Mercy Thompson jatkaa seikkailuitaan... Nyt mennään jo sitten reippaammin paranormaaliin romanssiin (muttei vieläkään kovin "graafisiin kuvailuihin", ei mitenkään Hamilton-tyyliin).
Tällä kertaa Mercyllä on ongelmia - ylläri, kun nimeä katsoo, Iron Kissed - keijujen kanssa. Lähtökohta olikin kiva, keijuja (ja etenkin tällaisia ei-tolkienilaisia vaan enemmän kansanperinteisiä ja vaarallisia), mitä ei ihan kaikissa urbaanin fantsun teoksissa kauheasti ole. Valitettavasti perusjuonikuvio oli melko samanlainen kuin kahdessa sarjan ekassakin osassa, joten... Mercyn pitää myös tehdä "vaikeita ratkaisuja" elämänsä miesten (=ihmissusien) suhteen. Tämä puoli meneekin ihan hötöksi ja varsinainen ratkaisu ei ollut kovin mielenkiintoinen tai onnistunut. Lopussa oli myös yksi selvästi lukijat kahtaalle jakanut juonikuvio: se sopi kuitenkin tarinaan ihan OK, vaikken siitä erityisesti välittänytkään. Samaa on käytetty paremminkin.
Ihmissusien kuvauksen ohuus iski nyt päälle oikein kunnolla ekaa kertaa. Niillä ei oikein ole kuin on/off-asento, ja vaikka toki ihmissusiin helposti suuttuminen ja malttinsa menettäminen kuuluu, niin raja kaikella. Nämä räjähtelevät ihan kaikesta ja joka kohtauksessa, jossa ihmissusia on, päädytään ainakin melkein tappelemaan. Blaah.
Kansikuvasta päätellen Mercy on hankkinut lisää tatskoja sarjan edetessä, kumma ettei näistä ole mainittu missään vaiheessa mitään... Taitaa tämä sarja jäädä tähän, paremman puutteessa voi tulla vielä lisää luettua.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment