Sarjan aloittaminen sen neljännestä osasta ei liene viisasta, mutta Zoe's Tale oli Hugo-ehdokkaana viime vuonna, ja siksi se tuli jo luettua. Vaikka Zoe's Tale ei ollut kovin säväyttävä, John Scalzin kirjoja yleisesti ottaen on kehuttu, joten piti antaa toinekin mahdollisuus. Tällä kertaa siis sarjan ensimmäinen osa, Old Man's War, joka osoittautukin paljon onnistuneemmaksi.
Tapahtumien maailmassa ihmiset kolonisoivat uusia planeettoja, mutta sodaksihan se on mennyt. Niin muiden kolonisaatiota harjoittavien rotujen kuin alkuperäisasukkaidenkin kanssa. Sotilaita tarvitaan siis lisää, ja erityisesti 75-vuotiaita rekrytoidaan. Leskeksi jäänyt John Perry liittyy armeijaan, koska hänelle luvataan uusi nuoruus ja jopa mahdollinen tulevaisuus.
Perinteistä military-scifiä, siis. Alku vaikuttaa tosi tutulta: uusia rekrytoituja miettimässä elämää ja käymässä läpi boot campia. Tietenkin sillä erotuksella, että kaikki ovat 75-vuotiaita... ja boot campkin on vähän erilainen. Scalzin maailma kuitenkin toimii ja kun vihdoinkin päästään sotimaan, on kerronta hyvää ja eri rodut vaikuttavat tosi mielenkiintoisilta. John Perry on myös huomattavasti onnistuneempi hahmo kuin Zoe, ja käyttäytyy paljon uskottavammin. Muutenkin Old Man's War on ehjempi kokonaisuus ja toimii itsenäisesti paljon paremmin kuin Zoe's Tale. Lukukokemuksena viihdyttävä ja nopea, ei ehkä innovatiivisinta science fictionia ikinä, mutta oikein rentouttavaa ja paikoitellen erittäin hauskaakin. Kyllä näitä voi lukea lisääkin!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment