Dick Francis: Varjo yössä

(Sairasloman hyöty on se, että ehtii lukea ja jopa blogata.)

Dick Francis on pitkän linjan dekkarikirjailija, jonka teokset sijoittuvat lähinnä Englannin laukkaradoille. Tämä ei ole varsinainen ihme, Francis itse on eläkkeelle jäänyt jockey.

Varjo yössä on ensimmäinen kosketukseni Francisin teoksiin, vaikka toki niistä on paljon kuultu ystäviltä ja sukulaisilta. Ja oikein toimiva dekkari tämä olikin, mielikseen luki. Dekkarit eivät ole genre, josta erityisen paljon tietäisin, mutta tässä juoni toimi, taustatyötä oli selvästi tehty (kaikki vaikutti autenttiselta) ja päähenkilö oli tarpeeksi sympaattinen, jotta hänen tutkimuksillaan oli mielenkiintoa. Ehkä eniten huomiota herätti se, että kirjassa uhrit eivät olleet ihmisiä vaan hevosia, ja vielä nimenomaan nuoria hevosia. Hevosiin kohdistetulla väkivallalla ei onneksi kirjassa mässäilty, mutta se tuntui silti varsin pahalta. Ainakin tuli sellainen tunne, että väkivallantekijä on saatava kiinni.

Toinen sinänsä jännä puoli kirjassa oli sen rakenne. Tarinan alussa epäilty on jo saatu kiinni ja noin 1/3 kirjasta kerrotaan miten siihen tilanteeseen päädyttiin. Sitten palataan taas alkutilanteen hetkeen ja selvitetään miten asia jatkui. Sinänäsä ihan hauska, vaikka siirtymä menneisyyden ja nykyhetken välillä tökkäsi hieman (tai siis sen olisi voinut tehdä sujuvammin).

Kyllä tämän perusteella voisi useampiakin Francisin kirjoja lukea! Sitä en tiedä kuinka hyvin ne aukeavat ihmisille, joilla ei ole hevosinnostusta tai -taustaa.

Porttia varten luin muuten myös Michael Cunninghamin Säkenöivät päivät, josta tarkempi arvostelu sitten Portissa. (Mutta lyhytarvostelu tässä: Upea!)