China Miéville: Un Lun Dun

Yksi tämän hetken suurista suosikeistani, China Miéville, julkaisi nuortenkirjan! Yleensä en kovakantisia kirjoja kovin herkästi osta, mutta tässä oli tekijän kuvitus mukana (ja kuvitus on usein se asia mikä pokkarista poistetaan).

Un Lun Dun'in esipuheessa Miéville kiittää Neil Gaimania ja Gaimanin vaikutus tarinassa kyllä näkyy. Neverwhere nousee ihan väistämättä mieleen (eikä vain siksi, että Miéville sen itsekin mainitsee), mutta ei se ole paha asia, kyllä Miéville tarinaan omaakin näkemystä tuo. Tarinana Un Lun Dun on hauska ja herttainen ja pelaa aika näppärästikin fantasiakirjallisuuden ja "quest"-tarinoiden kliseillä. Hahmot ovat paikoitellen vähän yksiulotteisia, mutta kuitenkin sympaattisia ja varsinkin päähenkilö on oikein hyvin hahmoteltu. Oma suosikkini oli kyllä tyhjä maitotölkki Curdle... Kuvituskin oli varsin mallikasta: suurin osa kuvista oli pieniä ja tekstiä tukevaa, ei tämä mikään kuvakirja ole.

Olisi jännittävä tietää miten "kohderyhmään" kuuluva ihminen lukisi tämän kirjan. Tietynasteinen kliseiden tuntemus on varmaan välttämätöntä, jotta kirjasta saa sen "jujun" irti. Miéville käyttää tässä kirjassa yllättävän yksinkertaista kieltä (hänen muihin kirjoihinsa verrattuna) ja aika paljon puhekielisyyksiäkin esiintyy (tosin vuorosanoissa).

Ei tämä nyt ihan New Crobuzonin kertomuksia voittanut, mutta oikein viihdyttävää ja hyvin kirjoitettua tarinaa! Voin suositella!