Sarjojen lisäksi on kiva lukea one-shot-romaaneja. Itse asiassa usein mukavampikin kuin sarjoja: ei tarvitse "sitoutua" yhteen kirjailijaan liian pitkäksi aikaa. Martha Wellsin Wheel of the Infinite on oikein onnistunut kokonainen tarina.
Päähenkilö Maskelle on teatteriseurueen mukana matkaava kirottu nainen, jonka menneisyys vaikuttaa (tietenkin) olennaisesti nykyisyyteen. Wheel of the Infiniten maailmassa rituaaleilla on tärkeä merkitys maailman ylläpitämisessä, eikä vain kuvainnollisesti. Sadan vuoden välein tehtävä rituaali on taas ajankohtainen, mutta jotain on pielessä. Maskelle joutuukin palaamaan takaisin kohtaamaan haamunsa kun koko maailman kohtalo on vaakalaudalla. Matkalla hän pelastaa miekkamiehen, Rianin, joka on kiinnostava muillakin tavoin.
Wheel of the Infiniten maailma on todella mielenkiintoinen. Se muistuttaa etäisesti Kiinaa, Esi-isineen ja Keisareineen, mutta on kuitenkin omanlaisensa. Erityisesti kiertävä teatteriseurue oli hauska yksityiskohta: päähenkilöllä on selkeä syy matkustaa ympäriinsä (matkustus tosin ei ole kovin tärkeässä osassa tarinaa). Magiaa on, mutta sitä on vaikea hallita. Vaikka jumalilla onkin tarinassa tärkeä osa, eivät he kuitenkaan nouse liikaa esiin (muutamaa yksittäistä kohtaa lukuunottamatta). Jumalten osa muistuttaa enemmän Bujoldin Chalion-sarjaa kuin vaikkapa Eddingsiä. Sekä Maskelle että Rian ovat ihan mielenkiintoisia hahmoja. Maskelle on - harvinaista sinänsä - huomattavasti Riania vanhempi. Tämä on ihan virkistävää poikkeusta teinisankarien joukkoon. Romantiikan osuus on myös melko... hillittyä.
Wheel of the Infinite oli selvästi mielenkiintoisempi ja mukaansatempaavampi kuin City of Bones, mikä ei sekään aivan huono ollut. Pitänee lukea Wellsiltä vielä lisää.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment