkeruuden tai vallan (sic!) vastustamisen piikkiin, aivan kaikkea sinnekään ei voi sulloa, etenkään ihmissuhdeasioissa, jotka olivatkin tämän kirjan heikoin lenkki.
Hobbin luoma maailma on kyllä varsin hieno. Vaisto ja Taito ovat mielenkiintoisia taikuuden muotoja ja ahjoaminen kamaluudessaan todella onnistunut pelote. Ehkä pitäisi lukea Liveship Traders, jossa olisi Hobbin maailma ilman Fitziä...
Kyllähän tämä kannattaa lukea, jos on pitänyt aikaisemmista Narri-kirjoista ja jos haluaa tietää "mitä sitten tapahtui." Salamurhaajan taru -sarja oli kuitenkin kokonaisuutena parempi. Hobbista pitävien kannattaa toki lukea myös Megan Lindholmin kirjoja, ja itse asiassa Hobbista pitämättömienkin kannattaa kokeilla niitä. Sama kirjailija, mutta huomattavasti vähemmän eeppistä paatosta ja maailmantuskaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment